Tänään

Herättiin kaikki normaalia aikaisemmin. Tyttönen ehti katsoa aamuohjelmia telkkarista. Minä päätin taas yrittää kirjoittamista tänne. Aamupalan jälkeen askarreltiin Neppajymykerhon ohjeella sammakko. Sitten kaivoin kameran esiin ja kuvasin samalla kun rakensimme duploista eläinsairaalaa ja kotia.

Katselimme tyttösen kanssa kuvia hänestä pikkuveljen ikäisenä. Niissä kuvissa istutaan toukokuussa ulkona teepaidoissa. Nyt ulkona sataa aina vain enemmän lunta. Onneksi eilen ystävät toivat ihanan keväisiä kukkia. Tulivat isolla porukalla katsomaan pikkuveljeä ja valmistunutta remonttia. Liian harvoin nykyään ehditään näkemään kaikki, vain muutaman kerran vuodessa. Lukion jälkeen nähtiin melkein viikoittain. Nyt elämä on muka niin paljon kiireisempää. Onneksi se on kuitenkin aika rauhallista, niin kuin meillä tänään.

Velipoika

Reilun viikon verran meillä on asustellut pieni poika. Söpö ja pehmeä sanoi tyttönen koskiessaan ensimmäisen kerran. Toistaiseksi rauhallinen ja unelias tyyppi. Ja niin ihana.

Puna-vihreitä kuvia viimeajoista

Päärynät korjasin omasta puusta ennen pakkasia turvaan. Hyvän makuisia, mutta kovia. Sisällä pehmenivät nopeasti. Lajike on Pepi ja puun sai tyttönen ystäviltäni lahjaksi synnyttyään.

Minulla on uudet kirpparilta löytyneet vihreät talvisaappaat. Niistä tosin näkyy tosin enää mahan takaa vain kärjet. Sisaruksille tein talveksi vihreät takit. Tyttöselle velourista ja jouluvauvalle jämälangoista.

Talvi tuli ja meni, mutta aamut ovat olleet kauniita. Talonkin mies sai ulkoa viimeisteltyä juuri sopivasti.

Yöpaitoja

Flunssaisia ja sateisia päiviä. Päässä, sisällä ja ulkona tuntuu olevan yhtä harmaan utuista. Eilen olimme koko päivän sisällä. Tyttönen innostui leikkimään itsekseen. Minä käytin päivän ompelemalla pari yöpaitaa. Mekkoyöpaitaa toivottiin, mutta käytännöllisenä halusin lisätä mekkoihin leggarit, sillä peitto tuppaa karkaamaan edelleen öisin pois tyttösen päältä. Meillä saattaa olla öisin aika viileätä, sillä pattereita ei ole vielä laitettu päälle.

Kumpikin setti on 98 senttinen. Tunika/mekon muokkasin Ottobren Little lamb raglanpaidan kaavasta. Leggarit tein samalla kaavalla, kuin edellisessä kirjoituksessakin.

Ihmeellisen paljon yöpaitoja tarvitaankin. Tuntuu, että niitä kuluu yksi yössä/aamussa. Laatikosta ne ovat aina loppu. Pyykkikorista on ikävä etsiä likaisia päälle väsyneelle lapselle, joka haluaisi puhtaan. Ehkäpä nyt pärjätään taas hetki.

Toivottavasti näissä yöpaidoissa näkee kauniita unia. Viimeaikoina tyttönen on nähnyt kovasti painajaisia. Jonain yönä sängyn päädyssä oli kuulemma kolme vihreää dinosaurusta ja keittiössä hellalla muita eläimiä. Heräsimme kaikki hirveään kirkumiseen. Mistähän nuo kaikki pienen ihmisen pelot syntyvätkin?

Leggingsi tehdas

Ompeli aamusta tyttöselle uudet leggingsit ruskeasta velourista. Kaava on Ottobrestä 6/07 , koko 98 cm . Etsin kaavan kirjastosta Heidin ompelujen innoittamana. Olin aiemmin ommellut jo yhdet oliivinvihreästä velourista, mutta ne olivat hoikalle tytölle liian leveät. Ovat enemmän housujen kuin leggareiden malliset. Kavensin näihin kaavaa muutaman sentin ja nyt tuli hyvät. Vyötärölle ei tarvinnut laittaa edes kumpparia, kun istuvat niin hyvin. Paikan kumpparille toki jätin varmuuden vuoksi. Ja kun kaava osoittautui loistavaksi, niin etsin samantien jämälaatikosta toisenkin kankaan, mustan ohuen trikoon ja ompelin siitä vielä kolmannet leggarit samantien. Nyt on tunikoille alaosia talveksi.

Liikkuvan mallin kuvaaminen oli enemmän kuin haastavaa. Useammassa kuvassa tyttönen tuntui lentävän. Napsin sitten saman yläkerrasta kuvia, tapeteista saa ehkä paremman ympäristössään.

Väläytyksiä

Sillä aikaa, kun olen elellyt blogissa hiljaiseloa, on kotimme remontti valmistunut lähes kokonaan. Kymmenen vuotta siihen menikin, kun hitaasti ja perusteellisesti tehtiin. Muutama pikkujuttu ja yläkerran sähköt enää puuttuvat. Ne tuntuvat niin pieniltä, ettei niitä edes lasketa. Oikeastaan kaikki on itse tehtyä. Mies teki ikkunatkin kokonaan itse, kun hyviä ei tuntunut saavan mistään. Onnea on todella taitava (ja ahkera) mies!

Sisustus onkin sitten aivan eri juttu. Korkeaa seinäpintaa ei ole oikeastaan laisinkaan. Olemassa olevat, ylimääräiset huonekalut eivät sinne sovi. Toistaiseksi siis kaikki lojuu missä sattuu ja koko talo tuntuu olevan kaaoksessa. Mutta en jaksa stressata siitä laisinkaan. Tilaa tuntuu olevan nyt niin paljon, että sovimme tänne näinkin.

Aulan mustapohjainen tapetti on ruotsalaisen Sandbergin ja lastenhuoneen sininen on Tapettitehtaalta. Maalina käytettiin Uulan Into kalustemaalia ja seinämaalia. Maalausominaisuuksiltaan aivan loistavia maaleja. Vanhojen maalien päällä eivät kylläkään tuntuneet pysyvän hyvin. Suosittelen tämän kokemuksen perusteella.

Täällä taas!

Edellisestä kirjoituksesta on hujahtanut  hurjan pitkä aika. Mietin jo kokonaan bloggaamisen lopettamista tai uuden blogin aloittamista. Tänään kuitenkin tarvitsin vanhaa, hyvää sämpyläreseptiäni. En ole pitkään aikaan leiponut sämpylöitä tyttösen allergioiden takia. Nyt vehnäallergia on mennyt ohi ja voin taas leipoa leipää. Syötävää gluteenitonta leipää en onnistunut missään vaiheessa leipomaan.

Etsin sämpyläohjetta pitkään ja samalla kävin blogiani läpi. Mikä aarre! Kuinka paljon jo unohtuneita asioita olenkaan tänne tallentanut. Tätähän on jatkettava! Uusia kuvia ei nyt ole, mutta ehkäpä innostun taas kuvaamaankin. Kuvat kesältä. Kuulumiset päivittelen myöhemmin.