29.7.2011







Miehen loma alkoi ja me suuntasimme veneen kanssa Päijänteen kansallispuistoon. Miehen perhe on viettänyt siellä monia kesiä miehen lapsuudessa. Ja sinne miehen on pakko päästä lomalla. Hienoille hiekkarannoille uimaan, tuoksuttelemaan kuivaa mäntymetsää, etsimään kauniita kiviä, poimimaan mustikoita polun varrelta ja nukkumaan ulkona.

Muut veneilijät olivat isoine laivoineen rykelmissä satamapaikoilla. Me löysimme onneksi pienen hiekkarannan, jolla telttailu oli kielletty. Saimme olla aivan omassa rauhassa. Leikimme vesirajassa, kävelimme saaressa ja nukuimme veneessä. Olimme ihan lomalla.

20.7.2011

D-vitamiini





Sain vihdoin pingoitettua ja kuvautettua tämänkin toukokuussa valmistuneen neuleen. Lankana on ihanaa Zeldan värjäämää. Zelda värjäsi langan itselleen takkilangaksi, mutta ei sitten tykännytkään väristä. Minun onnekseni hän laittoi sen myyntiin. Se on ihanan pehmeää. Lanka on 70 % Blue face Leicester -rotuisten lampaiden villaa ja 30 %  nailonia. 100g lankaa on 345m, ohuen sukkalangan vahvuista siis. Lankaa meni ihan himpun verran yli kolme kerää.  Malli on Heidi Kirmaierin D-vitamin (ravelryssä). Koko on pienempi M. Puikot 3,5 mm.

Joku rintakoru tähän pitää hankkia pitämään tuota reunusta paikoillaan, jos takkia haluaa pitää kiinni talvella.

Lankaa on jäljellä vielä melkein 2 kerää. Tekisi mieli neuloa siitä jotain tyttöselle. Onkohan hassua, jos meillä on samasta langasta neuleet?

17.7.2011

Puuvilla tunika




Tässä vihdoin ja viimein kuvat jo toukokuussa valmistuneesta tunikasta. Ensimmäistä kertaa laitoin toissapäivänä päälle. Helteitä on tainnut olla melkein kokoa ajan toukokuusta asti, eikä näin paksua vaatetta ole tehnyt mieli käyttää.

Oikeastaan halusin tehdä Jaanaa matkien foldedin tunikana, mutta laiskuus ja epävarmuus langan riittävyydestä sai tyytymään omaan malliin. Aloitin ylhäältä ja neuloin vain sileää alaspäin. Lopuksi, kun kaulus oli hieman liian löysä, virkkasin ruskealla piilosilmukoita yhden rivin kauluksen sisäpuolelle.

Lanka on joskus Tallinasta Karnaluksista ostamaani ohutta puuvillalankaa. Samaa merkkiä kuin keltainen raitatopissa eli Katka cnt:tä. Lankaa kului aika tarkkaan 500 g. Kaksi kerää jäi vielä ylikin. Puikot olivat 3 mm paksut. Hieman se pussittaa tuosta kainaloiden kohdalta. Otan niistä sisään, jos se tuntuu haittaavan. Ihan kelpo vaate viilempiin kesäpäiviin. Hieman kyllä jäi harmittamaan, etten tehnyt sitä foldedia. Olisi se vaan ollut niin paljon nätimpi malli. Ehkäpä teen sen vielä joskus.

15.7.2011

Sadepäivä olohuoneessa




Kun koko päivän tihuttaa ja ulkona ei oikein huvita olla, on hyvä, että on olohuone, edes jonkilainen. Olohuone on vielä kovin kesken, mutta voi siellä kiivetä tikapuille, soutaa kumiveneellä, ommella ja kuunnella musiikkia. Mitä muuta sitä olohuoneelta oikeastaan voisi toivoakaan? No ehkä sohvaa. Sen tilasin tänään, suomalaiselta valmistajalta. Niillä on lomat ja sen jälkeen muita tilauksia jonossa. Sen saa syyskuussa. Mutta sen kanssa eletään sitten loppuelämä. Melkein niin lupaa valmistaja.

Remontti on oikeastaan seisahtunut. Seuraavaksi olisi vuorossa tapetointi. Olemme kuitenkin onnistuneet valitsemaan niin suositun tapetin, että se on tehtaaltakin loppu. Olemme tehtaan jonotuslistalla. Enpä olisi uskonut moiselle joutuvani. Olen kyllä yrittänyt löytää korvaavaa, mutta mikään ei miellytä yhtä paljon. Vielä emme ole valmiita kompromissiin.

Tapetin lisäksi olohuoneesta puuttuu yläkerran portaat, uusi pönttöuuni, listat ja sähköjohdot. Mutta ne tulevat sitten joskus, ensin tapetti (toivottavasti).

14.7.2011

Tänään





- Perunat ovat todellakin kasvaneet silmissä. Kasvattavatkohan vain vartta vai myös mukuloita?
- Olen nautiskellut kissoista.
- Pihalla kaikki näyttää ylikasvaneelta ja villiintyneeltä, paitsi yrttipenkki. Se näyttää musta hyvältä.
- Oreganoa pitäisi laittaa kuivumaan.
- Kävimme katsomassa ihan läheltä hevosia tyttösen kanssa. Tyttönen tietää, että ne on pruut.
- Tyttönen osaa jo monen monta monta sanaa. Viikossa on oppinut kolme uutta: auto, vauva, kukka.
- Ihmettelin, että kuinka noin pienellä voi olla tuollainen uhma.
- Raivoon saattaa vaikuttaa myös tulossa oleva hammas.

6.7.2011

Vegaaniset ja gluteenittomat muffinsit


Viikko sitten kun lääkäri sanoi, ettei auta muu kuin kokeilla gluteenitonta ruokavaliota tyttöselle, kauhistuin. Mietin hetken, että mitä ihmettä me oikein voidaan syödä jatkossa. Olemme kasvissyöjiä. Minä vegaani ( en syö mitään eläinperäistä), mies syö myös kananmunia ja maitotuotteita. Tyttönen on toistaiseksi ollut vegaanisella ruokavaliolla, koska vauvana annettu korvikemaito aiheutti selvät allergia oireet.

Istuin alas ja mietin rauhassa, että mitäs tässä nyt tehdään. Onneksi olen vegaanina tottunut laittamaan ruokaa, kokeilemaan ja korvaamaan. Monet sellaiset raaka-aineet, jotka tavallisille sekasyöjille ovat vieraampia ovat meillä tavallisessa käytössä, kuten gluteeniton vilja quinoa. Hieman uutta ajattelua tämä on vaatinut, mutta eihän tämä niin vaikeaa olekaan. Kaupoissakin on vaikka mitä gluteenitonta. 

Kokeilemme tätä ruokavaliota (luonnollisesti gluteeniton) nyt kaksi viikkoa. Jos se auttaa, niin diagnoosi on selvä: suolisto-oireinen vilja-allergia. Sitten pitää ruveta testailemaan, mitkä viljat oireita aiheuttavat. Heti lääkärillä käynnin jälkeen toivoin, ettei viljat olisi se ongelma. Nyt toivon, että ne olisivat. En tiedä, mitä seuraavaksi tutkitaan, jos tämä ei auta. Olisi ihana saada tämä asia vihdoin pois päiväjärjestyksestä.

Leivoin kylään tulevalle naapurille suklaamuffinseja. Muffinsit ovat helppoja leipoa ja niissä taikinan koostumus ei ole niin tarkka, kuin vaikka piirakoissa. Ei näistä aivan yhtä hyviä tullut, kuin vehnäjauhoilla leivotuista. Leivinjauheen lisäksi olisi voinut laittaa vielä ruokasoodaa tuomaan lisää kuohkeutta. Mutta ihan kelvollisia nämä ovat, kehtaan tarjota. Erittäin suklaisia, pohja ei ole kovin makea, mutta kuorrute on.

Vadelma-suklaa muffinsit 12 kpl
(luontaisesti gluteeniton, laktoositon, munaton)

2 dl Semperin fin mix jauhoja
1 dl sokeria
1 dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
ripaus suolaa
0,5 dl rypsiöljyä
2 dl soijamaitoa (muutkin kasvimaidot käyvät)
100 g tummaa, maidotonta suklaata (käytin Pandan)
2 dl jäisiä vadelmia

kuorrute:

50 g maidotonta margariinia (käytin sinistä Keijua)
1 dl kaakaojauhetta
3 dl sokeria
hieman kasvimaitoa

Pilko suklaa rouheeksi. Mittaa kulhoon kaikki kuivat aineet. Lisää nestemäiset aineet ja sekoita hyvin. Lisää joukkoon suklaarouhe ja vadelmat. Laita taikina muffnsivuokiin. Täytä niistä noin 2/3. Kauniita muffinseja saat, jos käytät muffinsipeltiä ja vuokia.  Paista 190 asteessa noin 20 min.

Kuorrutetta varten sekoita ensin margariini, kaakaojauhe ja tomusokeri. Sekoita hyvin. Lisää maitoa joukkoon pikkuhiljaa, kunnes koostumus on sopivaa. Kuorruta muffinsit jäähtyneinä.

5.7.2011

Tienpientareen kukkia




Hirveimpinä hellepäivinä sain jostakin pakottavan inspiraation. Kaivelin talvista projektia varten neulekaverini Zeldan käsinvärjäämiä lankoja ja aloin neulomaan haalaria tyttöselle. Olen jokunen vuosi sitten neulonut samalla ohjeella kummipojalleni haalarin. Nyt on tulossa aivan erilainen.

Neulon kirjoneuletta kahdella langalla saadakseni tuollaisen kirjavan pinnan. Tykkään kovasti. Ainoa, mistä en tykännyt oli kirjava resori. Purin sen pois ja neulon ne nyt ruskealla. Resorilanka on varastoissani muhinutta ja hieman muuta lankaa paksumpaa. Käsinvärjätyissä langoissa pohjalankana on Nallea. Tuo ruskea mielestäni rauhoittaa sopivasti.

Sitten pitää vain toivoa, että tyttönen suostuu talvella haalaria käyttämään. Viime aikoina villavaatteet on revitty välittömästi pois päältä. Kutittavat ilmeisesti. Tämä lanka ei tunnu lainkaa kutittavalta omaan käteeni, mutta eihän sitä tiedä.

Meillä on tyttösen kanssa nyt muutenkin jännittävä kokeilu meneillään. Eletään viidettä päivää gluteenittomalla ruokavaliolla. Olen suhtautunut tähän todella skeptisesti. Mutta tänään maha taisi olla vähän parempi. Toivoin kyllä, että ainaiset mahavaivat olisivat jotain muuta. Gluteeniton ruokavalio tuntuu itsestä niin vaikealta toteuttaa. Toisaalta olen aika hyvä ja kekseliäs ruuanlaittaja. Tänään aion leipoa muffinseja huomisille vieraille. Mielellänihän minä uutta opettelen, jos se auttaa tyttöstä.

1.7.2011

MUSTIKOITA


Ihan pakko oli tulla vielä kertomaan tänään, että meidän pihalla on ihan tosi paljon kypsiä mustikoita!

Raitatoppi ja satunnaisia kuvia tältä päivältä






Raitatoppi valmistui muutama päivä sitten. Eilen se oli päällä Turussa. Edestä se näyttää hyvältä, sivuilta ja takaa ei niinkään. En ole läheskään niin hyvä virkkaamaan, kuin neulomaan. Sivujen ja takaosan suoran yläreunan muotoilu oli vaikeaa. Sivuilta raidat eivät kohtaa ja takaosa lerpsottaa. En anna sen kuitenkaan haitata. Enhän niitä itse näe.

Ohje on Hanna Välitalon Silmukoita, siksakkia ja pala suklaakakkua kirjasta. Langat ovat ilmeisesti ohjetta ohuempia. Valkoinen on kotiväkeä ja keltainen tallinnasta Karnaluksista muutama vuosi sitten hamstraamaani ilmeisesti Tsekkiläistä Katka nct puuvillalankaa. Käytin 3 mm koukkua kuitenkin, mutta pinnasta tuli aika harva. Ja onhan se aika paljastava muutenkin. En kehtaisi käyttää ilman toppia alla. Hieman isokin se on, joten toppi alla tekee ihan hyvää. Tosin tällaisilla helteillä kerrospukeutuminen on tukalaa.

Tänään kuvat ovat yli tai alivaloittuneet. Liian kuumaa kameran säätämiseen. Perunat tykkäävät helteestä ja kasvavat melkein silmissä. Afrikkalaiset kukat taas ovat jostain syystä lopettaneet kukkimisen.

Turussa kesäkuun viimeisenä






Eilen lähdimme tyttösen kanssa päiväreissulle Turkuun. Olen aikoinani asunut kuusi vuotta siellä ja tykkään kaupungista kovasti. Siellä asuvat hyvät kaverit, joiden kanssa päivää oli mukava viettää. Ïson osan päivästä vietimme Raunistulassa, mutta teimme myös retken keskustaan.

Menimme keskiaikamarkkinoille, jotka ovat siellä vielä viikonlopun ajan. Markkinoilla oli kuitenkin kamalan kuuma, joten päädyimme limulle ja kakuille kirjakahvilaan. Samalla sisäpihalla olevasta kaupasta ( Brinkkalan outolintu?) ostin tyttöselle riepu prinsessa merkkisen hatun syksyksi. Se on tehty kierrätysmateriaaleista. Tyttönen ei kyllä kovasti innostunut lämpimän hatun sovittamisesta.

Turussa käyminen on aina hieman haikeata, asuisin siellä vieläkin mielelläni. Ikinä aika ei myöskään riitä käymän kaikissa kivoissa paikoissa, joissa haluaisin. Mutta seuraavalla reissulla käyn taas jossain mukavassa paikassa.