30.9.2010

Meillä




on viime yöt nukuttu entistä huonommin, jos mahdollista. Tyttönen tekee hampaita. Viime yönä en saanut enää unta herättyäni viidennen kerran muutaman tunnin aikana. Makasin vessan lattialla ja ajattelin, etten selviä. Haukoin henkeä ja sain kai jonkinlaisen paniikki kohtauksen ajatellessani tulevaa päivää.

Päivästä ei tullutkaan niin paha. Mitään ylimääräistä en kyllä kestä. Aurinko paistoi ihanasti ja tyttönen nukahti rattaisiin. En laskenut selkänojaa alas ja tyttönen tuntui nukkuvan hyvin. Töiden jälkeen mies vei tyttösen ulos. Mietin, mitä haluaisin eniten. Imuroin, tiskasin, kävin suihkussa ja pesin kylppärin seiniä ja lattioita. Tulipas hyvä mieli.

Eilen tapasimme neuvolatätimme pitkästä aikaa, viimeksi kolme kuukautta sitten. Ei meinannut uskoa, että rimpulasta on tullut touhutäti. Että istuu, nousee polviseisontaan ja siitä seisomaan tukea vasten. Pitää toisella kädellä kiinni, huitoo toisella ja pälättää. Voi myös pitää kiinni kummallakin ja kävellä sivulle päin. Lähtiessämme nauroi tyttöselle, vilkutti ja kysyi, että osaako jo se senkin. Ei sentään. Tarjosi meille unikouluohjeita. Sanoin yrittäväni ensin muilla konsteilla. Odottelen postista Pehmeää matkaa unten maille. Muistelen, että sen mukaisen ohjelman luomista varten piti pitää unipäiväkirjaa. Aloitin jo viime yönä.

25.9.2010

Ihanan





aurinkoisena päivänä innostuin pitkästä aikaa siivoamaan, järjestelemään ja laittamaan ruokaa. Suunnittelin myös viikoksi ruokalistan. Ensimmäistä kertaa ja Mimmin innoittamana. Olen miettinyt tätä aikaisemminkin, mutten ole saanut tehtyä. Kokeilen tehdä listan jatkossakin. Seison usein kaupassa miettimissä, mitä ihmettä syötäisiin. Mustatorvisienikeittoa, johon sienet poimi äitini, syötiin tänään. Huomenna on vuorossa kikherneillä täytettyjä munakoisoja. Reseptin löysin viime torstain Hesarista. Omenat kulhoon siivosin kuistilta muovipussista, jonka mies toi töistä kotiin viime viikolla. Kaikki eivät mahtuneet kulhoon, joten innostuin tekemään niistä kinuskista omenapiirakkaa. Taikinan tein kaurajauhosta, sillä kokeilemme nyt vehnättömyyttäkin. Ei kyllä tunnu auttavan, mutta kokeillaan vielä toinenkin viikko.

Eilen kävimme tyttösen kanssa lääkärissä. Luulin saavani uuden lääkereseptin refluksiin, mutta saimmekin lähetteen Jorviin. Ehkäpä siellä käynti auttaa. Ei tilanne kyllä minusta aivan niin paha ole. Lääkäri taisi kuitenkin pelästyä, koska kuuli tyttösen sydämmestä sivuäänen. En ole kyllä siitä kovin huolissani. Miestä on tutkittu sivuäänen takia, mutta sydänspesialisti totesi sydämmen vain kuulostavan hassulta, koska mies on niin laiha. Pitkillä ja hoikilla aortan kaari on kuulemma usein sen mallinen, että siitä kuuluu vinkaisu. Eiköhän se ole sama vaiva.

22.9.2010

Tänään






puin tyttöselle päähän uuden hatun. Neuloin aikaisemmin villatakille kaveriksi myssyn. Se oli kuitenkin hiukan liian pieni. Kun tyttönen käänsi päätään tuli korvat näkyviin. Nyt löysin mallin, jossa ei korvat helposti tule näkyviin. Ohje oli hyvä ja malli veikeä.  Uusi hattu päässä suuntasimme värikylpemään. Tyttönen oli ryhmän nuorin, mutta aivan yhtä mukana kuin isommatkin. Istui topakkana, maalasi ja ryömi. Paperille ei jäänyt juurikaan tuotosta, vaatteisiin sitä enemmänkin. Onneksi vaatteet oli valittu sen mukaisiksi. Harrastukset ovat kivoja paitsi tyttöselle, niin myös äidille. Mukavaa ohjelmaa, muita ihmisiä ja seuraa. Värikylvyn jälkeen jäimme toisen äidin kanssa teelle istumaan. Huomenna suuntaamme vauva-vanhempi joogaan. Tämä on tapani selvitä kotona olosta.

Tultuamme kotiin huomasin housujeni ratkenneen pahasti. Iso takaisku. Päälle mahtuu tällä hetkellä mukavasti vain kolmet housut, nyt siis kahdet. Oksentelevan vauvan äidille se on liian vähän. Vaatteiden ostaminen on vaikeaa, etenkin housujen. Pitäisi löytää eettiset, kivat ja istuvat. Ja budjettiin sopivat. Omistaisinpa niin paljon vaatteita, ettei tarvitsisi vuoteen ostaa, kuten Mimmi. Vaatteiden ostoa paljon helpompaa on ekokosmetiikan ostaminen. Hain tänään saksasta tulleen paketin postista. Tämä oli jo kolmas kerta kun tilasin tästä kaupasta. Voin suositella.

21.9.2010

Rakkaalla










lapsella on monta nimeä: kirppunen, touhu-täti, venkula, juustomestari, kakkamaakari (makkakaakari), tirppana, tirriäinen, pikku muru (mukku piru) ja monta muutakin.
Tänään rakas lapsi on tasan puolivuotias. Aika kuluu niin nopeasti ja sittenkin hitaasti.

Tiesin elämäni muuttuvan perusteellisesti tyttösen syntymän jälkeen. En kuitenkaan osannut varautua siihen, mitä se toi tullessaan. Ei kai kukaan osaa ensimmäisen lapsen syntymään varautua. Välillä tuntuu, että meille osui ihan mahdoton vauva. Mutta onneksi myös mahdottoman ihana. Äitiinsä on kuulemma tullut. Luonto taitaa pistää vahingon kiertämään. Tiedänkin kuitenkin, että voisi olla myös paljon vaikeampaa. Ja olen kaikesta kovin onnellinen.

13.9.2010

Meillä tytöillä







on uudet villatakit. Tykkään kovasti kummastakin. Omassani lankana oli New Lanarkista tilaamaani luonnonmustaa villaa. Hieman liian karheaa, mutta toivottavasti pehmenee käytössä. Ohje oli hyvä, niin kuin moni muukin on todennut. Etenkin hihojen tekotapa lyhennetyin kerroksin oli nerokas. Tyttösen takissa lankoina on Noron ja ONlinen sukkalankaa.

Olen saanut neulottua hiljaiselomme aikana hämmästyttävän paljon. Mutta älkää luulko, että oma takkini olisi synytynyt tuosta vaan. Aloitin sen jo ennen tyttösen syntymää. Valmiiksi se neuloitui juhannukseksi. Helteet eivät houkutelleet päättelemään työtä vaan se jäi odottamaan viileämpiä aikoja. Toissa viikolla palellessa päättelin langat ja ompelin napit. Tämä oli villatakki projektini toinen takki. Kolmas on jo puikoilla. Vähäisten unien vuoksi aivotoimintani ei ole kovin tasokasta. Ohje ei aukene sitten millään. Miten ihmeessä ohjeen lyhennetyt kerrokset neulotaan? Ehkä se selviää joskus.

Meillä on hiljaiselon aikana tapahtunut vähän muutakin. Verstas on saanut ulkolaudoituksen, ovet ja maalin pintaan. Noiden viiden värin lisäksi ikkunoihin on suunniteltu vielä kuudetta, harmaan vihreätä. Mutta tapahtuneissa tosiaan paino sanalla vähän. Suurinosa ajasta menee selviämiseen ja tyttösen ongelmien selvittämiseen.  Tällä hetkellä kokeilemme maidotonta ja soijatonta ruokavaliota ja refluksiin lääkitystä. Pari päivää meni jo paremmin, mutta eilen oksentelu, kiukuttelu ja heräily taas alkoi. Ehkä se on maissi, jota tyttönen söi eilen.

12.9.2010

Lähdimme






eilen katsomaan venettä Kemiöön. Kaupat syntyivät, ja matka jatkui Taalintehtaalle. Ruotsinkielisellä rannikolla tuntee melkein olevansa ulkomailla.

Ruukkimuseo oli mennyt jo kiinni talveksi. Päätimme kuitenkin käydä kävelemässä alueella. Tihkusade yltyi kaatosateeksi ja me pitelimme sitä masuunissa melkein tunnin, näkömatkan päässä autosta. Minä tanssitin ja laulatin tyttöstä, mutta omat huvit olivat parhaimpia. Ehdin myös leikkiä kameralla. Hetkeksi sade hieman laantui, juoksimme autolle ja lähdimme ajamaan kotiin. Ensi viikolla haetaan kirkkaan keltainen vene.