Unohduksia ja sadonkorjuuta

Kävimme tyttösen kanssa katsomassa äitiäni mökillä. Unohdin ottaa reissuun kameran. Mökiltä unohdin ottaa mukaan puhelimeni ja kirjani. Enemmän harmittaa tuo kirjan unohtaminen. Olin juuri päässyt hyvään vauhtiin lukemisessa, pitkästä pitkästä aikaa. Saan puhelimeni viikon kuluttua takaisin. Luulen pärjääväni viikon ilman puhelinta mainiosti.

Eilen pääsimme maistelemaan sinimarjakuusaman marjoja ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Raakoina ovat aika happamia, mutta kypsinä maistuvat aivan mustikoilta. Ihanaa, että näin aikaisin saa jo korjata satoa.

Päiväteeni tein Kiinasta tuliaisena saamasta teeruususta. Ihana. En ollut kokeillut aikaisemmin. Olin säästellyt tuota kaapissani jo hyvän aikaa. En raaskinut käyttää. Hyvää teetä tuli. Pitää varmaan etsiä näitä Suomestakin.

Kolmatta päivää sisällä

Pakkaset ovat saaneet meidät tyttösen kanssa linnottautumaan sisälle. En tiedä olenko laiska vai käytännöllinen äiti, mutten jaksa pukemistaistelua muutaman minuutin ulkoilun tähden.

Onneksi kotoa löytyy vielä paljon huvituksia. Keittiön avohyllyt ovat pikkuhiljaa tyhjentyneet kaikesta, mitä niissä säilytettiin ennen. Joka päivä tyttönen järjestä omat tavaransa niissä uudelleen. Samoin kuin keittiön kaapit, joihin vielä ei ole saatu lukitusta, liinavaatekaapin ja isin sukkalaatikon. Musiikikuuntelu ja äidin sylissä tanssiminen ovat myös mieluista puuhaa. Ja aina voi hurjastella taaperokärryn kanssa, joka on lastattu aarteilla. Eikä tietokonekaan hullumpi ole. Mustekynät ja äidin tee toimivat vielä onneksi harhautuksina, jottei tietokonetta aivan ohjelmoida uudelleen.

Minun huvituksina toimii tyttönen, samainen tietokone, neuleet ja tee. Posteljoonikin ilahdutti tänään. Kotiovelle tuli paketti saksasta. Minulle kosmetiikkaa ja tyttöselle ensimmäiset omat pisaraliidut sekä sormivärejä. Ihan vielä ei ole niiden aika, vaikka tyttönen näppärä sormistaan onkin.

Viimeksi kirjoitin, että olen päättänyt nähdä enemmän ystäviä ja täällä sitä vain ollaan. Puhuin puhelimessa tänään kyllä yhden ystävän kanssa. Puhuttiin töihin menosta ja lasten hoitopaikoista. Onneksi minä olen ainakin tämän vuoden vielä kotona.

Marraskuussa juodaan teetä

Jonna kirjoitti juovansa teetä. Lopettelin juuri aamurooibostani kirjoitusta lukiessani. Minäkin juon teetä, nykyään kyllä enimmäkseen rooibosta. Kahvia juon todella harvoin, oikeastaan vain kohteliaisuussyistä. En ole koskaan oppinut pitämään sen mausta, vaikka se tuoksuukin ihanalta. Jos kahvin sekaan laittaa oikein paljon sokeria ja soijamaitoa, niin että se maistuu lähinnä kaakaolta, se on hyvää. Mutta silloin se ei oikeastaan ole kahvia, vaan sokeroitua maitoa kahviaromilla.

Meillä on kotona ja mummolassa aina juotu teetä. Jo pienenä iltaisin istuttiin äidin kanssa sohvalla, juotiin teetä, syötiin juusto- tai hillovoileipiä ja katsottiin telkkaria. Äidin luona niin tehdään edelleen. Mummolassa istuttiin pirtissä pöydän ääressä iltateellä, televisio laitettiin viereisessä huoneessa niin kovalle, että sen kuuli pirttiin. Jos ohjelma oli oikein kiinnostava sai teetä mennä juomaan keskikammariin. Lauantaisin aina joku meni kesken iltateen ottamaan lottonumerot ylös.

Nykyään juon teetä aamuisin ja iltaisin. Töissä ollessani sitä juotiin myös pitkin päivää. Iltateen juon usein tietokoneella. Se on päivän harvoja rauhallisia hetkiä: tyttönen on nukkumassa, mies käy nukuttamassa uudestaan, jos heräilee ja minä voin tehdä mitä haluan.

Meidän teekaapin tämän hetkinen sisältö ylärivistä vasemmalta:

-reilunkaupan veriappelsiini rooibosta kiinalaisessa teepurkissa (toiseksi parasta nyt)
-reilunkaupan yearl greyta kiinalaisessa teepurkissa
-maustamatonta luomu rooibosta kiinalaisessa teepurkissa (olen ajatellut kokeilla maustaa sen itse)
-the huoneen (Eerikinkadulla Helsingissä) appelsiinikaktusrooibosta kiinalaisessa teepurkissa (parasta ikinä!)
-kiinasta tuliaisiksi saatu teeruusu, jota ei ole raaskittu käyttää
-mustaa teetä kirsikanmakuisena (tästä tulee tosi hyvää jääteetä)

-lasipurkissa teepusseja: reilunkaupan hunaja rooibosta, sonnentorin lehmuksenkukkateetä ja muita satunnaisia
-itsekasvatettua piparminttua lasipurkissa
-yogitee classic elokolosta

-earl grey pusseja
-kiinasta tuliaisiksi saatua vihreää teetä
-vihreää teetä limen ja sitruunanmakuisena (hieman kitkerää makuuni)
-lasipurkissa miehen siskon perheen kreikasta tuomaan yrttiteetä. Tuoksuu hieman minttuiselle. Antaja oli sanonut, että kylmässä suomessa tämä lämmittää talvella hyvin. Totta.
-vaihdossa saatua mustaa teetä, joka on suklaan ja appelsiinin makuista. Hyvää, vaikka ei maistu suklaalta ja appelsiinilta.

-kiinalaista mustaa teetä mustanviinimarjan makuisena
-mustaa hedelmäteetä (pussia ei ole vielä avattu)
-frantsilan vauvan iloa. Keväällä join tätä paljon, nyt en ole enää tarvinnut.
-savuteetä
-vihreää teetä lootuksen paloilla
-vihreää jasmiiniteetä

Olen ostanut kiinalaisia teitä melkeinpä purkkien vuoksi. Purkkeja on enemmänkin tyhjinä jemmassa. Niistä ei ikinä tiedä, mitä saa. Osa on oikeasti hyviä, osa ihan kamalia. Mutta purkit ovat aina kauniita.

Teenjuonti välineistöä:

- Berliinistä ostettu (nyt jo haljennut) teekuppi. Tämä oli niin suuri suosikkini, että säästän sitä, vaikka tee ei enää pysykään siinä. Se on ulkoa musta ja kuplainen, sisältä kauniin vihreä. Siinä ei ole korvaa ja se on sopivan syvä. Tällaisen kun saisi uuden.
- Liettuan Klaipedasta ostettu tuhkakuppi (?), jota käytetään teepusseille ja -siivilöille. Meillä ei kukaan polta, joten tuhkakupille ei ole tarvetta, mutta ei näin kauniiseen voisi edes tumpata.
-Iso sininen teekannu on ostettu Mikkelin kenkäverosta. Toimiva, mikä ei ole aina teekannuissa itsestään selvyys.

-siivilöitä vasemmalta: eniten käytettyjä ovat varrelliset pallot, keraamikko kaverin tekemä kaunis, peritty ihanuus, pitkään etsitty nauhallinen ja kohtuullisen näköinen teepallo teepannuihin, kehitysmaakaupasta ostettu
-sininen pieni kullalla koristeltu venäläinen perintöteekannu (en ole koskaan tainnut käyttää tätä)

-muki, jota käytän yleensä suosikkini hajottua. Astia merkkinen, meidän kylällä asuvan keraamikon tekemä. Meillä on toinenkin tällainen. Saatan ostaa näitä lisääkin.
-Bulgariasta tuomani teepannu. Kaunis, mutta ei kovin käytännöllinen.
-Miehen siskontytön, tyttösen kummin, n. 10 vuotta sitten savikerhossa tekemä kulho teepusseille ja -siivilöille. Hellyyttävä.