D-vitamiini

Sain vihdoin pingoitettua ja kuvautettua tämänkin toukokuussa valmistuneen neuleen. Lankana on ihanaa Zeldan värjäämää. Zelda värjäsi langan itselleen takkilangaksi, mutta ei sitten tykännytkään väristä. Minun onnekseni hän laittoi sen myyntiin. Se on ihanan pehmeää. Lanka on 70 % Blue face Leicester -rotuisten lampaiden villaa ja 30 %  nailonia. 100g lankaa on 345m, ohuen sukkalangan vahvuista siis. Lankaa meni ihan himpun verran yli kolme kerää.  Malli on Heidi Kirmaierin D-vitamin (ravelryssä). Koko on pienempi M. Puikot 3,5 mm.

Joku rintakoru tähän pitää hankkia pitämään tuota reunusta paikoillaan, jos takkia haluaa pitää kiinni talvella.

Lankaa on jäljellä vielä melkein 2 kerää. Tekisi mieli neuloa siitä jotain tyttöselle. Onkohan hassua, jos meillä on samasta langasta neuleet?

Eilen ja tänään

Lisäsin nuo kuvat eilen tyttösen päiväunien aikaan. En ehtinyt kirjoittaa mitään, kun kutsu kuului jo ulkoa. En muista enää, mitä aikomuksenani oli kirjoittaa. Tuskin se mitään maailmaa mullistavaa oli.

Tänään olemme eläneet ulkona melkein koko päivän, sisällä käydään vain syömässä. Mies rakentaa yläkerran ulkoseiniä uusiksi. Me tyttösen kanssa teemme mitä, mieleen juolahtaa. Katselemme rakentajaa, tuoksuttelemme sireeneitä,  keinumme, teemme pihahommia, poistamme ohdakkeita ja minä virkkasinkin hieman.

Innostuin eilen aloittamaan uuden kesätopin. En ole ennen virkannut vaatetta itselleni. Olen kuitenkin ihaillut tuota ohjetta siitä asti kun sain kirjan lahjaksi. Kaivelin laatikoista sopivia lankoja ja aloitin. Keltainen on kaunista. Virkkasin siitä talvella tyttöselle mekon. Se olisi oikeastaan kaivannut kaverikseen luonnonvalkoista lankaa, tuo valkoinen on liian valkoista.

Aloitin uuden työn, vaikka edellisetkin ovat viimeistelemättä. Tiilinpunainen tunika ja keltainen villatakki itselle. Punainen mekko virkatulle kissalle. Lauantaina sen pitää olla valmis, sitä ennen siihen pitää ilmestyä mustia pilkkuja. Ehkä sitten seuraavana sadepäivänä valmistuu nuo omatkin neuleet.

Minulla taitaa olla keltainen kausi, ensimmäistä kertaa elämässäni.

Kotiäidin perikuva

Sain loppiaisena valmiiksi uuden mustan villatakin. Se on mielestäni kaunis ja olin kovin tyytyväinen, kunnes näin tänään otetut kuvat siitä ja itsestäni. Näytän rasittuneen kotiäidin perikuvalta. Siltä kyllä välillä myös tuntuukin, että ehkä se ei ole ihme. Takki on Garter Yoke Cardigan. Lankana Cascade 220 ja koko M. Tein vanhasta tottumuksesta tuon kokoisen. En taida tällä hetkellä kylläkään olla sen kokoinen. Lanka on kaikkien lukemieni hehkutusten arvoista. Ja kaiken lisäksi vielä edullistakin.

Olen neulonut itselleni vuoden aikana kolme villatakkia. Villatakkiprojektissani oli tarkoitus neuloa käyttökelpoisia villatakkeja. Kyllä tämäkin varmasti käyttöön jää, vaikka hieman pieni onkin. Olen tyytyväinen takkeihini. Jatkan projektia, kunhan olen ensin neulonut varastoissani olevista langoista muuta. Olen tuskastunut lankamäärääni.

Kuvauksen jälkeen laskimme mäkeä ja se oli hauskaa.

Meillä tytöillä

on uudet villatakit. Tykkään kovasti kummastakin. Omassani lankana oli New Lanarkista tilaamaani luonnonmustaa villaa. Hieman liian karheaa, mutta toivottavasti pehmenee käytössä. Ohje oli hyvä, niin kuin moni muukin on todennut. Etenkin hihojen tekotapa lyhennetyin kerroksin oli nerokas. Tyttösen takissa lankoina on Noron ja ONlinen sukkalankaa.

Olen saanut neulottua hiljaiselomme aikana hämmästyttävän paljon. Mutta älkää luulko, että oma takkini olisi synytynyt tuosta vaan. Aloitin sen jo ennen tyttösen syntymää. Valmiiksi se neuloitui juhannukseksi. Helteet eivät houkutelleet päättelemään työtä vaan se jäi odottamaan viileämpiä aikoja. Toissa viikolla palellessa päättelin langat ja ompelin napit. Tämä oli villatakki projektini toinen takki. Kolmas on jo puikoilla. Vähäisten unien vuoksi aivotoimintani ei ole kovin tasokasta. Ohje ei aukene sitten millään. Miten ihmeessä ohjeen lyhennetyt kerrokset neulotaan? Ehkä se selviää joskus.

Meillä on hiljaiselon aikana tapahtunut vähän muutakin. Verstas on saanut ulkolaudoituksen, ovet ja maalin pintaan. Noiden viiden värin lisäksi ikkunoihin on suunniteltu vielä kuudetta, harmaan vihreätä. Mutta tapahtuneissa tosiaan paino sanalla vähän. Suurinosa ajasta menee selviämiseen ja tyttösen ongelmien selvittämiseen.  Tällä hetkellä kokeilemme maidotonta ja soijatonta ruokavaliota ja refluksiin lääkitystä. Pari päivää meni jo paremmin, mutta eilen oksentelu, kiukuttelu ja heräily taas alkoi. Ehkä se on maissi, jota tyttönen söi eilen.

Lumi takki

Villatakki projektin ensimmäinen takki on valmis. Neulominen oli hidasta, sillä sileää osuutta oli tylsääkin tylsempi neuloa. Samanaikaisesti valmistui monta pienempää projektia, jotka tosin jäävät laiskan valokuvaajan vuoksi esittelemättä.

Kuvista huomaa, että olen kasvattanut mahaa ja itseäni muutenkin hyvällä menestyksellä. Istuuko takki hyvin, siitä on vaikea sanoa vielä mitään. Tällä hetkellä napit saa juuri ja juuri kiinni. Mietin istumista sitten kun kokoni on taas lähempänä normaalia.

Tein takkiin kaikki aikomani muutokset. Ja siitä tuli mieleinen. Lanka oli aika epätasaista, minkä näkee neuleen pinnasta. Takki on mitoiltaan jotain M ja L kokojen välistä. Neuloin sen XL:n silmukkamäärillä. Lanka oli ohuempaa ja puikot kokoa 4 mm.

Valmiiksi neulottuna takki oli ollut jo jonkin aikaa, mutta napit puuttuivat. Alkuviikolla kävin Helsingissä näyttelyssä ystävän kanssa. Näyttelyn jälkeen menin viimeisillä voimillani Stockmannin nappi osastolle, josta löysin mielestäni täydelliset napit. Lähes läpinäkyvät, joissa on pienoinen vivahdus keltaista kultaa.

Seuraava takkiprojekti on jo harkinnan alla. En ole vielä osannut päättää mallia. Useampi on harkinnan alla. Ja sitten pitäisi vielä valita lankakin.

Projekti

Pakkasten paukkuessa jo ties kuinka monetta viikkoa olen kaivannut kovasti villatakkeja. En tiedä mihin kaikki villatakkini ovat kadonneet. Olen tiettävästi neulonut itselleni jokusen viime vuosina, mutta niistä suurin osa on mennyt kiertoon. Muutama on liian paksu sisällä pidettäväksi ja muutamaa on tällä hetkellä turha edes yrittää käyttää. Sopivan paksuisista ja kohtuullisen kokoisista takeista on siis kova pula. Ostin syksymmällä itselleni hätäpäissäni yhden, mutta kuten kaupan villatakeille luvattoman usein käy, se on aivan nyppyyntynyt.

Olen siis päättänyt tänä vuonna vauvan vaatteiden ohella yrittää keskittyä takkien neulomiseen. Onhan se hyvä varautua ensi talveakin varteen. Luulen, että vauvan synnyttyä neulominen voi olla haastavaa, mutta ainakin äitiyslomalla ennen vauvan syntymistä, luulisi olevan aikaa neuloa. Tuskinpa silloin kovasti muuhunkaan kykenee.

Kuvassa on ensimmäinen projektini. Malli on garnstudion ja lanka paikallista villaa Koivulan tilalta. Lanka on ohuempaa, kuin ohjeessa, joten teen isomman koon silmukkamäärillä. Teen myös ohjeeseen joitakin muutoksia, joita huomasin ravelryssä monen muunkin tehneen.