Rauhallinen viikonloppu

Meillä piti olla tänään nimiäiset. Melkein kaikki vieraat sekä tyttönen sairastui ja juhlat peruttiin. Mummo oli kuitenkin ehtinyt jo tulla meille auttamaan. Mummo on viihdyttänyt tyttöstä, jonka tauti taisi olla vain lievää versiota. Täällä on leikitty vauvan syntymäpäiviä ja kummituslinnaa, piirretty, askarreltu sekä laskettu mäkeä. Minä olen pikkuveljen nukkuessa pitkiä päiväunia saanut tehtyä rästihommat, leikannut ja vähän ommellutkin kevät- sekä kesävaatteita. Kävin myös ensimmäistä kertaa rauhassa pitkällä vaunukävelyllä.

Vähän harmittaa juhlien peruuntuminen, mutta saimme kiiresen sijaan rauhaisan viikonlopun ja paljon aikaa puuhailla mieluisia asioita.

Koti tyttösen silmin

Istuin eilen illalla kulmat kurtussa, täysin uppoutuneena tietokoneella. Tyttönen kysyi, mistä pitää painaa kameraa. Näytin nappia tajuamatta mitään. Pian se tuli takaisin ja sanoi, että katsotaan kuvia. Hämmästyin ja katselin kotiamme aivan uudesta kulmasta. Kuvia, joita ei tulisi ikinä itse otettua. Kuvia, joissa näkyy todellinen elämä. Ensimmäisiä valokuvia.

Tänään

Herättiin kaikki normaalia aikaisemmin. Tyttönen ehti katsoa aamuohjelmia telkkarista. Minä päätin taas yrittää kirjoittamista tänne. Aamupalan jälkeen askarreltiin Neppajymykerhon ohjeella sammakko. Sitten kaivoin kameran esiin ja kuvasin samalla kun rakensimme duploista eläinsairaalaa ja kotia.

Katselimme tyttösen kanssa kuvia hänestä pikkuveljen ikäisenä. Niissä kuvissa istutaan toukokuussa ulkona teepaidoissa. Nyt ulkona sataa aina vain enemmän lunta. Onneksi eilen ystävät toivat ihanan keväisiä kukkia. Tulivat isolla porukalla katsomaan pikkuveljeä ja valmistunutta remonttia. Liian harvoin nykyään ehditään näkemään kaikki, vain muutaman kerran vuodessa. Lukion jälkeen nähtiin melkein viikoittain. Nyt elämä on muka niin paljon kiireisempää. Onneksi se on kuitenkin aika rauhallista, niin kuin meillä tänään.

Puna-vihreitä kuvia viimeajoista

Päärynät korjasin omasta puusta ennen pakkasia turvaan. Hyvän makuisia, mutta kovia. Sisällä pehmenivät nopeasti. Lajike on Pepi ja puun sai tyttönen ystäviltäni lahjaksi synnyttyään.

Minulla on uudet kirpparilta löytyneet vihreät talvisaappaat. Niistä tosin näkyy tosin enää mahan takaa vain kärjet. Sisaruksille tein talveksi vihreät takit. Tyttöselle velourista ja jouluvauvalle jämälangoista.

Talvi tuli ja meni, mutta aamut ovat olleet kauniita. Talonkin mies sai ulkoa viimeisteltyä juuri sopivasti.

Hei taas!

 Pitkästä aikaan onkin ihana kirjoittaa. Hiljaiselooni ei ole mitään varsinaita syytä. Ei vain tuntunut siltä, että kuvaisin ja kirjoittaisin. Tänä aamuna kaivoin kameran kangaskasan alta esiin. Otin pari kuvaa tyttösestä, mutta niihin tuli hassut ilmeet. Uudesta laitteesta innostunut tyttönen kuvasi nuo kuvat. Istui aamupalapöydässä paikallaan ja räpsi. Ihan tutut paikat minulle, mutta ihan erilainen näkökulma.

Täällä on elelty tavallista elämää. Minä olen tehnyt aimo kasan käsitöitä, joista osan ehkä esittelen joskus. Tyttönen on jatkanut kasvamistaa hurjaa vauhtia. Jatkuvasti hämmästyn, kuinka iso ja fiksu lapsi minulla on. Sillä on myös käsittämättömän hyvä muisti ja hirveästi touhuamisenergiaa. Remonttikin etenee hiljalleen. Yläkerrassa on jo lattia melkein valmiina. Enää puuttuu rappuset joita pitkin pääsisimme sitä katsomaan.

Kirjoitan taas pian, sillä kaipasinkin jo tätä.

Neljäs

Sain Kivitaskulta haasteen näyttää tietokoneeni neljännen kansion neljäs kuva. Tyttönenhän se siinä, yllätys yllätys. Kuva on viime vuoden syyskuulta. Tyttönen on siinä reilu viisi kuukautta vanha. Osasi jo ryömiä ja kiivetä pienien esteiden yli. Tuossa on menossa keittiön puuvaunuun.

Haasteet ovat hyviä, muuten en muistaisi kirjoittaakaan tänne. En tainnut viikkoon edes avata tietokonetta. Jotenkin päivät vain menevät kovin nopeasti. Käsitöitäkään ei voi näyttää, ettei yllätykset mene pilalle ja sanottavaa ei oikeastaan ole. Ihan vain tavallista elämää. Sellaista jossa käydään puistossa, uimassa, mustkarissa ja omalla pihalla. Joskus tavataan kavereita tai nautitaan vieraiden seurasta. Ja aina laitetaan ruokaa, tiskataan, siivotaan ja rakennetaan legoilla. Sitten luetaan, katsotaan telkkaria ja tehdään käsitöitä. Maalaamassakin olen muistanut käydä, mutta se jää ihan pian joululomalle. 

Jos minusta ei kuulu mitään taas, niin olen vain muistamaton.

Retro lapsi ja riehaantunut tilli

Tänään blogikierroksella tajusin, että minun on tehtävä juuri niinkuin Liivia. Hain kosmoskukkia sisään aukeamaan. Laitoin vaasiin, mutta ne näyttääkin aivan riehaantuneelta tilliltä.

Mustarastaatkin riehaantuivat tänään pihalla auringosta ja lämmöstä. Huutelivat epävireisesti, vaikka yleensä laulavat kauniisti. Lentelivät päättömästi (oli niillä päät), eivätkä vaikuttaneet lainkaan arvokkailta.

Tyttösen takki on minun vanha. Tätini ompeli sen minulle käsin (!) vanhasta hiihtotakistaan, jonka osti vuonna 1976. Muut vaatteet matsattiin takkiin juhlia varten. Taidan ommella tyttösen takkiin vuoren. Aloitin ompelemaan itselleni talvitakkia ja toppavuorta jäi reilusti yli. Sitten menee läpi talven.

Viime aikoina

Olohuoneen sisustus on edennyt. Sohvan piti mennä hirsiseinän eteen, mutta tykästyttiin tuohon paikkaan. Siihen se nyt jää. Vapautui seinätilaa, jolle meinasin ensin vanhaa penkkiä. Lelut tarvitsivat kuitenkin säilytyspaikan. Vanha hylly oli varastossa. Se piti entisöidä, muttei ehditty. Hyvä se on noinkin. Toinen samanlainen mahtuisi vielä viereen.

Mies teki tilauksesta tauluhyllyn. Grafiikantyön toin jokunen vuosi sitten Latviasta. Ihastuin siihen reissun alussa ja viimeisenä aamuna keräsin seurueelta ylijääneet Latit ja ostin sen.  Tykkään siitä kovasti edelleen. Siitä löytyy jatkuvasti uusia yksityiskohtia. Kehystämätön maalaus on tyttösen vauvojen värikylvyssä tekemä.

Hyllylle voi laittaa taulujen lisäksi kukkia. Tyttönen poimi ensimmäisen kukkakimppunsa. Oikeastaan se olisi pitänyt kuivata. Onneksi tuli edes kuvattua.

Kävimme mökillä laittamassa sen valmiiksi talvea varten. Keräsimme loput omenat, kukkia ja vähän sieniäkin. Ensi kesänä sitten taas.

Ihana viikonloppu

Ensin kaikki viikonloppusuunnitelmat peruuntuivat. Ohjelmassa oli vain siivousta. Mutta sitten kylään tulikin ystäviä ja sukulaisia. Kumpanakin päivänä oltiin sienessä. Annoin suurimman osan poimimistani sienistä lähtijöiden mukaan. Silti jääkaapissa on nyt enemmän sieniä, kuin me pystytään viikossa syömään.

Tänään teen osasta kaalikääryleitä. Ostin niin ison kaalin, ettei se mahdu viiden litran kattilaan kunnolla kiehumaan. Taitaa tulla paljon kaalikääryleitä.

Jokin aika sitten kaivelin rukkini taas pitkästä aikaa esille. Kehräsin loppuun ihanan BFL topsini. Ajattelin ensin tehdä siitä pipon tyttöselle. Mutta eihän se tarvitse enempää pipoja. Sitten ajattelin tehdä lapaset itselle. Mutta en minäkään ehkä tarvitsisi. Mitäköhän siitä tekisi? Houkuttelee niin kovasti päästä sitä neulomaan tai virkkaamaan. Lankaa on laskujeni mukaan 102 metriä, joten jotain pienen neuleen siitä saisi.

Tahtojen taistelua

Päiväni täyttyvät nykyään tahtojen taistelusta. Tyttönen tahtoo jotain ja minä toista. Tyttönen tahtoo hakata ikkunoita, heiluttaa lamppuja, juoda lintujen altaasta, juosta tielle, kiivetä ikkunasta, tyhjentää kukkaruukkuja, kiivetä todella korkealla ja leikkiä kameralla. Minä olen toistaiseksi vahvempi (saan kannettua pois) ja ovelempi (katso tuolta tulee kissa) ja siksi voitan nämä taistot. Tulevaisuudessa voi olla toisin sen verran vahva on hänen tahtonsa.

Miehenkin kanssa meillä oli tänä iltana tahtojen taistelu ja jonkinlainen ideologinen keskustelu. Kasattiin talvella ja keväällä talosta tyhjennetyistä tavaroista viimeistä jätekuormaa. Minä halusin päästä eroon isosta laatikollisesta miehen ja sen isosiskon vanhoja lukion oppikirjoja. Mies empi, ei kuulemma muista niitä asioita enää. Kukapa muistaisi, en minäkään muista. Ei kai tarvitsekaan, nykyäänhän kaiken tiedon löytää netistä nopeasti ja paljon kätevämmin kuin vanhoista oppikirjoista. Mutta sitten aloimme keskustella siitä oliko noita asioita oikeastaan turha opiskella, kun ne ovat unohtuneet.

Minä olen koulutusoptimisti, ehkä se on väistämätöntä koulutuksellani. Mielestäni yleissivistys ei mene koskaan hukkaan. Jos minun olisi pitänyt lukioon mennessäni päättää, mille alalle suuntaudun, olisi minulta ehkä sulkeutunut ovia jatkokoulutuksessa. Olisin valinnut vain taide- ja humanistisia aineita. Ensimmäinen opsikelupaikkani yliopistossa oli kuitenkin matemaattis-luonnontieteellisessa tiedekunnassa.  Laaja yleissivistävä koulutus paitsi avaa mahdollisuuksia, niin se toivottavasti myös avartaa ihmisen ajatusmaailmaa ja maailmankatsomusta (vaikka kyllä niitä muunkinlaisia esimerkkejä löytyy).

Tämän päivän taistot minä voitin. Kirjat lähtevät ja tyttönen nukkuu turvallisesti sängyssä. Millaisia taistoja huominen tuo tullessaan?

( Ai niin pakolliset kukka- ja remonttikuvat. Olohuoneen lattia on maalattu kertaalleen.)

Kun vielä oli kuuma

Perjantaina hirvessä helteessä kävin Helsingissä. Ensin menin tapettikauppaan, jossa huomasin valinneeni olohuoneen tapetiksi trendikkään. Tapetti on ollut niin suosittua, että se oli tehtaaltakin loppu. Uusi erä valmistuu kahden tai kolmen viikon kuluttua. Sitten työläisasuntomuseoon, joka ei ollutkaan auki. Sen kaupassa onnistuin pistäytymään ja ostin lajitteluohjeet. Oikeastaan ei edes harmittanut, ettei museo ollut auki. Toisen kerran sitten, viileämpänä päivänä. Loppupäivän vietin varjossa, kaverin puutarhassa ihailemassa kukkia ja lapsia.

Viikonloppuna hoidin kukkiani ja istutin lisää kesäkukkia ruukkuihin. Ompelin vaunuihin pehmusteen. Varastoista löytyneitä kankaita, kolme kerrosta vanua ja napinlävet turvavöiden kohdille. Otimme myös veneen talviteloilta käyttöön. Ajelimme saareen, istuimme, grillasimme ja katselimme kuinka tyttönen kylpi kallionkolossa. Juuri sopivassa, yksivuotiaan kokoisessa altaassa. Yhtäkkiä huomasimme vierestä nousevan vesitason. Hassu, vähän kuin lentävä vene.

Nyt ulkona on 14 astetta lämmintä ja sataa vettä. Se tuntuu ihanalta. Joskus kesällä se voisi masentaa, mutta nyt ei lainkaan.

Kuuman päivän iltana on ihana huomata, että on viileää. Järjestellä tavarat vielä suojaan ja mennä sisälle juomaan iltateetä.

Teetä juodessa parantelin viikonloppuna pienemmältä serkkutytöltä lahjaksi saamani korun. Koru on itse tehty ja se oli omatekoisessa paketissa. Koru on liikuttava ja kaunis, mutta liian herkkä käytettäväksi. Vaihdoin narun saman väriseen ehjään. Huomenna laitan sen kaulaan. Vaatteet valitsen koruun sopiviksi. Yleensä teen toisinpäin.

Juhannuspioni kukkii jo. Siitäkin huomaa, että alkukesä on ollut lämmin. Pihalla kukki tänään myös afrikkalaiset kukat. Kesäinen virkkaus houkuttelikin niin paljon, etten malttanut odottaa viikonloppuun. Olen todella huono lukemaan virkkausohjeita. Onneksi netissä ohjataan melkein kädestä pitäen.