30.3.2009

Olin viikonloppuna Kehrääjienkillan kehruukurssilla. Kurssilla opeteltiin kehräämään värttinällä ja rukilla. Materiaaleina oli villa ja pellava. Se oli niin kivaa! Värttinällä kehrääminen on hitaampaa ja vaikeampaa, kuin rukilla. Olin kuvitellut, että kehrääminen olisi jotain todella vaikeaa ja hidasta, muttei ollenkaan. Mukavan rentouttavaa.

Olin kokeillut aikaisemmin värttinällä kehräämistä kotona netin avustuksella, mutta silloin siitä ei tullut mitään. Siitä yrityksestä jäi varastoon muutama topsi villaa. Sunnuntaina eli toisena kurssipäivänä kokeilin kehrätä niistä lankaa.

(en saa kuvaa näkymään kokonaisena - opettelen vielä bloggerin käyttöä)


Värit ovat yksittäin kauniita, mutta ei niistä yhdessä tullut maailman kauneinta lankaa. Halusin kuitenkin kokeilla monivärisen kehräämistä. Aika möykkyistä, eikä kierre ole tasaista, mutta kyllä tätä voi käyttää.

Ja nyt mun on saatava rukki. Ja lampaita.

25.3.2009

Tule jo kevät!

Auringonpaiste ja vettä tippuvat räystäät ovat saaneet mut taas ajattelemaan pihaa ja kukkapenkkejä. Ensi kesänä aion parannella vanhoja kukkapenkkejä, en perusta mitään uutta. Kunnollinen kasvimaa on haaveissa, mutta sen vuoro ei ole vielä tänä kesänä.

Sormet oli saatava jo multaa, joten vaihdoin kukkiin mullat. Kuvassa on talvesta hengissä säilynet pelakuuni. Laitoin ne jo toiveikkaasti lämmittämättömälle kuistille, mutta viime yön ja tämän aamun -16,5 asteen pakkanen sai mut hakemaan ne toistaiseksi sisälle. Jäljellä olevat lehdet ehtivät hieman paleltua. Toistaiseksi ne näyttävät aika surkeilta, mutta niinhän ne aina talven jäljiltä näyttävät. Uusia lehdenalkuja on jo näkyvissä.


En malttaisi millään odottaa kevättä. Kevät on vuodenajoista paras. Silloin kaikki ihana on vielä edessä. Tänä keväänä oman lisänsä odotukseen tuo myös viime syksyn kukkasipuli istutukset. Olin syksyllä aivan kohtuuton ja tilasin sipuleita 60 eurolla. Perustelin itselleni ja kaikille ostostani kauhistelleille kohtuuttomuuden sillä, että keväällä kukat tuntuvat kaikista ihanimmilta. Nautin keväällä kukista paljon enemmän kuin keskikesällä.

-----------------------------------------------------------

Osallistuin vanhingossa Lankatarinoita blogissa haasteeseen. En jaksanut lukea pienellä präntättyä. Mutta oikeastaan haaste on hauska.

Ensimmäiset viisi ihmistä, jotka kommentoivat (ja sitä haluavat), saavat jotain tekemääni. Minun valintani. Sinulle. Tässä tarjouksessa on muutamia sääntöjä ja rajoituksia: Ei ole takuita siitä, että pidät tekemästäni, tekemäni juttu on vain sinua varten, se tehdään tämän vuoden aikana. Sinulla ei ole aavistustakaan, mitä se voisi olla. Se voi olla tarina, se voi olla runo. Voin piirtää tai maalata jotakin. Voin leipoa jotain ja lähettää sen sinulle. Kuka tietää? Et ainakaan sinä! Säilytän itselläni oikeuden tehdä jotain hyvin omituista. Haaste on se, että sinunkin täytyy laittaa tämä blogiisi. Kaikki me osaamme tehdä jotain.

22.3.2009

Tervetuloa!

Keväinen auringonpaiste sai minut haluamaan muutosta blogielämääni. Minulla oli aikaisemmin kaksi blogia: neuleblogi ansalanka ja ruokablogi ansassa. Täällä mäkituvassa aion kirjoittaa kaikesta mieleentulevasta ja elämästä vanhassa talossa mäen päällä.