Sisarusblogi

Tämä blogini sai sisaruksen Mäkituvan pihalla. Rupean kirjoittelemaan sinne suurimman osan pihajutuista. Siitä muodostunee siis puhtaasti puutarhablogi. Laitan sinnejatkossa myös kukkakuvani teitä kiusaamasta ; )

Tomten

Olen lupaillut kirjoittaa Tomten takista. Tässä se nyt on. Valmistunut jo aikapäiviä sitten. Sovituskuvaa en ole saanut otettua vieläkään. Näyttää kuulemma pelottavalta. 

Inspiraation takkiin sain tuosta vihreästä 7-veljestä langasta. Voitin sen Vihreitä haaveita blogin arvonnasta, kuten jo aikaisemmin kirjoitinkin. Aikani kerää katseltuani muistin joskus vuosia sitten tekemäni Tomtenin. Kaivelin kaikki laatikoista löytyvät 7-veljestä jämät. Neuloin aivan Elisabeth Zimmermannin ohjeen mukaan. Se löytyy kirjasta Knitting without tears. Ajattelin, että löydän kyllä ottajan takille, jos se ei ole sopiva tyttöselle. Neuloessa luulin, että siitä tulee kamalan iso. Mutta siitä tulikin vain reilu. Luultavasti noin kokoa 98 cm. Omaan käyttöön siis pääsee, jos muuttuu ei-pelottavaksi.

Tykkään tuosta mallista ja se on kiva neuloa lähes yhtenä kappaleena. Jos vielä joskus teen sen, niin silloin laskeskelen silmukkamäärät ohuemmalle langalle. Parhaita villatakkeja ovat minusta sellaiset ohuesta (n. 400 m/100 g) langasta neulotut. Noin paksua on vaikea saada mahtumaan takkien alle. Ja on aika kuumakin, kun ainaoikeinneuleesta tulee niin paksua. Ulkotakin asemasta tuota luultavasti tulee käytettyä. 

Tykkään tuosta mallista, mutta en kyllä ole suuri Elisabeth Zimmermann fani (jo sen nyt uskaltaa julkisesti kirjoittaa). Tai tykkään hänen ideoistaan ja  suunnittelutyylistään, mutta en tavasta kirjoittaa ohjeita. Koen, että niitä ymmärtääkseen pitää osata neuloa melko hyvin. Ohjeet ovat sallisesti kirjoitettuja ja aika summittaisia. Silloin valmiista vaatteesta saattaa tulla aivan väärän kokoinen tms. jos ei osaa laskea tiheyksiä ja tehdä muutoksia. Jos olisin itse aloittelijana yrittänyt tehdä noiden ohjeiden pohjalta, niin olisin kyllä saattanut jokusen kyyneleen tirauttaa. 

Napit ovat kookosta ja ostin ne Lohjan maailmankaupasta. Kivoja ja edullisia nappeja. Ostan niitä lisääkin, kun seuraavan kerran on asiaa Lohjalle.

Haluan kasvimaan!

Aamulla puin tyttöselle uuden kirjekuoritunikan päälle. Kaava on Ottobrestä 1/12, koko 92 cm. Ihanan auringonkeltaisen trikoon voitin Vihreitä haaveita blogin arvonnasta lokakuussa. Se oli niin keväinen, että jätin tarkoituksella odottamaan kesävaateinnostusta. Voitin myös kauniin vihreää lankaa, joka on neuloutunut Tomteniksi jo ennen joulua. Lupaan kuvata sen tällä viikolla, niin näette sitten.

Ompeluvimmassa olen ommellut myös Kotivinkin (4/12) ohjeella lelukoreja. Harmaa on ohjeen kokoinen, mutta ompelutekniikalta sovellettu. Siitä tuli liian iso lelulaatikoksi. Se on myös vähän turhan lerpsu kokonsa takia. Värikkäämpi on pienempi (pohja 25x25 cm). Ja juuri sopiva tarkoitukseensa. Kankaina on laatikoista löytyneitä paloja paksumpia puuvilla- ja pellavakankaita. Vahvikkeena ohjeenmukaista huopakoviketta. Materiaaleja löytyy vielä pariin laatikkoon.

Tänään rautakauppareissulta tarttui mukaan mainoslehti, jossa oli juttua kaupunkiviljelystä. Mehän ei asuta kaupungissa, mutta olen suunnitellut tekeväni kaupunkiviljelystä tuttuja kasvatuslaareja kasvimaalle. Kasvimaansuunnitteluinnostus iski todella päälle. Kaivoin heti kaikki puutarhakirjat esille. Tarvitsen kaivinkoneen, kasvihuoneen, miehen tekemään laatikoita ja multaa. Niin ja siemeniä ja taimia. Ai niin ja sulan pihan.

Nyt on kevät

Me ei meinata päästä millään ulos aamuisin. "Ei Vaippaa! Ei vaatteita!" Yritän maanitella "Saat laittaa uudet kevät vaatteet ensimmäistä kertaa päälle". Kun lopulta päästään sinne on tyttönen reimuissaan. Juoksee ja kikattaa. Mukaan on saatava kassi, jonka itse pakkasi kauppaan lähtöä varten. Minä en kyllä ole lähdössä kauppaan. Ulkona etsitään suursuosikki taaperokärry. Tyttönen työntää sitä tomerasti kauppaan (jonne on matkaa 6 km). Mennäänkin katsomaan naapurin hevosia. Tyttönen kaivaa kassista vasikan " Kato pikku lehmä heppoja."

Minä katselin rajalla olevia haapoja. Niiden jäkälät hohtavat keltaisina sinistä taivasta vasten ja niiden latvan melkein liian säännöllisen mallisia. Hyvä, että ovat osanneet kasvaa juuri siihen meidän puolelle rajaa.

Ompelu intoa

Olen viime aikoina ollut erittäin innostunut ompelemaan. Olen minä aiemminkin ommellut, mutta lähinnä pakosta. Kun en ole jaksanut lähteä kauppaan etsimään tai en ole niistä löytänyt haluamaani. Nyt vaatteita valmistunutkin tyttöselle ja norsu huppari lahjaksi.

Mietin tänään ommellessani, mistä innostukseni johtuu. Tajusin sen johtuvan siitä, että olen päässyt yli ajatuksesta, että oma tekemäni täytyisi olla täydellistä. Että niiden tulisi näyttää kaupasta ostetuilta. (Ihan kuin kaupasta ostetut olisi täydellisiä ja hyvin tehtyjä.) Noissakin kaikissa on kohtia, jotka ovat menneet aivan metsään. Silti ne on musta kivoja vaatteita, joiden käyttöä virheet eivät haittaa millään tavalla. Ja koko ajan niistä tulee virheettömämpiä, kun opin paremmaksi ompelijaksi.

Hupparien ja t-paidan kaavat muokkasin uusimman Ottobren (1/2012) kaavoista ja tuon kulkuvälinepaidan kaavat ovat jostain Suurimmasta käsityölehdestä, jonka numeron olen jo unohtunut. Leikkasin paidan jo aikoja sitten, mutta sain ommeltua vasta nyt. Siitä ei pitänyt tulla lainkaan tyttöselle, mutta hyvinpä tuo sopii autoista, lentokoneista, mopoista ja helikoptereista tykkäävälle tytölle.

Aamulla

Aamulla lapsi halusi syödä puuronsa siniseltä lautaselta. Vastustelin, sillä puuroa ei voi syödä matalalta lautaselta. Lopulta tajusin, että oikeastaan miksi ei. Hyvin se onnistui.

Tutkiskelin samalla postin eilen tuomia tapettien näytepaloja. Tietokoneelta katsellessa suosikki oli alimmainen Kukko vai kana. Kuviot ovatkin isompia, kuin ajattelin ja tunnelma jotenkin liian 60-lukuinen. Jostain syystä tulee meidän mökki siitä mieleen. Tummin Haavanlehti on painettu 50-luvulla ja siinä lukee käsiteltävä varoen. Ei taida sopia lapsiperheeseen tuollainen varovasti käsittely. On aika tummakin. Ylin taas tuntuu liian hempeältä. Mies on sen kannalla, mutta minä katselen vielä muitakin vaihtoehtoja. Ehkä minun pitäisi ottaa tässä asiassa mallia lapsesta ja rikko ajatteluni kaavoja. Katsotaan millaisen tapetin vielä löydän.

Alinna viimeisin pähkäilyn aihe. Se on vielä pingoittamatta (siksi kaulus vetää hassusti) ja napitkin puuttuu. Neuloin tuon villatakin jokin aika sitten 5-vuotta täyttävää kummipoikaa ajatellen. En kuitenkaan oikein tiedä, näyttää jotenkin pieneltä. Tyttömäisen kapealta. Halusin tehdä tuollaisen ainaoikein kaarrokeen. En kuitenkaan löytänyt sopivaa ohjetta. Yhdistelin paria ohjetta ja sovelsin lisäksi omaa.  Koon pitäisi olla 116-120. Mitat ovat kainalo-kainalo 35 cm , kainalo-helma 28 cm ja koko pituus kauluksesta 45 cm . Mitä luulette onko oikean kokoinen? Ja etenkin Liisa, mitä luulet? Napitkin pitäisi vielä valita, ajattelin värillisiä.

Hiukset pystyssä

Katselin eilen FST:ltä dokumentin kemikaaleista. Kemikalikekkerit on nähtävillä Areenassa ensi tiistaihin asti. Olen ollut  jo vuosia tietoinen siitä, että kemikaaleilla voi olla haitallisia vaikutuksia meihin ja muuhun luontoon. Yritän vältellä turhia kemikaaleja ja valita vähemmän haitallisia, jos on mahdollista. Silti hiukset nousivat pystyyn ohjelmaa katsoessani. Katsoin sitä olohuoneessa uudehkosta telkkarista istuen uudehkolla sohvalla. Kummatkin varmasti palonestoaineilla kyllästettyjä. Lattialla lojui ympäriinsä leluja, joissa on pehmeitä muoviosia. Ne taitavat kaikki olla kierrätettyjä, mutta silti. Ostin päivällä lapselle uuden hammasharjan, jossa on pehmeitä muoviosia. Ja illalla sen päälle laitetaan muumihammastahnaa, jota näytettiin ohjelmassa hormoonitoimintaa ehkä häiritsevän kemikaalin lähteenä.

Asiantuntijat sanoivat kemikaalikuorman kasvaneen hurjasti viime vuosina. Olivat huolissaan etenkin lapsista. Minäkin olen huolissani tyttösestä. Joka paikassa tuntuu olevan mahdollisesti vaarallisia kemikaaleja. Oikeastaan koko elämä tuntuu olevan kyllästettyä kemikaaleilla, ikäänkuin salaa.

Eilen kauppareissulla mietin tomaattimurkapurkit kädessäni kumpaa ostaisin. Tavallista kemikaalein kasvatettua, joka oli pahvipurkissa vai luomua, joka on metallipurkissa, jonka sisäosista voi liueta bisfenoli-A:ta. Mietin jo lähtemistä toiseen kauppaan, josta saisin luomua pahvitetrassa. Taidan tehdä toisen reissun sinne kauppaan ja hamstarata sieltä niitä varastoon, sillä en tavallisesti siinä kaupassa käy.

Illalla muumihammastahna meni roskiin. Ostoslistalla ensimmäisenä on ekohammastahnat koko perheelle. Kemikaalien kanssa täytyy olla vieläkin tarkempana.

Minulla on ollut tuo punaisen kirjava sukkalanka laatikossa jo vuosia. Joskus kokeilin tehdä siitä yksinään sukkia. Ne olivat aika kamalat ja purin aloituksen pois. Siitä asti se on odottanut mustaa lankaa kaverikseen. Joulun jälkeen sain valmiiksi itselleni mustan villatakin, josta jäi lankaa reilun kerän verran yli. (Villatakista lisää joskus myöhemmin.) Nyt kaivoin punaisen langan esille ja tein itselleni sukat. Pätkin nuo mustat raidat pois punaisesta langasta ja nyt väritys näyttää minusta käytettävältä. Sukat valmistuivat eilen, mutta punaista lankaa jäi vielä yli. Nukkeparat taitavat saada siitä jotain lämmikettä ylleen.

Alemmassa kuvassa on tyttösen keväthattu. Se on tehty Elsebeth Gyntherin kirjan Børnetøj du selv kan sy 0-4 år Hjelm kaavalla. Aloitin tekemään sitä jo syksyllä. Tarkoitus oli tehdä siitä lämmin, hyvin päähän istuva talvihattu. Ei siitä kuitenkaan sellaista tullut, vaan malli on hieman liian kapea. Istuisi ohuemmalla vuorella paremmin. Nyt vuorena on tikkivanua. Hattu valmistui jo joskus joulun alla. ( En siis ole ollut superahkera.)

Eilen tuntui siltä, että kevät on tullut. Aurinko paistoi, ulkona oli plussaa ja vesi tippui räystäiltä. Satuin kuvaamaan talven pidetyintä pipoa juuri jonkun pilvisen hetken aikana. Tein tuon pipon jo syksyllä Titityystä ostetulla Semilla langalla. Lanka on todella pehmeää luomuvillaa. Tuo onkin ollut ainoa pipo, joka ei tyttöstä tutita (kutita). Neuloin kaksinkertaisella langalla, ympäryksessä on 80 silmukkaa. Puikot olivat muistaakseni 3,5 mm.

Viime viikolla tyttönen ihastui kyläilypaikassa nukenvaunuihin. Tyttönen oli saanut jo kesällä kummitätinsä vanhat nukenvaunut. Kaivoin ne nyt esille jemmasta. Mies teki vanhan pahvipohjan tilalle vanerista uuden ja minä ompelin sänkyvaatteet. Kankaat löytyivät varastosta. Vielä keväämmällä pitäisi nuo metalliosat käsitellä krominkiillotusaineella. Se on kuulemma niin  pahanhajuista, että kiillotus on paras tehdä ulkona.

Nukenvaunuista tuli heti suosikki. Nyt niissä ajelutetaan alastomia vauvoja. Seuraava projektini taitaakin olla niiden vaatettaminen. Lainasin jo Annin vinkistä kirjastosta neulo- ja virkkausohjekirjan. Nyt pitäisi vielä löytää ommeltavien vaatteiden kaavoja.