28.3.2011

Viikonloppu ennen remontin alkua




Minä aloitin viime viikonloppuna siivousurakan paistamalla lisää myslikeksejä. Tauoilla on mukava syödä vähän herkkuja. Mies uurasti enemmäkseen, mutta tein minäkin sen minkä pystyin. Olohuoneessa on enää vähän polttopuuta ja jäteasemalle sekä kirpparille vietävää tavaraa. Vintti on nyt tyhjä kaikesta ylimääräisestä. Siellä on vain eristeitä, ilmastointiputken osia ja vähän puutatavaraa, jotka käytetään siellä. Vielä muutama viikko sitten tuonne olohuoneeseen ei mahtunut sisälle ja vintilläkin oli kasoittain tavaraa.

Ensi viikonloppuna tehdään muutama keikka jäteasemalle ja sitten alkaa olohuoneen purkaminen. Olen odottanut tätä jo niin monta vuotta!

Olohuoneesta puretaan pois levyt seiniltä ja katosta, lattiakin kokonaan. Ja kaikki uusitaan taloon sopiviksi. Rappusetkin pitäisi rakentaa ja pönttöuuni muurata. Siitä tulee hyvä olohuone.

Vintille tulee kaksi pientä huonetta ja aula. Makuuhuone meille ja omahuone tyttöselle. Aula minun käsitöille. Mutta siihen on pitkämatka vielä. Vinttikin pitää rakentaa kokonaan uudestaan. Uudet ulkoseinät, ettei päivä enää paistaisi läpi, uudet (vanhat) ikkunat, katon tukeminen uudestaan jne. En edes muista sitä kaikkea. Sovittiin, että vuoden kuluttua kaiken pitäisi olla valmista.

Rapeat myslikeksit (12-16 kpl)

3 dl hedelmä-pähkinämysliä
3 dl speltti- tai hiivaleipäjauhoja
1 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 dl rypsiöljyä
0,5 dl vettä

Sekoita ensin kuivat aineet keskenään. Lisää öljy ja vesi. Sekoita, kunnes taikinasta on muodostunut pallo. Jaa taikina 12-16 osaan riippuen siitä, minkä kokoisia keksejä haluat.( Tai ota vaan takinaa lusikalla ja katso montako keksiä saat) Taputtele keksien mallisiksi käsien välissä. Paista 200 asteessa n. 15-20 min keksien koosta riippuen.

Kekseissä saa olla runsaasti hedelmä ja pähkinäosumia. Kannattaa siis käyttää mysliä, jossa niitä on paljon tai lisätä niitä hieman valmiin myslin joukkoon. Mä käytin Lidlin mysliä, joka on musta parasta kaupoista saatavaa mysliä.

Makeita leipoessa käytän tavallista (ei-kylmäpuristettua) rypsiöljyä. Kaikkeen muuhun käytän kylmäpuristettua. Mutta sen maku on musta liian voimakas makeaan leivontaan.

25.3.2011

Kyllä se oikeasti arvostaa





Taisin kirjoittaa eilen liian jyrkästi. Kyllä mies arvostaa tekemisiäni. Tarkoitti kai, että maaninen käsitöiden tekeminen ei ole järkevää. On siinä itua. Voisi sitä tyttösen päiväunien aikaan siivota, tiskata tai laittaa ruokaa. Mutta jaksaakseni myöhemmin siivota, tiskata tai laittaa ruokaa, minä tarvitsen käsityöhetkeni. Samalla olen tietokoneella, luen lehtiä, juon teetä, neulon ja suunnittelen tulevia projekteja sekä haaveilen. Se on minun monitoimihetkeni ja niin tarpeellinen.

Serkkutyttö piirsi meidän perheestä kuvan. Lasten kuvat kertovat paljon: tärkein on piirretty huolellisimmin.

Laitoin tänään ensimmäisen arvontapalkinnon postiin. Niissä on lankoja vuosien varsilta. Mokkasukkaa kolmessa sävyssä omista sukistani. Itsevärjäämääni vihreää, josta tuli huivi. Keltaista ja pinkkiä minun sukista, jotka ovat jo kuluneet puhki ja heitetty pois. Vaalensinistä viime joulun lahjasukista. Noita sukkia oli hauska neuloa. Seuraavat sukat ovat puikoilla, lankana joululahjoista jäänyttä ticoticoa.

Tänään suunnittelin unien aikaan kaiken muun lisäksi ensi kuun käsityöprojekteja. Tunika on kesken, mutta yritän keskittyä jämälankajuttuihin. Ilmoittauduin mukaan jämäilyyn. Kannettavalle suojapussi, minulle kevätkauluri ja sitten ehkä parit lapaset. Saatanpa tehdä muutakin.

24.3.2011



Ulkona tuiskuaa ja myrskyää, mutta silti nukutin tyttösen sinne. Sisällä herää pienimpäänkin kolohdukseen. Nyt saan rauhassa puuhastella. Toivottavasti tuntitolkulla. Meillä on nukuttu nyt hyvin päiväunia ja kaksi kokonaista yötäkin (kop kop).

Viime viikolla päiuniaikaan järjestin lankalaatikoitani. Lajittelin eri laatuiset eri laatikoihin. Karsin pois kaksi muovipussillista pääasiassa jämiä. Annoin ne jo pois. Tänä aamuna tyttönen päätti, ettei lajitteluni ollut oikea. Tä tä tä tä ja langat sinkoilivat laatikosta kolmeen kasaan. Kun päälle vielä hieman ruiskutettiin rasvaan, niin urakka oli valmis.

Eilen ruokapyödässä sain kuningasidean (ehkä) miettiessäni kevättä. Kesken ruokailun leikkasin muovipussia suikaleeksi ja etsin 4 mm koukun. Mies nauroi, että jos minun energian saisi kanavoitua johonkin hyödylliseen, niin remontti olisi jo valmis. Vähän se ärsytti, kyllä minun käsityöni ovat hyödyllisiä. Tällä hetkellä kolmet sukat odottavat päättelyä. Yhdet sukat, lapaset ja tunika ovat kesken tuon muovipussijutun lisäksi. Eikö ne teistäkin ole aika hyödyllisiä juttuja? Heini saat ihan pian omasi.

Iltapäivällä lähdemme tyttösen kanssa ensimmäistä kertaa kylään naapuriin. Saisikohan myslistä aikaiseksi jotain vietävää?

21.3.2011

12 kuukautta
















Menipäs se nopeasti. Jossain vaiheessa en uskonut, että selviäisimme näin pitkälle. Tänään neuvolassa terveydenhoitaja kysyi, että olenko jo muistellut tätä päivää viime vuonna. Hämmästyin hieman ja muutaman sekunnin kesti tajuta, mitä hän tarkoitti. Ei, en ollut ajatellut. Iltapäivällä vaunulenkillä muistelin. Itku meinasi päästä, kun ajattelin minun vauvaani. Vauvaa, joka on päivä päivältä vähemmän vauva.

Päivä vuosi sitten on hyvin muistissa. Olin valvonut kaksi yötä, toisen kotona toisen sairaalassa. Teki kipeää ja lämmitin sairaalan ruokailuhuoneen mikrossa kaurapussia kerran tunnissa. Ruokakaan ei maistunut enää. Iltapäivällä lähettivät miehen kotiin, koska vauva ei syntyisi ennen seuraavaa aamua. Silloin synnytys käynnistettäisiin. Lopulta en enää jaksanut, itketti ja lihakset kramppasivat pahasti. Sain lopulta yhden kiireisistä kätilöistä paikalle. Halusin jotain kipuun, että saisin levätä. Hän ei ollut synnytysosastolta vaan vastasyntyneiden puolelta. Tutki, meni hiljaiseksi ja sanoi, ettei ole aivan varma, mutta luulee, että kohdun suu on jo 7,5 cm auki. Pyysi toisen kätilön tarkastamaan ja sitten lähdettiin vauhdilla synnytyssaliin.

Soitin itse miehelle, että nyt äkkiä takaisin. Mies oli juuri ehtinyt kotiin. Istuin synnytyssalissa keinutuolissa ja odotin miestä. Oli ihanaa, että mies tuli takaisin. Synnyttäjiä oli enemmän kuin kätilöitä, enkä joutunut olemaan enää yksin. Nopeasti miehen tultua kohdun suu oli auennut täysin. Minulla oli synnytyssuunnitelma, mutten enää muistanut siitä mitään. Kätilö kysyi halusisinko kokeilla synnytysjakkaraa. Muistan sanoneeni, että niin olin ajatellut. Istuin jo miehen edessä jakkaralla täydessä työssä, kun synnytyslääkäri tuli kysymään tarvitaanko täällä apua tai puudutusta. Ei tarvittu, vaikka kyllä se sattui. Sattui niin, etten meinannut enää tajuta ohjeita. Pian sain kuitenkin pienen tytön syliin. Tytöllä oli tukkaa, silmät ihmeissään auki ja rimpulakintut.

Tyttö sylissäni kiipesin sängylle makaamaan. Olin aivan loppu, mutta yhtään ei nukuttanut. Ensi-imetyksen jälkeen mies meni pesemään tyttöä. Minä menin suihkuun, vaihtamaan vaatteet ja huoneeseen odottamaan. Ihmettelin, ettei se ollutkaan niin kauheata, kuin kerrotaan. Olin pelännyt sitä etukäteen, mutta selvisin siitä hyvin.

Illalla makoillessamme kaikki kolme perhehuoneessa sängyllä, minä nukahdin. Olin luullut, etten voisi nukkua ollenkaan vauvan synnyttyä, katselisin ja ihmettelisin vain vauvaa. Mutta nukuin hyvin pienet iltaunet, keräsin voimia tulevia öitä varten. Koko päivästä jäi minulle hyvä muisto.

19.3.2011

Käsillä tekemisestä


Sain muutaman päivä sitten sähköpostia käsityötieteen opiskelijalta. Se oli kysely käsillä tekemisestä gradua varten. En niin kovin kauan aikaa sitten valmistuneena muistan vielä hyvin, kuinka vaikeaa oli löytää haastateltavia harjoitustöihin jne. Vastasin osittain tunnollisuudesta, osittain koska tämä oli hyvää itsetutkiskelua. Laitanpa vastaukseni tännekin. Kirjoitin sen eilen illalla nopeasti. Ei kyselyvastauksen täydellinen tarvitse olla. Miksi ja millaisia käsitöitä sinä teet? Jos joku muu haluaa vastata samaan kyselyyn, saa sen minulta sähköpostitse. Kuvissa joitain käsillätekemiämme juttuja, jotka sattuivat valokuvakansoista silmään.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Meidän perheen kädentaidot



Olen 31-vuotias nainen. Työskentelen varhaiskasvatuksessa ja koulutukseni on alempi korkeakoulututkinto. Olen opiskellut myös tekstiiliä ammattikorkeakoulussa ja luonnontieteitä yliopistossa. Perheeseeni kuuluu mies ja 1-vuotias tytär. Mieheni on koulutukseltaan puuseppä. Asumme Uudellamaalla vanhassa omakotitalossa. Olemme kumpikin kotoisin Helsingistä. Mieheni on muuttanut tähän kuntaan 12 vuotta ja minä 6 vuotta sitten.

Elämäntilanteemme ja -arvot

Asumme maalla vanhassa omakotitalossa. Talomme remontti on vielä kesken. Remontoimme taloamme perinteisiä materiaaleja menetelmiä käyttäen. Pyrimme remontoimaan ja rakentamaan ekologisesti. Esimerkiksi käyttämämme maalit ovat muovittomia ja perinteisiä: punamultaa, pellavaöljyä ja kananmunatemperaa. Talossamme on kompostivessa. Mieheni käy töissä pääkaupunkiseudulla, minä olen kotona hoitamassa tytärtämme. Ideaalissa tapauksessa haluaisimme asua hieman lähempanä asutuskeskusta, kuin nyt asumme. Nyt meiltä on lähimpään kirkonkylään 6 km. Asuminen täällä on myös taloudellinen ratkaisu. Hinnat ovat syrjemmässä edullisemmat. Emme halua ottaa suurta lainaa, jota maksaaksemme joutuisimme tekemään enemmän töitä.

Keskeisiä arvoja meillä ovat ekologisuus, eettisyys, hitaus, itse tekeminen ja elämän mielekkyys.

Koti on meille tärkeä paikka. Haluamme kotimme olevan turvallinen, terveellinen, rauhallinen, esteettinen ja ekologinen. Kodin tulee olla paikka, jossa viihdymme ja jonne on hyvä palata töistä tai reissuilta. Olemme valmiita panostamaan kotiimme paljon. Panostamisella emme tarkoita rahaa vaan aikaa, ajatuksia, mielikuvitusta ja fyysistä työtä.

Mitä kädentaitoja osaamme ja teemme

Listassa ovat mukana sellaiset kädentaidot, joita teemme ainakin silloin tällöin tai olemme jossain vaiheessa elämäämme tehneet enemmän. Osaisimme myös muutamia muita tarvittaessa esim. mies on korjannut muuraamalla keittiössämme olevan vanhan puuhellan, joka oli sortunut. Muuraamista en kuitenkaan listaan lisännyt.

Minä:

• neulonta

• virkkaaminen

• ompelu, tilkkutyöt

• kirjonta

• mosaiikkityöt

• kehrääminen

• kutominen

• huonekalujen entisöinti

• askartelu

• japanilainen kirjansidonta

• värjääminen

• metallilankatyöt

Mies:

• rakentaminen (kaikki talonrakentamisen työvaiheet perustusten kaivamisesta ja kivijalanvalamisesta ikkunoiden lasittamiseen)

• remontointi (perinteiset menetelmät)

• auton, koneiden ja veneen korjaus ja kunnostus

• betonityöt

• pienoismallien rakentaminen

• huonekalujen rakentaminen ja entisöinti



Miksi teemme käsitöitä?

Ennen kaikkea teemme asioita käsillämme, koska se on kivaa. Itse tehden saamme tarpeellisia asioita, joita emme muuten saisi. Siten voimme käyttää luovuutta ja luoda uutta. Itse tekemällä osaa arvostaa asioita enemmän. Se auttaa myös tietämään enemmän tavaran alkuperästä. Itse tehden pystymme tekemään ekologisempia ja eettisempiä tavaroita. Joissain asioissa itse tekemällä säästää myös rahaa. Tekstiilitöissä yleensä ei. Villapaidan saisi paljon halvemmalla suuren ketjun liikkeestä, kuin maksaa ostaa langat sitä varten. Rakentamisessa ja remontoinnissa säästöt ovat isoja.

Itse tekeminen ei meillä liity pelkästään käsillä tekemiseen. Teemme ruuan hyvistä raaka-aineista, leivomme leipää usein, olen ollut mukana tekemässä kahta kasvisruokakeittokirjaa ja lehtiä, järjestämässä aatteellista toimintaa sekä kulttuuritapahtumia. Kesäisin yritämme kasvattaa kukkien lisäksi myös syötävää. Uskomme, että tekemällä itse voimme tehdä ainakin omasta maailmastamme mielekkäämme. Toivottavasti voimme vaikuttaa positiivisesti jonkun muunkin maailmaan.

Osallistuvatko lapsemme käsitöiden tekemiseen?

Ei vielä, mutta tulevaisuudessa toivottavasti. Olen saanut itse tekemisen mallin isovanhemmiltani, kotonani ei tehty itse muuta kuin ruokaa. Toivon kuitenkin voivani välittää tyttärelleni tämän mielestäni elämää rikastavan tavan elää. Toisaalta itse tekeminen on varmasti asia, jonka tyttäreni on saanut äidinmaidossaan. Hän on jo synnytyslaitoksella nähnyt minun neulovan. Tapani olla lasten kanssa on tekevä. Ennemmin järjestän lapselle askartelemista tai muuta mielekästä tekemistä, kuin avaan television tai tietokoneen.

16.3.2011

Innostunut emäntä






Olen lepäillyt pari päivää viikonlopun jälkeen. Laiskottelu teki hyvää. Aamulla innostuin tiskaamaan ja siivoamaan. Siistissä keittiössä oli mukava laittaa ruokaa. Ruuanlaittoa suunnitellessani luin arkipäivänaktivistin kirjoituksen leivästä. Innostuin kokeilemaan siinä ollutta ohjetta. Tapani mukaan muokkasin ohjetta hieman. Puolitin hiivan määrän ja nostatin hieman pidempään. Vähähiivaisuus on yksi olennainen ominaisuus hyvässä leivässä. Hiiva ei rupea maistumaan muutamankaan päivän kuluttua. Hyvää leipää tuli. Kaunistakin, kun nostatin leivontakoreissa. Ostin ne talvella miehelle synttärilahjaksi Helsingistä Korkeavuorenkadulla olevasta keittiötarvikekaupasta.

Leipien jälkeen leivoin tyttösen synttäreitä varten muffinseja. Puputytön herkkuja Puputyttö ja vohvelisankari -kirjasta. Hyvältä nekin maistuivat, vaikka en vielä kuorruttanutkaan. Laitan ne pakkaseen odottamaan viikonloppua. Kuorrutan vasta juhlapäivänä.

Lopuksi laitoin vielä oikomismoussakan uuniin. Taiteensääntöjen mukaan tehty moussaka on erittäin herkullista, mutta todella hyvää oli tämäkin.

Oikomismoussaka

1,5 munakoisoa
6-8 perunaa
2 kesäkurpitsaa (sellaista pienehköä ja kiinteää)
1 prk kaurakermaa
oliiviöljyä
suolaa

Tomaattikastike:

1  iso sipuli
3 valkosipulin kynttä
2 dl soijarouhetta
2 prk tomaattimurskaa
1 dl valkoviiniä (tai vettä)
paprikajauhetta
mustapippuria
oreganoa
1 tl kanelia
(suolaa)
oliiviöljyä

Pilko munakoisot n. 1 cm paksuisiksi viipaleiksi ja itketä ne (ripottele suolaa kummallekin puolelle, anna seisoa jonkin aikaa, kunnes niistä alkaa vuotaa nestettä, huuhtele neste pois ja valuta vesikin pois esim. siivilässä). Viipaloi myös kesäkurpitsat ja perunat ohuiksi siivuiksi.

Tomaattikastikkeeseen pilko sipulit ja kuullota niitä öljyssä pannulla. Lisää joukkoon mausteet ja kuiva soijarouhe. Lisää tomaattimurska ja viini. Anna kiehua jonkin aikaa.

Laita uuni vuoan pohjalle ensin tomaattikastiketta. Kasaa vuokaan kerrokset kaikkia kasviksia ja laita tomaattikastike päälle. Munakoisojen päälle voi vielä lorauttaa hieman öljyä, jos haluaa. Toista. Viimeiseksi pitäisi tulla tomaattikastiketta. Kaada kaurakerma päällimmäiseksi. Paista pitkään, ainakin 1,5 tuntia uunissa 200 asteessa. Kokeile, että perunat ovat kypsiä. Anna vetäytyä jonkin aikaa ja sitten nauttikaa.

Itkettäminen tuo munakoisoihin ja koko ruokaan suolaisuutta. En lisännyt tomaattikastikkeeseen itse lainkaan suolaa, mutta monen mielestä se kyllä voisi vaatia sitä. Me olemme vain tottuneet viime aikoina vähäsuolaiseen ruokaan, kun olen tehnyt sellaista tyttösen takia.

Värikäs ompelulanka-aarre






Taloa tyhjentäessä löytyy vaikka mitä ihanuuksia kaiken roskan ja turhauttavan ryönän lisäksi. Tänne on ollut säilöttynä muutama peritty omaisuus. On ajateltu, että kyllä ne mahtuu, käydään läpi sitten myöhemmin. Nyt on se myöhemmin. Helpompi olisi ollut aiemmin. Miehen isoäiti oli modisti. Hänen perintönään löytyi mm. ompelulanka-aarre. Laatikoihin väreittäin lajiteltuja ompelulankoja. Osassa on puiset puolat. Laatikosto ei ikävä kyllä mahdu meille sisälle. Jouduin sekoittamaan lajitelman, mutta vielä joskus lajittelen ne uudelleen.

Vanhojen ikkunalaisen läpi tuleva valo on kaunista. Piirtää hienoja, kokoajan muuttuvia heijastuksia ympäriinsä. Meillä on varastossa vanhaa lasia, jos ikkunoita joskus tarvitsee korjata. Sileää lasia niihin ei saa laittaa!

13.3.2011

Työntäyteinen viikonloppu



Viikonloppu on kulunut taloa tyhjentäessä. Nyt alkaa jo näyttää paremmalta. Paljon on työtä kuitenkin vielä edessä. Mies on ahkeroinut enemmän, minä minkä olen jaksanut. Väsähdän nykyään nopeasti. Johtuukohan se huonosta kunnosta vai/ja univelasta?

Perjantaina aloitin urakan järjestämällä lankalaatikkoni. Kaksi pahvilaatikollista löysin pois laitettavaa. Niille on ehkä löytynyt jo ottajiakin. Pari vaalean haaleaa kerää värjäsin Kool Aideilla imeliksi. Mitenköhän tuo väri pysyy? Mietin millaisia neuleita uskallan tehdä.

Saatuani itselleni valmiiksi vuodenaloitussukat jatkoin sukkalinjalla. Vuodenaloitussukat olivat hidasprojekti. Valitsin ravelrysta kauniilta näyttävän mallin. Ensimmäisen sukan kantapään kohdilla huomasin, ettei ohje ollutkaan niin loppuunasti mietitty, kuin olisin toivonut. Kun neulon sukkia ohjeesta haluan ohjeen olevan mietitty pienintäkin yksityiskohtaa myöten huolellisesti. Jonkin aikaa sukat odottelivat ja sitten jatkoin mieleni mukaan.

Tyttönen on nykyään kovin vahvatahtoinen. Tietää tarkalleen mitä haluaa. Kirkuu ja raivoaa, jos ei saa haluamaansa. Onneksi toistaiseksi käyttäytyy niin vain kotona. Miten niin pienellä voi olla niin iso tahto?

Illalla tyttönen toimi arpajaisten epävirallisena valvoja ja mies onnettarena. Arvonnan voitti Kassu. Lankalaatikon inventaarion innoittamana päätin arpoa toisenkin voittajan eli Heinin. Laittakaa minulla s-postia osoitteeseen ansalanka@gmail.com.

10.3.2011


Kävimme tänään oikean valokuvaajan kuvattavana. Tyttönen seisoi vakavana tai koetti juosta kameraa katsomaan. Apina oli mukana auttamassa paikalla pysymisessä. Ihan kivoilta kameran ruudulla kuvat näyttivät, vaikkei yhdessäkään hymyillyt. Miksi kuvissa oikeastaan pitäisi hymyillä? Kotimatkalla Tyttönen nukahti autoon ja nukkui jo toisena päivänä peräkkäin pitkät päiväunet. Kuinka paljon ehdinkään tekemään kolmessa tunnissa!

Luin lehtiä ja blogeja. Mietin, että kirjankin lukemista voisi taas yrittää. Askartelin, ompelin ja neuloin. Huppari oli saumuroitu ja vetoketjua vaille valmis. Vetoketjun ompelu ei kuulu vahvuuksiini. On se siinä nyt kuitenkin tukevasti ja toimii. Vetoketju piti lyhentää. Näytin miehelle ohjeen ja sain lyhennetyn vetoketjun. Tekniikkaa vaativalaji ilmeisesti. Lankoja en jaksanut vielä päätellä. Niiden aika on sitten joskus, kun huppari on saatava päälle. Kaava on Ottobrestä. Tykkään. Toinenkin ihan samanlainen ja samankokoinen odottaa vetskaria.

Ehdin minä siivotakin ja tyhjentää sekä täyttää tiskikoneen. Ja sitten vain ihmetellä, että mitäs nyt.

6.3.2011

Aurinkoinen viikonloppu ja arvonta




Tyttönen on ollut flunssainen, mutta se ei ole hidastanut vauhtia. On oppinut uusia taitojakin: avaamaan puuhellan luukut, laittamaan sähköhellan levyt päälle ja kävelemään ylä- ja alamäkeen pihalla.

Me aloitimme talon tyhjentämisen remontin alta. On tuossa sarkaa! Mies on kymmenen vuotta ehtinyt keräämään kaikea mahdollista, säästäjä kun on luonteeltaan. Paljon löytyy polttopuuta, jotain säilöttävää, paljon kierrätettävää ja osa viedään jäteasemalle. Viikonlopussa saimme tulevaa olohuonetta paljon tyhjemmäksi. Projektiin on varattu tämä kuukausi. Minulta meinaa ajoittain kyllä usko loppua.

Ahdistuskin iski. Haluaisin mahdollisimman vähän tavaraa. Silti minullakin on sitä kasoittain varastoituna: lankaa, kankaita, askartelujuttuja, kirjoja, opiskelupapereita, astioita. Mistä voisi luopua? Opiskelupaperit ovat tällä hetkellä tulilinjalla. Ne tuntuvat turhimmilta (,vaikka olisivat varmaan tärkeitä). Kamala määrä paperia 8:ssa vuodessa on ehtinyt kerääntyä. Nyt on alkanut kerääntyä myös kaikenlaista tavaraa tyttöselle.

Mutta miten tavaramäärää saisi pienemmäksi? Ainakin pitäisi luopua jostain, jos hankkii jotain uutta. Muita hyviä vinkkejä? Teemaan sopivasti voisin järjestää arvonnan. Neulon jämälangoistani sukat tai lapaset yhdelle vinkkaajalle.

Edit: Arvonnan suoritan viikon kuluttua.

2.3.2011

Värikuvia



Huomasin tänään, että päivällä valo riittää sisällä kuvaamiseen hyvin. Samaisen auringonpaisteen takia kaivoin vaunulenkin ajaksi aurinkolasit silmille. Yritän vasta opetella niiden käyttämistä. Mutta niistä tulee niin hassu olo. Aivain kuin olisi naamiaisasu tai jokin peiteasu tai ihan kuin ei olisi oikeasti tässä maailmassa vaan seuraisi sitä jostain muualta salaa lasin läpi. Ruskeiden aurinkolasien läpi maailma näyttää pehmeämmältä. Ehkä sen vuoksi voin oppia käyttämään niitä.