28.2.2011

Jännittävää




Jo muutaman päivän minua on jännittänyt kovasti edessä oleva reissu. Hassua se oli, sillä yleensä en ole kova jännittämään. Puettiin kivat vaatteet. Tyttöselle mekko, jonka sain aamulla viimeisteltyä. Matkalla jännitys kasvoi, sillä navigaattori vei meidät perille ihmeellistä reittiä. Ajelutti kapeita hiekkateitä ja käski kääntymään vasemmalle, vaikkei siinä ollut kuin peltoa. Ei edes peltotietä. Lopulta löydettiin kuitenkin hyvin perille Kaneliin tapaamaan Jonnaa ja lapsia. Naapurista saapui vielä Minja lastensa kanssa. Juteltiin, syötiin porkkanakakkua ja juotiin teetä. Kiva ja leppoisa iltapäivä kauniissa kodissa. Turhaan jännitin, oli mukavaa eikä yhtään pelottavaa. Kiitos.

27.2.2011

Tätä päivää olen odottanut






Kuten on jo varmasti aikaisemmista kirjoituksistani käynyt selväksi: olen kovasti odottanut kevättä. Tänään oli ensimmäinen oikein keväisen tuntuinen päivä.

Kävimme Karkkilassa tuttavan luona korjaamassa sänkyä. Tai mies korjasi, tyttönen hämmensi ja minä paimensin. Tyttönen kaivoi kyläpaikan lehtiroskiksesta huili -nimisen lehden. Etsin netistä tietoa tuntemattomasta lehdestä ja lopputuloksena teimme uuden ekosähkösopimuksen. Norppasähköä meille oli tullut aikaisemminkin, mutta olikin jo korkea aika vaihtaa sähköntuottajaa. Olimme laiskuuttamme tyytyneet vanhaan.

Käytimme tilaisuuden iltapäiväkävelyyn kaupungissa. Aurinko paistoi ihanasti ja räystäistä tippui vettä. Linnutkin lauloivat kovasti. Poikakissamme käytöksestäkin näkee kevään olevan tulossa. Kävelyllä näin kaksi neulegraffitia. Ensimmäiset täälläpäin. Samalta tekijältä selvästikin. Kivasti sijoitettu koulun ja leikkipuiston lähelle. Kaiken kaikkiaan lähes täydellinen päivä. Toivottavasti teilläkin on ollut!

Tunnustus


Sain Soilalta tunnustuksen. Kiitos!

"The Gorgeous Blogger -palkinto on suunnattu kaikille upeille bloggaajille. Jokainen vastaa viiteen blogiinsa liittyvään kysymykseen ja jakaa tämän palkinnon viidelle, jotka mielestään sen ansaitsevat."

1. Milloin aloitit blogisi?


Tämän blogin ensimmäinen kirjoitus on päivätty 22.3.2009. Melkein kaksi vuotta sitten. Aikaisemmin kirjoittelin toisessa blogissa. Kyllästyin kuitenkin vuodatukseen ja pelkkään neuleblogiin. Kesällä olen kaiken kaikkiaan blogannut 5 vuotta. Uskomattoman pitkä aika elämää. Olen viime aikoina alkanut miettiä, että näitä kirjoituksia pitäisi saada talletettua jotenkin. Mitenköhän sen tekisi?
 
2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?


Kirjoitan elämästäni satunnaisia asioita. Kirjoitan joskus pienistä asioista, joskus isoista. Joskus jää isoista asioista kirjoittamatta vahingossa, joskus tarkoituksella. Pääasiassa viime vuonna on tullut keskityttyä tyttöseen, käsitöihin (etenkin neuleisiin) ja nukkumattomuuteen. Pian toivottavasti tulee kirjoitettua enimmäkseen remontista ja pihasta sekä sisustamisesta.
 
3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?


Meidän elämä.
 
 
4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?


Ensimmäisen blogini aloitin, kun istui yliopiston kirjastossa tekemässä kandintyötäni. Olen satunnaisesti järjestelmällinen ja tehokas. Olin tehnyt itseni kanssa sopimuksen, että kun olen tehnyt työtä 2 tuntia, saan avata netin. Istuin kirjastossa 8 tuntia päivässä, joten nettiaikaakin kertyi runsaasti. Ensin luin ja luin ja luin muiden neuleblogeja, sitten perustin oman. Aluksi minulla ei ollut edes digikameraa ja olin ihan pihalla kaikesta.  Digikamera tuli hankittua pian, ja pihalla taidan olla välillä edelleen. Hauskaa on kuitenkin ollut koko tämä aika.
 
5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?


Voi paljonkin! Mutta se nyt on sellaista haluamista, tuskin ryhdyn oikeasti muuttamaan mitään. Olen vain kovin itsekriittinen, mutta onneksini myös laiska. Haluaisin parempia kuvia (= parempi kamera ja osaavampi kuvaaja), hienomman ulkoasun, järkevämmän, paremman, hauskemman ja tyylikkäämmän kirjoittajan, aikaa kirjoittaa useammin ja vaikka mitä. Oikeasti olen ihan tyytyväinen näinkin.
 
Minä annan tunnustuksen eteenpäin Hannalle (kaveri, joka on hiljattain aloittanut bloggaamisen uudestaan, tekee kekseliäitä ja kauniita käsitöitä), Minnalle ( neuloo taitavasti ja kirjoittaa satunnaisesti muistakin kiinnostavista asioista, tunnustautuu feministiksi), Mirvalle ( kirjoittaa kauniisti ja kiinnostavasti arkisista asioista, kauniita kuvia), Tuulalle (kirjoittaa kiinnostavasti tavallisesta lapsiperheen elämästä)  ja Marialle (joka on myös aloittanut bloggaamisen uudestaan, neuloo kauniin yksinkertaisia asioita). Yritin valita sellaisia bloggaajia, jotka mielestäni tunnustuksen ansaitsevat, mutta eivät vielä ole saaneet sitä.

25.2.2011

Helsingissä




Olimme taas tyttösen kanssa pari päivää Helsingissä. Mummolassa, bulgarialaisessa käsityöillassa ja ystäviä tapaamassa. Tyttösellä menojalkaa vipattaa. Vieraissa paikoissa vilahtaa äidin näköpiiristä liian nopeasti. Kahden päivän aikana havahduin monta kertaa siihen, etten yhtään tiennyt, mihin se oli livistänyt. Seikkailee pimeillä käytävillä, rappusissa, kaupoissa ja vieraissa keittiöissä. On niin paljon nähtävää ja koettavaa. Yksikseen lähtee vaeltelemaan vaikka mihin, mutta jos äiti haluaisi vaikka käydä vessassa, niin iskee kova eroahdistus. Ihmeellistä on pienen elämä.

Viime yönä näin painajaista, jossa tyttönen lähtee juoksemaan karkuun kiljahdellen. Minä juoksen perässä, minkä jaloistani pääsen pääsen, mutten saa millään kiinni.

Käsityöillassa teimme martenitsoja. Bulgarialaisen perinteenmukaisia keväisiä onnenamuletteja. Tarkoitus oli tehdä niitä ystäville, jotka tapasin seuraavana päivänä. Se ei onnistunut, mutta muutaman sain tehtyä. Ehkä sitten ensi vuonna lisää.

Tapasin myös ystäviä, joita oikeastaan tulee nähtyä liian harvoin. Meitä on niin iso porukka, että koolle kutsuminen on iso operaatio, joka täytyy tehdä hyvissä ajoin. Tällä kertaa yritimmekin tavata vain ystäväporukan kotiäitien ja lasten voimin. 5 äitiä ja 7 lasta ja kovasti häslinkiä. Tyttönen niin ison oloisena seuraa isompiensa leikkiä. Mutta seuraavaksi pitää yrittää nähdä koko ystäväporukka!

20.2.2011



Tänään uskaltauduimme jo ulos päivällä. Ensin tuntui lämpimältä, mutta nopeasti kaikkien posket alkoivat punoittaa ja tuntumaan kylmiltä.

Kotona oleskelu on ollut tuottoisaa. Neuloin tyttöselle uuden villatakin. Tykkään itse pitää lyhythihaisia villatakkeja sisällä ja ajattelin, että sellainen voisi olla hyvä tyttösellekin. Neuloin yhtenä kappaleena ylhäältä alas. Hihaosissa oli aluksi vain 4 silmukkaa, jotta kaulaaukosta tulisi pyöreä eikä nelikulmainen. Taktiikka toimi. Lankana on perittyä nallea. Väri on niin taivaan sininen, että aplikointiin sain idean siitä. Pilvet leikkasin vaipoista ylijääneistä bambufleece paloista.  Villatakin lisäksi tein itselleni kaksi kaulatuubia ja pipon.

Lauantai aamuna postilaatikosta löytyi Mirvalta kuniin keväinen kortti. Kiitos.

18.2.2011



Oikeastaan pitäisi olla nyt nukkumassa. Viimeisiin kolmeen yöhön meillä ei ole nukuttu. Tyttönen herää puolen yön jälkeen. Ei halua nukahtaa uudelleen vaan raivoaa tunti tolkulla. Yritän maata, pitää kainalossa ja laulaa sekä nukkua samalla. Olen minä nukkunut punkkeikallakin. Se oli kyllä helpompaa.

Päivällä kaikki ovat väsyneitä. Tyttönen raivoaa väsymystään uudestaan, mutta ei meinaa millään nukahtaa. Minä kokeilen Chocochilistä uusia reseptejä. Paprikalinssikeitto oli mukavan lämmittävää käsittämättömän kylmänä päivänä.

Kaikesta huolimatta selvisimme tänään heti aamusta muskariin. Se oli ihanan piristävää.

17.2.2011

Kolmatta päivää sisällä



Pakkaset ovat saaneet meidät tyttösen kanssa linnottautumaan sisälle. En tiedä olenko laiska vai käytännöllinen äiti, mutten jaksa pukemistaistelua muutaman minuutin ulkoilun tähden.

Onneksi kotoa löytyy vielä paljon huvituksia. Keittiön avohyllyt ovat pikkuhiljaa tyhjentyneet kaikesta, mitä niissä säilytettiin ennen. Joka päivä tyttönen järjestä omat tavaransa niissä uudelleen. Samoin kuin keittiön kaapit, joihin vielä ei ole saatu lukitusta, liinavaatekaapin ja isin sukkalaatikon. Musiikikuuntelu ja äidin sylissä tanssiminen ovat myös mieluista puuhaa. Ja aina voi hurjastella taaperokärryn kanssa, joka on lastattu aarteilla. Eikä tietokonekaan hullumpi ole. Mustekynät ja äidin tee toimivat vielä onneksi harhautuksina, jottei tietokonetta aivan ohjelmoida uudelleen.

Minun huvituksina toimii tyttönen, samainen tietokone, neuleet ja tee. Posteljoonikin ilahdutti tänään. Kotiovelle tuli paketti saksasta. Minulle kosmetiikkaa ja tyttöselle ensimmäiset omat pisaraliidut sekä sormivärejä. Ihan vielä ei ole niiden aika, vaikka tyttönen näppärä sormistaan onkin.

Viimeksi kirjoitin, että olen päättänyt nähdä enemmän ystäviä ja täällä sitä vain ollaan. Puhuin puhelimessa tänään kyllä yhden ystävän kanssa. Puhuttiin töihin menosta ja lasten hoitopaikoista. Onneksi minä olen ainakin tämän vuoden vielä kotona.

14.2.2011

Hyvä viikonloppu


Aloitimme viikonlopun laittamalla tulet puuhellaan ja keittämällä spelttimannapuuroa. Puuhellan käyttö on jäänyt tänä talvena vähemmälle, sillä se vetää kovasti tyttöstä puoleensa. Nyt tuo tuntui osaavan varoa luukkuja, kun tunsi kuumuuden huokuvan. Silti pitää olla tarkkana koko ajan. Minä tuppaan olemaan aika höveli vahti. Unohdun ja ehtiväinen ehtii sillä aikaa.

Puuron syötyäni viimeistelin ystävänpäivälahjaksi tekemäni tyynyn, pakkasin tavarat ja lähdimme Helsinkiin. Kävimme mummolassa, lankakaupassa ja ystävänpäiväjuhlissa. Juhlat jäivät osaltani liian lyhyiksi, nuori seuralaiseni väsähti minulle liian aikaisin. Virkisti kuitenkin mieltä kovasti nähdä ystäviä ja kavereita, joita ei ole nähnyt pitkään aikaan. Kotiin ajellessani päätin, että tästä lähtien käyn Helsingissä useammin. En haluaisi autoilla turhaan ja olen siksi vältellyt reissaamista kavereiden luokse. En välttele enää, sillä se ei ole hyväksi mielialalleni.

Sunnuntaina tunsin itseni kovin virkistyneeksi. Kävimme ostamassa varastohyllyjä ja laatikoita. Pitäisi lähiaikoina alkaa raivata tulevaa olohuonetta ja vinttiä. Mutta nyt sitä vasta mietitään, pakkaset tuovat remonttitaukoa. Illalla mies leipoi hyvää hiivaleipää ja minä tein raakasuklaasta keksejä. Lisäsin paahdettua hasselpähkinärouhetta, spelttijauhoja, leivinjauhetta ja hieman siirappia. Keksejä aikuiseenmakuun. Aloitin myös kaksi uutta neuletyötä, uusista langoistani. Ja minun kun ei pitänyt ostaa lankaa eikä aloittaa yhtään uutta työtä, mutta inspiroiduin.

Hyvää ystävänpäivää teille lukijani. Ihanaa, että olette siellä.

11.2.2011

11022011




Hauska päivämäärä tänään. Tällaisena päivänä kannattaisi tehdä jotain suurta. Me ei tehty, elittiin vain ihan tavallista arkea. Parempi niin. Kaksi päivää meni koko perheeltä oksennustaudissa, tänään oli ensimmäinen tavallinen päivä.

Ennen kipeäksi tulemista tein miehen synttäreiden kunniaksi raakasuklaata. Kokeilu oli toinen ja viimeinen. Se ei ole minun lajini, vaikka on kuulemma tosi helppoa. Tein ohjeiden mukaan ja kaksi päivää suklaan seistyä, kaavin osittain sulan massan lautaselle. Tämä oli kuitenkin onnistuneempi kokeilu, kuin ensimmäinen. Taidan lisätä keon joukkoon jauhoja, jos tuosta saisi vaikka keksejä.

Seuraavaksi kun haluan syödä herkkuja kokeilen Kodin kuvalehdessä ollutta reseptiä taatelipalloista: liotettuja, soseutettuja taateleita, kookoshiutaleita ja kaakaota sekoitetaan ja pyöritellään palloiksi. Muitakin saman jutun, jossa joogakoulun opettajat kokkaavat, voisi kokeilla. Ekotalosta kertova juttu oli myös kiinnostava. Välillä tuo lehti yllättää erittäin positiivisesti.

6.2.2011

Poissa tieltä




Kaksi viimeistä viikonloppua olemme olleet tyttösen kanssa mummolassa. Lähdimme pois miehen tieltä, että saisi rauhassa rakentaa ja nukkua. Verstaan (varaston) rakentaminen on edennyt enemmän, kuin uskalsimme toivoa remonttiaikataulua tehdessämme. Pieni osa on eristetty käsin. Ison osan eristys voi odottaa kesään. Pian pääsemme tyhjentämään talon remontoitavia osia.

Mummolassa saimme aikaa kaaoksen. Kirjahyllyt tuli tyhjennettyä useaan kertaan, lehdet levitettyä lattialle, keittiön laatikot tyhjennettyä ja lelut leviteltyä. Tavaroita kuljeteltua huoneesta toiseen,  niin ettei ne ehkä pitkään aikaan löydä takaisin omille paikoilleen. Aivan kuin pommi oli räjähtänyt. Mutta mummoa ei haitannut. Toivotti meidät tervetulleeksi taas uudestaan.

Nukkuminen on ollut tässä välissä taas huonompaa. Nyt kuitenkin on ollut muutama hyvä yö, vain muutama herääminen. Päivisinkin tyttönen on nukkunut paremmin. Tänään on nukkunut kahdet yli tunnin pituiset päiväunet.

Kamera unohtui reissusta, mutta kotiin tultuamme tyttönen nukkui autossa hyvän tovin. Hain kameran sisältä, kuvasin kauniissa auringonpaisteessa ja ihailin pihamme haapoja. Lempipuita. Ovat niin kauniin, säännöllisen mallisia.