29.10.2011

Vihdoinkin!






Kummatkin, haalari ja tyynynpäällinen, ovat olleet tuskastuttavia projekteja. 90 senttinen villahaalari kirjoneuleena ja liian monta afrikkalaista kukkaa. Mutta valmistuivat, kun pakotin hieman itseäni. Löysin ihanan villatakkimallin, mutta päätin että saan aloittaa neulomisen vasta kun nämä ovat valmiita. Kummatkin projektit aloitin joskus kesähelteillä.

Haalarin neuloin yhtenä kappaleena lahkeista ylöspäin, sitten steekkasin sen auki ja ompelin vetoketjun (huonosti). Afrikkalaisten kukkien takapuolelle piti tulla raitoja virkattuna, mutta tulikin pellavakangasta ommeltuna.

Näitä tehdessäni mietin, että miksi ihmeessä aina sorrun jokseenkin älyttömiin projekteihin. Miksen vain voi neuloa ja virkata jotain nopeaa? Ja sitten aloitin neulomaan itselleni neuletakkia ohuesta, mustasta sukkalangasta. Koska se taitaa olla mun luonteeni.

20.10.2011





Meillä on nyt olohuoneessakin muurattuna pönttöuuni. Tämä viikko elettiin ilman olohuonetta ja kuinka ankealta elämä tuntuikaan! Nopeasti sitä tottuu parempaan, mutta huonompaan hitaasti.

Uuni jää ainakin toistaiseksi sinkkipinnalle. Mustat luukut erottuvat siitä kauniisti. Vielä pitää odotella ainakin kuukausi, että saa sytytellä ensimmäiset, pinet tulet uuniin.

Muurarille leivoin makupari suklaakakkua. Ohje on vegaaninen, gluteeniton ja paras kokeilemani. Gluteenittomat leivonnaiset ovat usein olleet hieman jauhoisia, mutta ei tämä. Hassua leipoa kakkua, johon ei tullut lainkaan viljaa. Jauhoina on peruna- ja mantelijauhoja. Laiskana en jaksanut kuorruttaa, vaan lisäsin enemmän suklaata (yhteensä ehkä n. 150 g) taikinaan. Tosi hyvää oli näinkin, mutta kuorrutus varmasti kruunaisi kakun.  Minun kakkuni kaverina viljakahvia. Tykkään siitä kaakaomaisuutensa vuoksi.

Loppuhuipennuksena vielä kubistinen äitini (1960-luvun kuvasta otin mallia minäkin) kuviskerhon innoittamana. En tiedä paransiko leikkaaminen kuvaa, ei ainakaan huonontanut. Kulmakarvojen kaari oli onnistunut. Mies tunnisti äitini siitä sen perusteella. Meillä on kuulemma voimakas. En ollut tajunnutkaan itse.

14.10.2011

Ensimmäinen takki






Suorastaan hykertelen itsetyytyväisyyttä. Tein itselleni kivan talvitakin! Onhan siinä virheitä ja muokkauksen paikkaakin, mutta se valmistui yllättävän nopeasti ja tulee aivan varmasti käyttöön.

Olen haaveillut talvitakin ompelemisesta jo muutaman vuoden. Pari vuotta sitten tuntui olevan buumi ja silloin ihastelin muiden takkeja. Ajattelin sen olevan liian vaativa projekti minulle enkä ryhtynyt silloin puuhaan. Piirsin ja leikkasin kuitenkin itselleni silloin kaavat, kun Liinan takki oli niin hyvän mallinen. Koko viime talven yritin etsiä uutta takkia, mutta en löytänyt yhtään kivaa. Kaupat olivat täynnä ruskeita, harmaita, mustia ja armeijan vihreitä maihareita tai ihan mummotakkeja. Maihareita mulla on ollut jo niin monta, etten kertakaikkiaan enää halunnut sellaista.

Kaivelin kaavat esille, tilasin vuorimateriaalit ja päällikankaan. Leikkaaminen pelotti, mutta tein sen silti. Sitten ompelin. Vuori ja päällinen eivät mahtuneetkaan päällekäin. Ompelin pelkästä vanusta uuden, ohuemman vuoren. Onneksi tilasin tosi reilusti vuorimateriaaleja, kun en tiennyt kangasmenekkiä. Ja nyt ne mahtuivat päällekäin! Sitten vielä vetoketju sekä muutama yksityiskohta ja takki oli valmis! Siihen meni vain viidet päiväunet ja hieman muutamasta illasta.

Kaavoihin en tehnyt muita muutoksia, kuin lisäsin pituutta. Mutta tekisin nyt saman minkä Liinakin huomasi: hihat ovat hieman liian kapeat. Minulla kirraa kainaloista, jos laittaa paksun paidan alle. Laittaisin taakse myös ehkä tampin, mutta sen voin tehdä vielä, jos haluan. Niin ja hihat leikkaisin hieman eri kohdasta kangasta, etteivät valkoiset kukat osuisi juuri hihansuuhun.

Yksityiskohdiksi tein hupun reunaan kuminauhalla rypytyksen ja hihoihin neuloin ja ompelin resorit sisäpuolelle. Hihoista sisään tuuleva pakkanen on inhottavaa. Vastaavia olen lisäillyt ostettuihin takkeihinkin.

Vuori on valmista mustaa tikkivanua (60 g) Kangastukusta. Päällikangas on Finlaysonin paksumpaa puuvillakangasta. Kumpaistakin meni hieman alle 2 metriä. Vetoketju on 90 cm pitkä.  Koko on M.

Nyt sitten pitää enää tehdä se toinen takki, sen paksumman vuoren ympärille. Siihen löytyikin melko valmis aihio laatikoista, mutta siitä lisää sitten myöhemmin.

Eilen Helsingissä



Minulla oli eilen asiaa Helsinkiin. Yhdistettiin siihen kokopäivän mummola vierailu. Maalaislapsi sai keinua, keinua ja keinua. Ensin keinutimme yhdessä mummo ja minä. Sitten lähdin asioilleni ja mummo keinutti vielä kaksi tuntia. Lopulta kuulemma jalat eivät enää kantaneet keinusta pois noustessa.

Minun asiani oli osallistuminen kasvisruokalijoista tehtävän tutkimuksen infotilaisuuteen. Tutkittavina on pitkään vegaaneina eläneitä ja sekasyöjä verrokkeja. Tutkivat vitamiinien ja kasvinsuojeluaineiden yms. myrkkyjen saantia. Halusin ehdottomasti osallistua, vaikka vaatiikin minulta hieman vaivaa. Aihe on kiinnostava etenkin noiden myrkkyjen osalta. Tutkimus on maailmanlaajuisesti harvinaislaatuinen. Jännittävää saada keväällä kuulla omat tulokset.

12.10.2011

Keittiössä




Meidän keittiössä häärää nykyään kovin innokas apuri. Se laittaa ruokaa, tiskaa ja siivoaa. Syömisestä ei aina niin välittäisi. Vaikka nyt on saatu ruokavalio toimivaksi ja maha kuntoon. Ruokavaliosta on poissa maito, soija, kaura, ohra ja vehnä. Ruis onneksi käy. Hieman tuo ruokavalio aiheuttaa päänvaivaa, mutta paljon on löytynyt ruokia, joista koko perhe tykkää.

Tänään ajatuksenani oli laittaa linssipyöryköitä. Suosikkiohjeeni ei kuitenkaan ole tähän ruokavalioon taipunut, joten etsiskelin uutta herkullisen kuuloista. Ensimmäinen haku netistä tuottikin suosikki keittokirjani reseptin, joka näyttää löytyvän useasta paikasta. Muuntelin ohjetta kaappien sisällön mukaisesti, mutta hyviä tuli. Näitä meillä tehdään toistekin.

Tuota kirjaa suosittelen lämpimästi. Useampaa ohjetta olen kokeillu hyvin tuloksin. Esimerkiksi Pappilan jumalainen paprikakeitto todellakin on sitä.

Ruuanlaiton ja syömisen lisäksi teen keittiössä paljon muutakin. Tänään olen neulonut, käyttänyt tietokonetta ja suunnitellut tyttöselle talvihatun tekemistä. Vaikeita taitaa olla hauskoista ohjeista kivoimman valitseminen.

6.10.2011

Eilen poimittiin vadelmia






Meillä on todella ihania puutarhavadelmia. Ne ovat jotain vanhaa lajiketta, jotka ovat kulkeutuneet meille muutaman mutkan kautta. Marjat ovat suuria, kauniita, erittäin hyvän makuisia. Ne ovat vielä satoisia ja tuotteliaitakin uskomattoman pitkälle syksyyn. Lähes joka toinen päivä olemme niitä pomineet. Vieläkin on tulossa.

Kuvat ovat eiliseltä, tänään on satanut koko päivän.

Tänään minä olen keskittynyt talvitakin ompelemiseen. Se ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Viluisena ajattelin laittaa kunnon vuoren. Laskeskelin, että mahdollisimman paksu tikkivuori ja mahdollisimman paksu thinsulate vanu yhdessä takaisivat lämpimänä pysymisen. Vuoresta tuli niin paksu, ettei se mahdu päällikankaan sisään. Nyt minulla on valmis vuori ja valmis päällikangas eli siis kaksi takkia tulossa.

5.10.2011

Retro lapsi ja riehaantunut tilli



Tänään blogikierroksella tajusin, että minun on tehtävä juuri niinkuin Liivia. Hain kosmoskukkia sisään aukeamaan. Laitoin vaasiin, mutta ne näyttääkin aivan riehaantuneelta tilliltä.

Mustarastaatkin riehaantuivat tänään pihalla auringosta ja lämmöstä. Huutelivat epävireisesti, vaikka yleensä laulavat kauniisti. Lentelivät päättömästi (oli niillä päät), eivätkä vaikuttaneet lainkaan arvokkailta.

Tyttösen takki on minun vanha. Tätini ompeli sen minulle käsin (!) vanhasta hiihtotakistaan, jonka osti vuonna 1976. Muut vaatteet matsattiin takkiin juhlia varten. Taidan ommella tyttösen takkiin vuoren. Aloitin ompelemaan itselleni talvitakkia ja toppavuorta jäi reilusti yli. Sitten menee läpi talven.

1.10.2011

Lokakuu






- Ensimmäinen, kovasti odotettu kosmoskukka aukesi. Nuppuja on kovasti. Toivottavasti niitä ehtii aueta lisää.
- Tyttönen söi 10 vadelmaa pensaasta. Niitä on syöty lähes päivittäin tähän asti. Satoa saattaa tulla edelleen.
- Matontamppaustelineen alle tehty laatoitus on melkein valmis. Ja tehty kaikkien laatoituksen sääntöjen vastaisesti. Maton tamppaustelineen alunen saa olla epätasainen ja elävä. Siinä on itsetehtyjä laattoja, ostettuja laattoja, kahdenlaisia tiiliä ja kiviä. Vielä pari kärryllistä hiekkaa ja sitten se on valmis.
- Nyt on aika ruveta miettimään, mitä pihalla tuli tehtyä ja mitä tekesi mieli tehdä ensi kesänä.