Täällä taas!

Edellisestä kirjoituksesta on hujahtanut  hurjan pitkä aika. Mietin jo kokonaan bloggaamisen lopettamista tai uuden blogin aloittamista. Tänään kuitenkin tarvitsin vanhaa, hyvää sämpyläreseptiäni. En ole pitkään aikaan leiponut sämpylöitä tyttösen allergioiden takia. Nyt vehnäallergia on mennyt ohi ja voin taas leipoa leipää. Syötävää gluteenitonta leipää en onnistunut missään vaiheessa leipomaan.

Etsin sämpyläohjetta pitkään ja samalla kävin blogiani läpi. Mikä aarre! Kuinka paljon jo unohtuneita asioita olenkaan tänne tallentanut. Tätähän on jatkettava! Uusia kuvia ei nyt ole, mutta ehkäpä innostun taas kuvaamaankin. Kuvat kesältä. Kuulumiset päivittelen myöhemmin.

Mikä tämä on?

Olen ommellut tyttöselle vaatteita.  Vaaleanpunainen on uusin suosikki. Omasta vanhasta t-paidasta, talvi-ilot trikoosta ja resorista syntyi tunika. Vanhasta samettihameestani ja resorista taas syntyi sammarit. Laitoin ne lattialle kuvatakseni. Sain otettu yhden kuvan, josta huomasin, että ne pitäisikin silittää ennen kuvaamista. Mutta sitten ne jo vietiinkin.

Tyttönen on tullut kyselyikään. "Mikä tuo on?" "Mikä se on?" "Kuka tuo on?" Ja sitten osoitellaan kaikkea mahdollista ja mahdotonta. "Se on oven peilien välipuu" "No niin on!" Miten paljon onkaan asioita, jotka itse ottaa aivan itsestäänselvyyksinä, laisinkaan niihin huomiota kiinnittämättä.

Sisarusblogi

Tämä blogini sai sisaruksen Mäkituvan pihalla. Rupean kirjoittelemaan sinne suurimman osan pihajutuista. Siitä muodostunee siis puhtaasti puutarhablogi. Laitan sinnejatkossa myös kukkakuvani teitä kiusaamasta ; )

Tomten

Olen lupaillut kirjoittaa Tomten takista. Tässä se nyt on. Valmistunut jo aikapäiviä sitten. Sovituskuvaa en ole saanut otettua vieläkään. Näyttää kuulemma pelottavalta. 

Inspiraation takkiin sain tuosta vihreästä 7-veljestä langasta. Voitin sen Vihreitä haaveita blogin arvonnasta, kuten jo aikaisemmin kirjoitinkin. Aikani kerää katseltuani muistin joskus vuosia sitten tekemäni Tomtenin. Kaivelin kaikki laatikoista löytyvät 7-veljestä jämät. Neuloin aivan Elisabeth Zimmermannin ohjeen mukaan. Se löytyy kirjasta Knitting without tears. Ajattelin, että löydän kyllä ottajan takille, jos se ei ole sopiva tyttöselle. Neuloessa luulin, että siitä tulee kamalan iso. Mutta siitä tulikin vain reilu. Luultavasti noin kokoa 98 cm. Omaan käyttöön siis pääsee, jos muuttuu ei-pelottavaksi.

Tykkään tuosta mallista ja se on kiva neuloa lähes yhtenä kappaleena. Jos vielä joskus teen sen, niin silloin laskeskelen silmukkamäärät ohuemmalle langalle. Parhaita villatakkeja ovat minusta sellaiset ohuesta (n. 400 m/100 g) langasta neulotut. Noin paksua on vaikea saada mahtumaan takkien alle. Ja on aika kuumakin, kun ainaoikeinneuleesta tulee niin paksua. Ulkotakin asemasta tuota luultavasti tulee käytettyä. 

Tykkään tuosta mallista, mutta en kyllä ole suuri Elisabeth Zimmermann fani (jo sen nyt uskaltaa julkisesti kirjoittaa). Tai tykkään hänen ideoistaan ja  suunnittelutyylistään, mutta en tavasta kirjoittaa ohjeita. Koen, että niitä ymmärtääkseen pitää osata neuloa melko hyvin. Ohjeet ovat sallisesti kirjoitettuja ja aika summittaisia. Silloin valmiista vaatteesta saattaa tulla aivan väärän kokoinen tms. jos ei osaa laskea tiheyksiä ja tehdä muutoksia. Jos olisin itse aloittelijana yrittänyt tehdä noiden ohjeiden pohjalta, niin olisin kyllä saattanut jokusen kyyneleen tirauttaa. 

Napit ovat kookosta ja ostin ne Lohjan maailmankaupasta. Kivoja ja edullisia nappeja. Ostan niitä lisääkin, kun seuraavan kerran on asiaa Lohjalle.

Haluan kasvimaan!

Aamulla puin tyttöselle uuden kirjekuoritunikan päälle. Kaava on Ottobrestä 1/12, koko 92 cm. Ihanan auringonkeltaisen trikoon voitin Vihreitä haaveita blogin arvonnasta lokakuussa. Se oli niin keväinen, että jätin tarkoituksella odottamaan kesävaateinnostusta. Voitin myös kauniin vihreää lankaa, joka on neuloutunut Tomteniksi jo ennen joulua. Lupaan kuvata sen tällä viikolla, niin näette sitten.

Ompeluvimmassa olen ommellut myös Kotivinkin (4/12) ohjeella lelukoreja. Harmaa on ohjeen kokoinen, mutta ompelutekniikalta sovellettu. Siitä tuli liian iso lelulaatikoksi. Se on myös vähän turhan lerpsu kokonsa takia. Värikkäämpi on pienempi (pohja 25x25 cm). Ja juuri sopiva tarkoitukseensa. Kankaina on laatikoista löytyneitä paloja paksumpia puuvilla- ja pellavakankaita. Vahvikkeena ohjeenmukaista huopakoviketta. Materiaaleja löytyy vielä pariin laatikkoon.

Tänään rautakauppareissulta tarttui mukaan mainoslehti, jossa oli juttua kaupunkiviljelystä. Mehän ei asuta kaupungissa, mutta olen suunnitellut tekeväni kaupunkiviljelystä tuttuja kasvatuslaareja kasvimaalle. Kasvimaansuunnitteluinnostus iski todella päälle. Kaivoin heti kaikki puutarhakirjat esille. Tarvitsen kaivinkoneen, kasvihuoneen, miehen tekemään laatikoita ja multaa. Niin ja siemeniä ja taimia. Ai niin ja sulan pihan.

Nyt on kevät

Me ei meinata päästä millään ulos aamuisin. "Ei Vaippaa! Ei vaatteita!" Yritän maanitella "Saat laittaa uudet kevät vaatteet ensimmäistä kertaa päälle". Kun lopulta päästään sinne on tyttönen reimuissaan. Juoksee ja kikattaa. Mukaan on saatava kassi, jonka itse pakkasi kauppaan lähtöä varten. Minä en kyllä ole lähdössä kauppaan. Ulkona etsitään suursuosikki taaperokärry. Tyttönen työntää sitä tomerasti kauppaan (jonne on matkaa 6 km). Mennäänkin katsomaan naapurin hevosia. Tyttönen kaivaa kassista vasikan " Kato pikku lehmä heppoja."

Minä katselin rajalla olevia haapoja. Niiden jäkälät hohtavat keltaisina sinistä taivasta vasten ja niiden latvan melkein liian säännöllisen mallisia. Hyvä, että ovat osanneet kasvaa juuri siihen meidän puolelle rajaa.

Ompelu intoa

Olen viime aikoina ollut erittäin innostunut ompelemaan. Olen minä aiemminkin ommellut, mutta lähinnä pakosta. Kun en ole jaksanut lähteä kauppaan etsimään tai en ole niistä löytänyt haluamaani. Nyt vaatteita valmistunutkin tyttöselle ja norsu huppari lahjaksi.

Mietin tänään ommellessani, mistä innostukseni johtuu. Tajusin sen johtuvan siitä, että olen päässyt yli ajatuksesta, että oma tekemäni täytyisi olla täydellistä. Että niiden tulisi näyttää kaupasta ostetuilta. (Ihan kuin kaupasta ostetut olisi täydellisiä ja hyvin tehtyjä.) Noissakin kaikissa on kohtia, jotka ovat menneet aivan metsään. Silti ne on musta kivoja vaatteita, joiden käyttöä virheet eivät haittaa millään tavalla. Ja koko ajan niistä tulee virheettömämpiä, kun opin paremmaksi ompelijaksi.

Hupparien ja t-paidan kaavat muokkasin uusimman Ottobren (1/2012) kaavoista ja tuon kulkuvälinepaidan kaavat ovat jostain Suurimmasta käsityölehdestä, jonka numeron olen jo unohtunut. Leikkasin paidan jo aikoja sitten, mutta sain ommeltua vasta nyt. Siitä ei pitänyt tulla lainkaan tyttöselle, mutta hyvinpä tuo sopii autoista, lentokoneista, mopoista ja helikoptereista tykkäävälle tytölle.