24.3.2011



Ulkona tuiskuaa ja myrskyää, mutta silti nukutin tyttösen sinne. Sisällä herää pienimpäänkin kolohdukseen. Nyt saan rauhassa puuhastella. Toivottavasti tuntitolkulla. Meillä on nukuttu nyt hyvin päiväunia ja kaksi kokonaista yötäkin (kop kop).

Viime viikolla päiuniaikaan järjestin lankalaatikoitani. Lajittelin eri laatuiset eri laatikoihin. Karsin pois kaksi muovipussillista pääasiassa jämiä. Annoin ne jo pois. Tänä aamuna tyttönen päätti, ettei lajitteluni ollut oikea. Tä tä tä tä ja langat sinkoilivat laatikosta kolmeen kasaan. Kun päälle vielä hieman ruiskutettiin rasvaan, niin urakka oli valmis.

Eilen ruokapyödässä sain kuningasidean (ehkä) miettiessäni kevättä. Kesken ruokailun leikkasin muovipussia suikaleeksi ja etsin 4 mm koukun. Mies nauroi, että jos minun energian saisi kanavoitua johonkin hyödylliseen, niin remontti olisi jo valmis. Vähän se ärsytti, kyllä minun käsityöni ovat hyödyllisiä. Tällä hetkellä kolmet sukat odottavat päättelyä. Yhdet sukat, lapaset ja tunika ovat kesken tuon muovipussijutun lisäksi. Eikö ne teistäkin ole aika hyödyllisiä juttuja? Heini saat ihan pian omasi.

Iltapäivällä lähdemme tyttösen kanssa ensimmäistä kertaa kylään naapuriin. Saisikohan myslistä aikaiseksi jotain vietävää?

3 kommenttia:

Mirva kirjoitti...

Meillä kanssa pitkään mies suhtautui tuohon kutomiseen semmoisena hyödyttömänä ajanvietteenä. Kunnes sai jotain itselleen tarpeellista siis, ja huomasi, ettei ne ihan tarpeettomia tavaroita olekaan, mitä puikoilla syntyy.

Minä olen vienyt joskus ihan vaan myslejäkin, paahtanut lisäksi jotain siemeniä tms. sekaan, eli tuunannut niitä vähän, ja pakannut johonkin itselle tarpeettomaan kauniiseen rasiaan. Vähän pitsiä käärinnauhaksi, ja lahja on valmis!

anpali kirjoitti...

Meillä ei isäntä onneksi ole koskaan vähätellyt tai muutenkaan mollannut tekemisiäni, ei edes valittanut ympäri huushollia lisääntyviä keskeneräisiä tekeleitä.

Rukin hankintaakin kannusti kommentilla, että senkun hankit, jos se auttaa pitämään pään kasassa. Käsityöt kun ovat minulle jonkinlaista terapiaa.

Anna kirjoitti...

Mirva: Mysli viemisenä olisikin hauska. Kaupan mysliä vaan ei kehtaa viedä sievästi pakattunakaan. Keksejä siitä tuli. Hävisivät jo, pitää tehdä uudestaan.

anpali: Sulla on kyllä loistava mies! Mun rukinhankinta ei saanut yhtä positiivista vastaanottoa. Mutta sitten kun mies pääsi tutkimaan rukkia, sen toimintaa jne. niin sitten se sai hyväksynnän. Miehessä olisi selvästi insinööriainesta ;)