Rai rai eli thaimaalainen pyttipannu

Tänään meillä on syöty pientä luomu vesimelonia ja rai raita. Vesimelonin siemenet tarttuvat jalkapohjiin lattialta kävellessä.

Useampi vuosi sitten olin pitkällä lomalla Thaimaassa. Siellä jokaisen ravintolan - hienon hotellin ja piskuinen katukeittiön - listalta löytyi Fried rice. Paikalliset lausuivat sen rai rai. Matkan jälkeisen riisi inhotuksen hävittyä olen kotona tehnyt silloin tällöin tuota herkkua.

Rai rai

Aina mukana:

kypsää jämä riisiä

inkivääriä

valkosipulia

soijakastiketta

öljyä

Ja sitten lisäksi mitä kaapista löytyy esim:

porkkanaa

sipulia

paprikaa

tofua

pakaste herneitä

kikhernejauhoja + vettä tai muna

Pilko mukaan tulevat ainekset. Kuumenna öljy isolla pannulla tai vokissa. Lisää inkivääri, valkosipuli ja pilkkomasi ainekset. Jos käytät kikhernejauhoja tai munaa, niin sekoita sekin mukaan tässä vaiheessa. Paista kaikkia aineksia hetki. Lisää joukkoon riisi ja soijakastike. Paista vielä hetki. Kasvikset saavat jäädä mukavan rapsakoiksi.

Minun liian (?) myöhään astiaan istutetut perunat ovat jo taimella. Jännittävää.

Juhannusmatka

Perjantaina pakkasimme auton ja ajoimme täältä etelästä 500 kilometriä savoon sukulaisiin. Pisin automatka, jonka olemme perheenä tehneet.

Perillä veneilimme kokolle. Tutkimme Salpalinjalla sijaisevia bunkkereita. Olimme ja nukuimme. Vietimme rauhallista juhannusta.

Kirja ei unohtunutkaan mökille, niin kuin kuvittelin. Löysin sen tyttösen kuravaatekassista. Luin sen melkein samantien loppuun. Se oli Kjell Westön Älä käy yöhön yksin. Raskausaikana, kun aloitin kirjan, en jaksanut lukea sitä loppuun. Nyt tykkäsin siitä kovasti.

Päätin antaa mahdollisuuden toisellekin kirjalle, joka jäi minulta kesken raskausaikana. Se kertoi useamman naissukupolven elämästä Afganistanissa. Ymmärrän hyvin, että se jäi silloin kesken. Tarina ei ollut millään muotoa kaunis, lähinnä kamala. Mutta kiinnostava ja hyvin kirjoitettu. Onneksi loppu oli onnellinen, vaikka niin tuskin tapahtuisi todelliuudessa. Ahmin senkin kirjan. Samalla ihmettelin, miten hormoonit voivat vaikuttaa kirjamakuunkin.

Suosittelen kumpaakin, mutta jos etsit kevyttä kesälukemista, niin nämä eivät ole oikeita kirjoja. Etenkään jälkimmäinen.

Ajattelin tänään lähteä pitkästä aikaa kirjastoon. Lainaan sieltä itselleni jotain kepeää ja kesäistä noiden kirjojen vastapainoksi.

(Tahtojen taistelu on jatkunut tänäänkin, mutta myös bloggerin kanssa. Olen yrittänyt melkein koko päivän lisätä noita kuvia. Kommentoida en voi googletilin kautta vieläkään, kuin joihinkin blogeihin.)

Tahtojen taistelua

Päiväni täyttyvät nykyään tahtojen taistelusta. Tyttönen tahtoo jotain ja minä toista. Tyttönen tahtoo hakata ikkunoita, heiluttaa lamppuja, juoda lintujen altaasta, juosta tielle, kiivetä ikkunasta, tyhjentää kukkaruukkuja, kiivetä todella korkealla ja leikkiä kameralla. Minä olen toistaiseksi vahvempi (saan kannettua pois) ja ovelempi (katso tuolta tulee kissa) ja siksi voitan nämä taistot. Tulevaisuudessa voi olla toisin sen verran vahva on hänen tahtonsa.

Miehenkin kanssa meillä oli tänä iltana tahtojen taistelu ja jonkinlainen ideologinen keskustelu. Kasattiin talvella ja keväällä talosta tyhjennetyistä tavaroista viimeistä jätekuormaa. Minä halusin päästä eroon isosta laatikollisesta miehen ja sen isosiskon vanhoja lukion oppikirjoja. Mies empi, ei kuulemma muista niitä asioita enää. Kukapa muistaisi, en minäkään muista. Ei kai tarvitsekaan, nykyäänhän kaiken tiedon löytää netistä nopeasti ja paljon kätevämmin kuin vanhoista oppikirjoista. Mutta sitten aloimme keskustella siitä oliko noita asioita oikeastaan turha opiskella, kun ne ovat unohtuneet.

Minä olen koulutusoptimisti, ehkä se on väistämätöntä koulutuksellani. Mielestäni yleissivistys ei mene koskaan hukkaan. Jos minun olisi pitänyt lukioon mennessäni päättää, mille alalle suuntaudun, olisi minulta ehkä sulkeutunut ovia jatkokoulutuksessa. Olisin valinnut vain taide- ja humanistisia aineita. Ensimmäinen opsikelupaikkani yliopistossa oli kuitenkin matemaattis-luonnontieteellisessa tiedekunnassa.  Laaja yleissivistävä koulutus paitsi avaa mahdollisuuksia, niin se toivottavasti myös avartaa ihmisen ajatusmaailmaa ja maailmankatsomusta (vaikka kyllä niitä muunkinlaisia esimerkkejä löytyy).

Tämän päivän taistot minä voitin. Kirjat lähtevät ja tyttönen nukkuu turvallisesti sängyssä. Millaisia taistoja huominen tuo tullessaan?

( Ai niin pakolliset kukka- ja remonttikuvat. Olohuoneen lattia on maalattu kertaalleen.)

Unohduksia ja sadonkorjuuta

Kävimme tyttösen kanssa katsomassa äitiäni mökillä. Unohdin ottaa reissuun kameran. Mökiltä unohdin ottaa mukaan puhelimeni ja kirjani. Enemmän harmittaa tuo kirjan unohtaminen. Olin juuri päässyt hyvään vauhtiin lukemisessa, pitkästä pitkästä aikaa. Saan puhelimeni viikon kuluttua takaisin. Luulen pärjääväni viikon ilman puhelinta mainiosti.

Eilen pääsimme maistelemaan sinimarjakuusaman marjoja ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Raakoina ovat aika happamia, mutta kypsinä maistuvat aivan mustikoilta. Ihanaa, että näin aikaisin saa jo korjata satoa.

Päiväteeni tein Kiinasta tuliaisena saamasta teeruususta. Ihana. En ollut kokeillut aikaisemmin. Olin säästellyt tuota kaapissani jo hyvän aikaa. En raaskinut käyttää. Hyvää teetä tuli. Pitää varmaan etsiä näitä Suomestakin.

Kun vielä oli kuuma

Perjantaina hirvessä helteessä kävin Helsingissä. Ensin menin tapettikauppaan, jossa huomasin valinneeni olohuoneen tapetiksi trendikkään. Tapetti on ollut niin suosittua, että se oli tehtaaltakin loppu. Uusi erä valmistuu kahden tai kolmen viikon kuluttua. Sitten työläisasuntomuseoon, joka ei ollutkaan auki. Sen kaupassa onnistuin pistäytymään ja ostin lajitteluohjeet. Oikeastaan ei edes harmittanut, ettei museo ollut auki. Toisen kerran sitten, viileämpänä päivänä. Loppupäivän vietin varjossa, kaverin puutarhassa ihailemassa kukkia ja lapsia.

Viikonloppuna hoidin kukkiani ja istutin lisää kesäkukkia ruukkuihin. Ompelin vaunuihin pehmusteen. Varastoista löytyneitä kankaita, kolme kerrosta vanua ja napinlävet turvavöiden kohdille. Otimme myös veneen talviteloilta käyttöön. Ajelimme saareen, istuimme, grillasimme ja katselimme kuinka tyttönen kylpi kallionkolossa. Juuri sopivassa, yksivuotiaan kokoisessa altaassa. Yhtäkkiä huomasimme vierestä nousevan vesitason. Hassu, vähän kuin lentävä vene.

Nyt ulkona on 14 astetta lämmintä ja sataa vettä. Se tuntuu ihanalta. Joskus kesällä se voisi masentaa, mutta nyt ei lainkaan.

Perjantai ilta

Yllättäen nousi kova tuuli. Jyristessä ja salamoidessa kiirehdimme sisään. Sitten satoi kaatamalla vettä. Se kaikki kesti alle kymmenen minuuttia. Kesän ensimmäinen ukkonen.

Sateen jälkeen kaikki näytti erilaiselta. Värit olivat voimakkaampia. Ilmaki oli raikas ja kostea. Kuvasin ja kuvasin. Isona minusta voisi tulla kukkakuvaaja.  Ensimmäinen ammattihaaveeni oli kivvesmies, sitten tarhan täti. Jossain välissä tulivuoritutkija, meribiologi, kasvibiologi ja kehrääjäkin.

Kukkia kuvatessa muistelin kahta matkaa Virossa. Ihana rannikko kukkaniittyineen. Ja majapaikkamme läheisestä ravintolasta haetut valkosipulileivät.

Küüslauk leib

margariinia (mitä enemmän sitä parempi)
valkosipulia reilusti
kuivunut ruisleivän käntty

Ruisleipä leikataan suupaloiksi. Valkosipuli hienonnetaan. Paistetaan pannulla, kunnes leipä on rapeaa.