Eilen vietimme leppoisan kesäpäivän Serkkutytön syntymäpäivillä Suomenlinnassa. Sisämaassa maalla asuvalle lapselle kaupungissa ja saaressa oli paljon ihmeellisiä asioita: lokkeja, vettä, veneitä ja joukoittain ihmisiä. Ihana paikka kesällä.

Serkkutyttö sai toivotun kissanmekon syntypäivälahjaksi. Kissan virkkasin jokunen vuosi sitten. Toiveena oli punainen mekko, jossa on mustia pilkkuja ja pitsikaulukset. Ei kuulemma olisi haitannut, jos ei ole ihan sellainen, kuin serkkutyttö ajatteli. Hetken mietin, sitten kävin ostamassa punaista lankaa (kaikkia muita värejä olisi ollut varastoissa). Päätin oikoa ja kirjoneuleiden tms. sijaan pilkut piirsin kangastussilla. Pitsikauluksen virkkasin. Mekko oli mieluinen. Seuraavaksi toivottiin kissan täyttämistä.

Toissa päivänä ehdin ommella housut. Osallistuin tammikuussa sellaiseen facebook haasteeseen, jossa lupauduin tekemään kommentoijille jotain itse. Kaverini kommentoi, mutta ompelin hänen pojalleen. Mokasin kyllä tuon kankaan leikkaamisessa. Mutta nythän kuviot ovat oikein päin pojan katsellessa. Kaava on Ottobrestä 1/2011 haaremihousut.

Uuden kirjani innoittamana kokeilin kirjailua. Hauskaa! Uusia ideoita on jo muhimassa.

Eilen ja tänään

Lisäsin nuo kuvat eilen tyttösen päiväunien aikaan. En ehtinyt kirjoittaa mitään, kun kutsu kuului jo ulkoa. En muista enää, mitä aikomuksenani oli kirjoittaa. Tuskin se mitään maailmaa mullistavaa oli.

Tänään olemme eläneet ulkona melkein koko päivän, sisällä käydään vain syömässä. Mies rakentaa yläkerran ulkoseiniä uusiksi. Me tyttösen kanssa teemme mitä, mieleen juolahtaa. Katselemme rakentajaa, tuoksuttelemme sireeneitä,  keinumme, teemme pihahommia, poistamme ohdakkeita ja minä virkkasinkin hieman.

Innostuin eilen aloittamaan uuden kesätopin. En ole ennen virkannut vaatetta itselleni. Olen kuitenkin ihaillut tuota ohjetta siitä asti kun sain kirjan lahjaksi. Kaivelin laatikoista sopivia lankoja ja aloitin. Keltainen on kaunista. Virkkasin siitä talvella tyttöselle mekon. Se olisi oikeastaan kaivannut kaverikseen luonnonvalkoista lankaa, tuo valkoinen on liian valkoista.

Aloitin uuden työn, vaikka edellisetkin ovat viimeistelemättä. Tiilinpunainen tunika ja keltainen villatakki itselle. Punainen mekko virkatulle kissalle. Lauantaina sen pitää olla valmis, sitä ennen siihen pitää ilmestyä mustia pilkkuja. Ehkä sitten seuraavana sadepäivänä valmistuu nuo omatkin neuleet.

Minulla taitaa olla keltainen kausi, ensimmäistä kertaa elämässäni.

Sairastaminen meillä jatkui edellisen kirjoituksen jälkeenkin. Nyt olemme kaikki onneksi terveitä. Sairastaminen ja siitä johtuva valvominen vei minulta voimat muutamaksi viikoksi. Mutta nyt on jo paljon paremmin. Kiitos kaikille edellisen postauksen kommenteista. Luin ne ja ne auttoivat jaksamaan sairastamista. Vastaaminen vain jäi.

Tässä välissä olen ehtinyt käydä ihastelemassa muutamien kavereiden pihoja. Kuvat turkulaiselta pihalta jo reilun viikon takaa. Meidän pihan olen kaivanut esille rikkaruohojen alta.

Seuraavaksi kaivan kameran esille pitkästä aikaa. Menen kuvaamaan omia kukkiani ja nautin ihanasta päivästä. Nauttikaa tekin!

Kevät blues

Viimeksi kirjoitin, etten jaksa enää olla kipeä enkä hoitaa ketään kipeää. En olisi jaksanutkaan, mutta olen silti taas kipeä. Sitkeä tauti, ilmeisesti adenovirus. Aina kun kuvittelen olevani parempi herään taas kurkku kipuun ja sumeaan oloon päässä. Sairastin elämäni toisen korvatulehduksenkin. Ymmärrän taas vähän paremmin lapsia. Kamala tauti.

Mutta tyttösen kanssa on lähdettävä ulos olipa oma olo melkein mikä tahansa. Minä lähinnä istun, katselen ja kävelen perässä. Puutarha-apulainen touhuaa, maistelee ja tutkii. Sitä on ilo seurata.

Paitsi sairastamiseen, niin olen kyllästynyt myös remontin tekemiseen. Se etenee, vaikka ei aikataulussa. Olohuoneessa on jo lattia, vintilläkin on tapahtunut vaikka mitä. Mutta haluaisin sen jo loppuvan. Haluan miehen takaisin. On raskasta hoitaa koti ja lapsi melkein yksikseen, etenkin kun on koko ajan kipeä. Ymmärrän hyvin, miksi avioeroja tapahtuu taloja rakentaessa. Minä jaksan tätä, koska tiedän että tämä loppuu pian. Jos edessä olisi vielä vuosi samaa, en tiedä jaksaisinko.

Kevät on jotenkin surullista aikaa. Kaikki ihana tapahtuu niin pian. Olen odottanut kesää monta kuukautta. Nautin tästä, mutta samalla tiedän että tämä ihanuus kestää vain hetken.

Vihreää

Puiden lehdet olivat eilen ihmeellisiä ja ihania. Ovat ne tänäänkin, mutta jo vähän isompia.

Me olemme olleet taas kaikki kipeänä. En jaksa enää yhtään olla kipeä. Enkä halua hoitaa enää ketään sairasta ( tai sitten kun mies paranee viimeisestä taudista). Jämäkuun viimeiset työt jäivät taudin takia aivan kesken. Mysteerisukka (ravelryssä) ei olisi valmistunut muutenkaan. Viimeinen vihje siihen tulee vasta ensi kuussa. Mutta olen jäljessä aikataulusta sen kanssa. Eilen tuli jo toinen vihje, mutta minä neuloin ensimmäisen valmiiksi vasta tänään. Valmiiksi tosin vasta ensimmäisestä sukasta. Tuo ruskea lanka taitaa vaihtua sinapinkeltaiseen vetoon.

Ulkona

Tällä viikolla olen:

Häikäistynyt kirkkaasta valosta. En muistanut, että valo voi olla näin voimakasta.

Tajunnut, että yksi syy tyttösen kiukutteluille, on halu päästä ulos. Tyttönen on ulkoilmaihminen. Hän voisi olla kaiket päivät ulkona. Sisällä kiukuttelee ja hakee vaatteitaan. Sisälle mentäessä saa raivarin ja heittäytyy taaksepäin.

Lohdutellut monta kertaa päänsä kopauttanutta tyttöstä.

Hikoillut pihahommissa. Yrttispiraali ja iirispenkin uudistus ovat valmiit, kiveys- ja laatoitus projektit aloitettu ja kasveja siirrelty. Jotain muuta satunnaista on myös muuttunut.

Kaivanut kevät- ja kesävaatteet esille. Jätin ulkovaatteet naulakkoon.

Suunnitellut, mitä kesävaatteita tarvitsen itselleni.

Neulonut reissupeiton jämälangoista.

Hämmästynyt tämän kuun langankulutussaldoa. Tänään se oli 1085 g!

Todennut, että remontti on viikon myöhässä aikataulusta. Se ei yllättänyt, aikataulut pettävät aina.

Viettänyt pääsiäistä Helsingissä. Kevät on siellä muutaman päivän edellä. Kevät on kaupungissa kakkainen.

Nukkunut taas todella huonosti. Missään vaiheessa nukkuminen ei ole sujunut loistavasti. Nyt taas paljon huonommin. Ehkä hampaat ja uusin tauti ovat syynä?

Kiukutellut ja äksyillyt väsyneenä ja turhautuneena.

Suunnitellut yön pimeinä tunteina meneväni töihin ja muuttavani telttaan nukkumaan. Aamulla nauranut hulluille ajatuksille. Miten öisin päähän aina päähän pälkähtääkin niin loistavalta tuntuvia, tyhmiä ratkaisuja?

Unohtanut ladata kameran akun monena päivänä peräkkäin.

Tykännyt kovasti miehestä ja lapsesta.

Viime viikolla

Kummallisimmalta tuntui seistä olohuoneessa ja kaivaa maata. Lattia purettiin kokonaan pois ja sen alta kaivettiin roskia ja multaa ja maatunut kanto pois. Toiseen tilavampaan kulmaan jätettiin muistoksi tyhjät pullot. Nyt on jo uusi välipohja paikoillaan.

Kivointa oli monien kavereiden tapaamiset.

Ihaninta oli lämpö ja aurinko.

Inhottavinta oli oksennustauti minulla ja tyttösellä. Tyttönen on edelleenkin kovassa kuumeessa, jo neljättä päivää. Kuume nousi tänä aamuna uudelleen 39 asteeseen. Kävimme varmuuden vuoksi lääkärissä. Lääkäri ei ollut huolissaan, mutta lupasi soittaa ja kysyä vointia huomen aamuna. Minusta se tuntui hyvältä, välittävältä.

Innostavinta oli päästä pihalle hieman haravoimaan ja hommailemaan.

Ihastuttavinta oli postissa tullut uusi kirja Karins broderier.

Ihmetyttävintä oli vaalitulos.

Vähimmälle jäi käsitöiden tekeminen. Vaihteeksi näinkin.