Aamulla

Aamulla lapsi halusi syödä puuronsa siniseltä lautaselta. Vastustelin, sillä puuroa ei voi syödä matalalta lautaselta. Lopulta tajusin, että oikeastaan miksi ei. Hyvin se onnistui.

Tutkiskelin samalla postin eilen tuomia tapettien näytepaloja. Tietokoneelta katsellessa suosikki oli alimmainen Kukko vai kana. Kuviot ovatkin isompia, kuin ajattelin ja tunnelma jotenkin liian 60-lukuinen. Jostain syystä tulee meidän mökki siitä mieleen. Tummin Haavanlehti on painettu 50-luvulla ja siinä lukee käsiteltävä varoen. Ei taida sopia lapsiperheeseen tuollainen varovasti käsittely. On aika tummakin. Ylin taas tuntuu liian hempeältä. Mies on sen kannalla, mutta minä katselen vielä muitakin vaihtoehtoja. Ehkä minun pitäisi ottaa tässä asiassa mallia lapsesta ja rikko ajatteluni kaavoja. Katsotaan millaisen tapetin vielä löydän.

Alinna viimeisin pähkäilyn aihe. Se on vielä pingoittamatta (siksi kaulus vetää hassusti) ja napitkin puuttuu. Neuloin tuon villatakin jokin aika sitten 5-vuotta täyttävää kummipoikaa ajatellen. En kuitenkaan oikein tiedä, näyttää jotenkin pieneltä. Tyttömäisen kapealta. Halusin tehdä tuollaisen ainaoikein kaarrokeen. En kuitenkaan löytänyt sopivaa ohjetta. Yhdistelin paria ohjetta ja sovelsin lisäksi omaa.  Koon pitäisi olla 116-120. Mitat ovat kainalo-kainalo 35 cm , kainalo-helma 28 cm ja koko pituus kauluksesta 45 cm . Mitä luulette onko oikean kokoinen? Ja etenkin Liisa, mitä luulet? Napitkin pitäisi vielä valita, ajattelin värillisiä.

Hiukset pystyssä

Katselin eilen FST:ltä dokumentin kemikaaleista. Kemikalikekkerit on nähtävillä Areenassa ensi tiistaihin asti. Olen ollut  jo vuosia tietoinen siitä, että kemikaaleilla voi olla haitallisia vaikutuksia meihin ja muuhun luontoon. Yritän vältellä turhia kemikaaleja ja valita vähemmän haitallisia, jos on mahdollista. Silti hiukset nousivat pystyyn ohjelmaa katsoessani. Katsoin sitä olohuoneessa uudehkosta telkkarista istuen uudehkolla sohvalla. Kummatkin varmasti palonestoaineilla kyllästettyjä. Lattialla lojui ympäriinsä leluja, joissa on pehmeitä muoviosia. Ne taitavat kaikki olla kierrätettyjä, mutta silti. Ostin päivällä lapselle uuden hammasharjan, jossa on pehmeitä muoviosia. Ja illalla sen päälle laitetaan muumihammastahnaa, jota näytettiin ohjelmassa hormoonitoimintaa ehkä häiritsevän kemikaalin lähteenä.

Asiantuntijat sanoivat kemikaalikuorman kasvaneen hurjasti viime vuosina. Olivat huolissaan etenkin lapsista. Minäkin olen huolissani tyttösestä. Joka paikassa tuntuu olevan mahdollisesti vaarallisia kemikaaleja. Oikeastaan koko elämä tuntuu olevan kyllästettyä kemikaaleilla, ikäänkuin salaa.

Eilen kauppareissulla mietin tomaattimurkapurkit kädessäni kumpaa ostaisin. Tavallista kemikaalein kasvatettua, joka oli pahvipurkissa vai luomua, joka on metallipurkissa, jonka sisäosista voi liueta bisfenoli-A:ta. Mietin jo lähtemistä toiseen kauppaan, josta saisin luomua pahvitetrassa. Taidan tehdä toisen reissun sinne kauppaan ja hamstarata sieltä niitä varastoon, sillä en tavallisesti siinä kaupassa käy.

Illalla muumihammastahna meni roskiin. Ostoslistalla ensimmäisenä on ekohammastahnat koko perheelle. Kemikaalien kanssa täytyy olla vieläkin tarkempana.

Minulla on ollut tuo punaisen kirjava sukkalanka laatikossa jo vuosia. Joskus kokeilin tehdä siitä yksinään sukkia. Ne olivat aika kamalat ja purin aloituksen pois. Siitä asti se on odottanut mustaa lankaa kaverikseen. Joulun jälkeen sain valmiiksi itselleni mustan villatakin, josta jäi lankaa reilun kerän verran yli. (Villatakista lisää joskus myöhemmin.) Nyt kaivoin punaisen langan esille ja tein itselleni sukat. Pätkin nuo mustat raidat pois punaisesta langasta ja nyt väritys näyttää minusta käytettävältä. Sukat valmistuivat eilen, mutta punaista lankaa jäi vielä yli. Nukkeparat taitavat saada siitä jotain lämmikettä ylleen.

Alemmassa kuvassa on tyttösen keväthattu. Se on tehty Elsebeth Gyntherin kirjan Børnetøj du selv kan sy 0-4 år Hjelm kaavalla. Aloitin tekemään sitä jo syksyllä. Tarkoitus oli tehdä siitä lämmin, hyvin päähän istuva talvihattu. Ei siitä kuitenkaan sellaista tullut, vaan malli on hieman liian kapea. Istuisi ohuemmalla vuorella paremmin. Nyt vuorena on tikkivanua. Hattu valmistui jo joskus joulun alla. ( En siis ole ollut superahkera.)

Eilen tuntui siltä, että kevät on tullut. Aurinko paistoi, ulkona oli plussaa ja vesi tippui räystäiltä. Satuin kuvaamaan talven pidetyintä pipoa juuri jonkun pilvisen hetken aikana. Tein tuon pipon jo syksyllä Titityystä ostetulla Semilla langalla. Lanka on todella pehmeää luomuvillaa. Tuo onkin ollut ainoa pipo, joka ei tyttöstä tutita (kutita). Neuloin kaksinkertaisella langalla, ympäryksessä on 80 silmukkaa. Puikot olivat muistaakseni 3,5 mm.

Viime viikolla tyttönen ihastui kyläilypaikassa nukenvaunuihin. Tyttönen oli saanut jo kesällä kummitätinsä vanhat nukenvaunut. Kaivoin ne nyt esille jemmasta. Mies teki vanhan pahvipohjan tilalle vanerista uuden ja minä ompelin sänkyvaatteet. Kankaat löytyivät varastosta. Vielä keväämmällä pitäisi nuo metalliosat käsitellä krominkiillotusaineella. Se on kuulemma niin  pahanhajuista, että kiillotus on paras tehdä ulkona.

Nukenvaunuista tuli heti suosikki. Nyt niissä ajelutetaan alastomia vauvoja. Seuraava projektini taitaakin olla niiden vaatettaminen. Lainasin jo Annin vinkistä kirjastosta neulo- ja virkkausohjekirjan. Nyt pitäisi vielä löytää ommeltavien vaatteiden kaavoja.

Ennen ja jälkeen

Sain Kaapin ostettua. Olen siihen erittäin tyytyväinen. Juuri sopivan kokoinen ja tilava. Melkein kaikki astiat mahtuvat sinne ja hieman jotain muutakin. Ei tarvinnutkaan karsia astioita kovalla kädellä. Vielä kun tuo vaatekappi nurkasta muuttaa keväällä vintille ja astiakaappi saa hieman tilavamman paikan, niin sitten on melkein täydellistä.

Kaapin tuominen sisälle olikin isompi operaatio. Umpipuisena se on kamalan painava. Ovien kautta se ei mahtunut sisälle, sillä kuistimme on sen verran pieni, ettei kaappi mahtunut kääntymään ovista. Ainoa mahdollisuus oli olkkarin ikkuna. Tunnin tuskailun ja säätämisen jälkeen se mahtui juuri ja juuri. Ikkunasta piti poistaa helatkin, että mahtui. Mutta nyt se on täällä, eikä lähde enää mihinkään.

Pujottelua

Posti toi meille paketin, jonka sisällä oli täytteenä niin kamalan näköistä, mutta niin loistavaa askartelumateriaalia nakuilijalle. Paksuun kanavaneulaan lankaa ja eikun pujottelemaan. Ulkona on taas tänään sen verran pureva pakkanen, ettei siellä kovin kauaa tehnyt mieli olla. Askartelu, pujottelu, maalaaminen ja piirtäminen on suosittuja hommia tällaisina päivinä.

Nyt kun kevät on jo aivan selvästi lähempänä, niin en malttaisi enää odottaa. Olen hankkinut tytölle jo kaikki kevätvaatteet valmiiksi. Ikäänkuin se nopeuttaisi kevään tuloa. Mutta me olemme valmiina, sitten kun on sen aika.

Aurinkoiset ja sisällä vietyt pakkaspäivät ovat saaneet minut myös jonkinlaisen järjestämisinnostuksen valtaan. Toistaiseksi se on tosin ollut enemmän teoreettista, kuin käytännöllistä. Paperilla minulla on hienot suunnitelmat. Niistä ensimmäinen on keittiöön astiakaapin hankinta. Yksi netistä löytämäni meni sivusuun, mutta nyt on toinen kiikarissa. Saisin vihdoinkin kaikki astiat yhteenpaikkaan ja ovien taakse. Avohyllyt on kauniit, mutta laiskan siivoojan painajainen. Samalla sitten karsisin ylimääräiset pois. Ajattelin tarvita astioita sen verran, kuin kaappiin mahtuu. Yritän opetella ymmärtämään, että vähemmän on enemmän.

Hei taas!

 Pitkästä aikaan onkin ihana kirjoittaa. Hiljaiselooni ei ole mitään varsinaita syytä. Ei vain tuntunut siltä, että kuvaisin ja kirjoittaisin. Tänä aamuna kaivoin kameran kangaskasan alta esiin. Otin pari kuvaa tyttösestä, mutta niihin tuli hassut ilmeet. Uudesta laitteesta innostunut tyttönen kuvasi nuo kuvat. Istui aamupalapöydässä paikallaan ja räpsi. Ihan tutut paikat minulle, mutta ihan erilainen näkökulma.

Täällä on elelty tavallista elämää. Minä olen tehnyt aimo kasan käsitöitä, joista osan ehkä esittelen joskus. Tyttönen on jatkanut kasvamistaa hurjaa vauhtia. Jatkuvasti hämmästyn, kuinka iso ja fiksu lapsi minulla on. Sillä on myös käsittämättömän hyvä muisti ja hirveästi touhuamisenergiaa. Remonttikin etenee hiljalleen. Yläkerrassa on jo lattia melkein valmiina. Enää puuttuu rappuset joita pitkin pääsisimme sitä katsomaan.

Kirjoitan taas pian, sillä kaipasinkin jo tätä.