Mökillä

Kävimme tyttösen kanssa mökillä katsomassa äitiani. Ihan kuin lapsena loppukesästä. Pakataan autoon omenoita, marjoja ja kukkia. Kuullaan leikkuupuimurin ääni. Nautitaan lämpimästä päivistä.

Tänään oli viimeisiä, ehkä viimeinen päivä, jolloin saattoi antaa tyttösen juosta ulkona ilkosillaan. Auringossa mittari näytti +32 astetta. Tyttösestä on tullut pinnityttö. Pinnit ovat ihania. Kaikki löytyvät tuodaan äidille hiuksiin laitettaviksi. Parhaimmillaan niitä on ollut 15 pienen hiuksissa. Eilen sai 4 omaakin pinniä.

Tapettitehtaalla

Kuvat kertovat enemmän kuin sanat. Tapettitehdas oli kokemus. Joka paikasta huokui ystävällinen epätehokkuus, jollaiseen en ole tottunut. Mutta ei se paha ollut, erilasta vain. Saimme ihanat tapettimme (jotka ovat jo seinällä!) ja postissa uusia näytepaloja. Tyttösen huoneeseen tullee sitten joskus perhosia, mutta yksi tapetti on vielä päättämättä. Tänne tulee asiaa toistekin.

Tulkaa ensi viikonloppuna!

Ystäväni  ja minä järjestämme puutarhakahvion heidän pihallaan Turun Raunistulassa ensi viikon sunnuntaina ravintolapäivänä. Sadonkorjuun hengessä tarjolla ainakin kylmiä vegeburgereita, tomaattipiirakkaa, porkkanakakkua, mokkapaloja, mustikkapiirakkaa ja minttusuklaakuppikakkuja. Tarjoomuksista löytyy vegaanisia ja gluteenittomia herkkujakin. Erikoisuutena Danielin limubaari. Säävaraus.

su 21.8.2011

klo 12-15

TERVETULOA!



Lempi

Sain RuusuLiisalta tunnustuksen. kiitos! (Häpeäkseni tunnustan, että minulla on keväältä yksi tunnustus vastaamatta, palaan siihen pian!)

Tunnustukseen liittyy seuraavat kysymykset:
Lempiväri?
Lempiruoka?
Paikka, jossa haluaisi käydä?

Lempivärejä on monta. Elän väreissä aika kausittain. On joitakin värejä, jotka ovat suosikkeja aina, kuten musta ja ruskea. Ihastun yleensä johonkin väriin kovasti. Yleensä ihastumiseen liitty myös jonkinlaista muutosta elämässäni muutenkin. Tällä hetkellä ykkössuosikkeja ovat murretut keltaiset. Joskus se on ollut punainen. Pitkäaikainen inhokkini violetti on nyt nostamassa päätään. Se houkuttelee yhä enemmän. Toisaalta taas vanha suosikki harmaa, on alkunut ottaa päähän. Miten joku voi olla niin tylsä väri!

Yhtä lempiruokaa en pysty sanomaan. Helpompi on sanoa, mistä aineksista pidän. Tykkään etenkin munakoisoista, kikherneistä, kaaleista, linsseistä, tomaatista, perunasta ja maustamattomasta (soija)jugurtista. Mitä tahansa noista raaka-aineista tekeekin, niin se on mielestäni ihanaa. Tykkään myös mausteita. Jos noihin raaka-aineisiin yhdistetään välimerellisiä, lähi-idän tai Intialaisia mausteita, niin olen myyty.

Tänään lounaalla söimme tomaattipiirakkaa ja salaattia. Päivälliselle kokkasin intialaista ruokaa: mausteista kaalia, keltasista linsseistä dahlia ja niiden seuraksi papadameja sekä riisiä. Nam!

Olen ihan pienestä lapsesta asti halunnut matkustaa Mongoliaan. Katsoimme äidin kanssa telkkarista Silkkitie ohjelmaa joskus 1980-luvun alkupuoliskolla. Ihastuin silloin Mongoliaan. Joskus vielä käyn siellä. Ajan junalla Siperian läpi Ulan Batoriin, nukun jurtassa, juon tammanmaidosta tehtyä alkoholia ja ostan itselleni perinteisen puvun. Teen kaikki turistikliseet ja kuvittelen saavani aitoja kokemuksia. Mutta siitä matkasta tulee ikimuistoinen.

Tunnustuksen annan eteenpäin Mirkalle (joka on hyvä ystäväni ja aloittanut bloggauksen), Mirvalle (joka herättää minussa ajatuksia usein), Heinille (joka kertoo kauniista, tavallisesta elämästä) ja Helille ( joka on pitänyt taideterapiaa varttuneille. Yhtään sessiota en ole saanut valmiiksi asti, mutta useamman olen aloittanut ja tullut hyvälle mielelle).

Eilen

Teimme yhden päivän autoloman Toijalaan ja Tampereelle. Toijalasta haimme kauan odotetut tapetit. Siitä lisää myöhemmin. Tampereella söimme yhdet parhaista falafeleista ikinä, kävimme leikkipuistossa, jossa oli muitakin lapsia, tapasimme Tallipihan kahvilassa aika pikaisesti Mirvan, lapsen ja miehen. Heitä tapaisi mielellään toistekin. Sitten kävelimme tyttönen olkapäilläni kaupugin läpi autolle, haltioiduimme Punnitse ja säästä kaupasta (joka oli paras ko. kauppa ikinä) ja herkuttelimme kotiin ajaessa. Kotona piti vielä aloittaa tapetointi, mutta ei  meistä enää siihen ollut.

Tampereella olisi kiva käydä toistekin.

Elokuu - uusi alku

Elokuussa tuntuu alkavan uusi vuosi. Tämä tuntuu enemmän vuoden vaihteelta, kuin oikea uusi vuosi. Yleensä olen syksyisin ostanut uuden kalenterin ja tehnyt uudet suunnitelmat. Nyt elämä on niin aikatauluttamatonta, että tavallinen seinäkalenteri riittää. Kunhan muistaa muskariin mennä, mutta sekin pitää merkata kalenteriin, ettei unohdu niin kuin joskus keväällä.

Uusia suunnitelmia olen kyllä tehnyt. Ensin ajattelin ilmoittautuvani jollekin työväenopiston käsityökurssille. Sopivaa ei kuitenkaan ollut. Katselin sitten muitakin kursseja ja innostuin yhdestä. Kuvataiteen perusopinnot samassa paikassa. Se on kolme vuotta kestävä opintokokonaisuus. Siitä saa opintopisteitä ja ehkä jonkun diplomin, muttei mitään oikeaa todistusta tai stressiä. Kerran viikossa kokoonnutaan taiteilemaan.

Taiteilu on vanha harrastus, joskus sitä tuli tehtyä paljonkin. Kävin kuvataidekoulua ja kuvataidelukionkin, mutta sitten se jäi, unohtui. Nyt innostuin kovasti. Päässä pyörii ideoita ja ajatuksia. Toivottavasti osaan tehdä kurssilla haluamaani, yhdistää muita kiinnostavia asioita kuvataiteisiin.

Syksyn alkuun liittyy varmasti myös tarve uudistua ja uudistaa. Olen raivannut ja siivonnut kotia. Vienyt tavaroita kirpparille myyntiin. Ajattelin tekeväni sen vasta, kun olohuone saadaan käyttöön, mutten malttanutkaan odottaa. Vaikka olohuone on ihan pian käyttökunnossa, tapetit saadaan perjantaina.

Ulkoisen järjestämisen lisäksi on tullut tarve saada myös sisäistä järjestystä, opetella paremmin hallitsemaan ajatuksia. Jos vaikka sitten saisi nukuttua paremmin. Lainasin kirjastosta kirjoja, nyt sulattelen lukemaani. Vähän oudolta ja hassulta tuntuu ajatusten hallitseminen. Olen aina luullut, että ne vain ovat jotain hallitsematonta.

Heinäkuun viimeinen viikonloppu

Viikonloppuna meillä on kunnostettu vanhoja ikkunoita ja pähkäilty, mistä niitä saataisiin lisää. Yläkerran toiselle puolelle suunnitellut vanhat ikkunat ovat niin huonosta materiaalista tehdyt, ettei niitä kannata kunnostaa. Ennen syyssateita olisi kuitenkin saatava ikkunat paikoilleen. Nyt jo kaatosateilla vettä on tullut sisään pari kertaa.

Olohuoneen seinät on liisteröity ja mies parhaillaan paperoi niitä tapetin alle tulevalla paperilla. Lupasivat tehtaalta, että ensi viikolla olisi ehkä tapettia saatavilla. Jännityksellä odotan.

Ajatukset ovat jo kääntyneet syksyyn. Olen ostanut syksyä ja talvea varten joitakin vaatteita tyttöselle kirppiksiltä. Itselleni olen katsellut harrastusta kansalaisopistosta. Uuden kielen opiskelu kiinnostaisi, mutta tällä päällä se taitaa olla turhaa. Taidan yrittää jollekin käsityökurssille. Liikunta harrastuksina olen taas yrittänyt käydä lenkillä ( juoksemiseksi sitä ei voi kutsua ja hölkkääminen on niin hassu sana). Olen myös miettinyt pyörän ostamista. Sellaisen pyörän, johon saisi turvaistuimen kiinni ja jolla jaksaisi polkea isojakin mäkiä ylös. Voitaisiin sitten pyöräillä muskariin, jossa jatkamme taas syksyllä.