Puna-vihreitä kuvia viimeajoista

Päärynät korjasin omasta puusta ennen pakkasia turvaan. Hyvän makuisia, mutta kovia. Sisällä pehmenivät nopeasti. Lajike on Pepi ja puun sai tyttönen ystäviltäni lahjaksi synnyttyään.

Minulla on uudet kirpparilta löytyneet vihreät talvisaappaat. Niistä tosin näkyy tosin enää mahan takaa vain kärjet. Sisaruksille tein talveksi vihreät takit. Tyttöselle velourista ja jouluvauvalle jämälangoista.

Talvi tuli ja meni, mutta aamut ovat olleet kauniita. Talonkin mies sai ulkoa viimeisteltyä juuri sopivasti.

Väläytyksiä

Sillä aikaa, kun olen elellyt blogissa hiljaiseloa, on kotimme remontti valmistunut lähes kokonaan. Kymmenen vuotta siihen menikin, kun hitaasti ja perusteellisesti tehtiin. Muutama pikkujuttu ja yläkerran sähköt enää puuttuvat. Ne tuntuvat niin pieniltä, ettei niitä edes lasketa. Oikeastaan kaikki on itse tehtyä. Mies teki ikkunatkin kokonaan itse, kun hyviä ei tuntunut saavan mistään. Onnea on todella taitava (ja ahkera) mies!

Sisustus onkin sitten aivan eri juttu. Korkeaa seinäpintaa ei ole oikeastaan laisinkaan. Olemassa olevat, ylimääräiset huonekalut eivät sinne sovi. Toistaiseksi siis kaikki lojuu missä sattuu ja koko talo tuntuu olevan kaaoksessa. Mutta en jaksa stressata siitä laisinkaan. Tilaa tuntuu olevan nyt niin paljon, että sovimme tänne näinkin.

Aulan mustapohjainen tapetti on ruotsalaisen Sandbergin ja lastenhuoneen sininen on Tapettitehtaalta. Maalina käytettiin Uulan Into kalustemaalia ja seinämaalia. Maalausominaisuuksiltaan aivan loistavia maaleja. Vanhojen maalien päällä eivät kylläkään tuntuneet pysyvän hyvin. Suosittelen tämän kokemuksen perusteella.

Heinäkuun viimeinen viikonloppu

Viikonloppuna meillä on kunnostettu vanhoja ikkunoita ja pähkäilty, mistä niitä saataisiin lisää. Yläkerran toiselle puolelle suunnitellut vanhat ikkunat ovat niin huonosta materiaalista tehdyt, ettei niitä kannata kunnostaa. Ennen syyssateita olisi kuitenkin saatava ikkunat paikoilleen. Nyt jo kaatosateilla vettä on tullut sisään pari kertaa.

Olohuoneen seinät on liisteröity ja mies parhaillaan paperoi niitä tapetin alle tulevalla paperilla. Lupasivat tehtaalta, että ensi viikolla olisi ehkä tapettia saatavilla. Jännityksellä odotan.

Ajatukset ovat jo kääntyneet syksyyn. Olen ostanut syksyä ja talvea varten joitakin vaatteita tyttöselle kirppiksiltä. Itselleni olen katsellut harrastusta kansalaisopistosta. Uuden kielen opiskelu kiinnostaisi, mutta tällä päällä se taitaa olla turhaa. Taidan yrittää jollekin käsityökurssille. Liikunta harrastuksina olen taas yrittänyt käydä lenkillä ( juoksemiseksi sitä ei voi kutsua ja hölkkääminen on niin hassu sana). Olen myös miettinyt pyörän ostamista. Sellaisen pyörän, johon saisi turvaistuimen kiinni ja jolla jaksaisi polkea isojakin mäkiä ylös. Voitaisiin sitten pyöräillä muskariin, jossa jatkamme taas syksyllä.

Tahtojen taistelua

Päiväni täyttyvät nykyään tahtojen taistelusta. Tyttönen tahtoo jotain ja minä toista. Tyttönen tahtoo hakata ikkunoita, heiluttaa lamppuja, juoda lintujen altaasta, juosta tielle, kiivetä ikkunasta, tyhjentää kukkaruukkuja, kiivetä todella korkealla ja leikkiä kameralla. Minä olen toistaiseksi vahvempi (saan kannettua pois) ja ovelempi (katso tuolta tulee kissa) ja siksi voitan nämä taistot. Tulevaisuudessa voi olla toisin sen verran vahva on hänen tahtonsa.

Miehenkin kanssa meillä oli tänä iltana tahtojen taistelu ja jonkinlainen ideologinen keskustelu. Kasattiin talvella ja keväällä talosta tyhjennetyistä tavaroista viimeistä jätekuormaa. Minä halusin päästä eroon isosta laatikollisesta miehen ja sen isosiskon vanhoja lukion oppikirjoja. Mies empi, ei kuulemma muista niitä asioita enää. Kukapa muistaisi, en minäkään muista. Ei kai tarvitsekaan, nykyäänhän kaiken tiedon löytää netistä nopeasti ja paljon kätevämmin kuin vanhoista oppikirjoista. Mutta sitten aloimme keskustella siitä oliko noita asioita oikeastaan turha opiskella, kun ne ovat unohtuneet.

Minä olen koulutusoptimisti, ehkä se on väistämätöntä koulutuksellani. Mielestäni yleissivistys ei mene koskaan hukkaan. Jos minun olisi pitänyt lukioon mennessäni päättää, mille alalle suuntaudun, olisi minulta ehkä sulkeutunut ovia jatkokoulutuksessa. Olisin valinnut vain taide- ja humanistisia aineita. Ensimmäinen opsikelupaikkani yliopistossa oli kuitenkin matemaattis-luonnontieteellisessa tiedekunnassa.  Laaja yleissivistävä koulutus paitsi avaa mahdollisuuksia, niin se toivottavasti myös avartaa ihmisen ajatusmaailmaa ja maailmankatsomusta (vaikka kyllä niitä muunkinlaisia esimerkkejä löytyy).

Tämän päivän taistot minä voitin. Kirjat lähtevät ja tyttönen nukkuu turvallisesti sängyssä. Millaisia taistoja huominen tuo tullessaan?

( Ai niin pakolliset kukka- ja remonttikuvat. Olohuoneen lattia on maalattu kertaalleen.)

Kevät blues

Viimeksi kirjoitin, etten jaksa enää olla kipeä enkä hoitaa ketään kipeää. En olisi jaksanutkaan, mutta olen silti taas kipeä. Sitkeä tauti, ilmeisesti adenovirus. Aina kun kuvittelen olevani parempi herään taas kurkku kipuun ja sumeaan oloon päässä. Sairastin elämäni toisen korvatulehduksenkin. Ymmärrän taas vähän paremmin lapsia. Kamala tauti.

Mutta tyttösen kanssa on lähdettävä ulos olipa oma olo melkein mikä tahansa. Minä lähinnä istun, katselen ja kävelen perässä. Puutarha-apulainen touhuaa, maistelee ja tutkii. Sitä on ilo seurata.

Paitsi sairastamiseen, niin olen kyllästynyt myös remontin tekemiseen. Se etenee, vaikka ei aikataulussa. Olohuoneessa on jo lattia, vintilläkin on tapahtunut vaikka mitä. Mutta haluaisin sen jo loppuvan. Haluan miehen takaisin. On raskasta hoitaa koti ja lapsi melkein yksikseen, etenkin kun on koko ajan kipeä. Ymmärrän hyvin, miksi avioeroja tapahtuu taloja rakentaessa. Minä jaksan tätä, koska tiedän että tämä loppuu pian. Jos edessä olisi vielä vuosi samaa, en tiedä jaksaisinko.

Kevät on jotenkin surullista aikaa. Kaikki ihana tapahtuu niin pian. Olen odottanut kesää monta kuukautta. Nautin tästä, mutta samalla tiedän että tämä ihanuus kestää vain hetken.

Viikonloppu ennen remontin alkua

Minä aloitin viime viikonloppuna siivousurakan paistamalla lisää myslikeksejä. Tauoilla on mukava syödä vähän herkkuja. Mies uurasti enemmäkseen, mutta tein minäkin sen minkä pystyin. Olohuoneessa on enää vähän polttopuuta ja jäteasemalle sekä kirpparille vietävää tavaraa. Vintti on nyt tyhjä kaikesta ylimääräisestä. Siellä on vain eristeitä, ilmastointiputken osia ja vähän puutatavaraa, jotka käytetään siellä. Vielä muutama viikko sitten tuonne olohuoneeseen ei mahtunut sisälle ja vintilläkin oli kasoittain tavaraa.

Ensi viikonloppuna tehdään muutama keikka jäteasemalle ja sitten alkaa olohuoneen purkaminen. Olen odottanut tätä jo niin monta vuotta!

Olohuoneesta puretaan pois levyt seiniltä ja katosta, lattiakin kokonaan. Ja kaikki uusitaan taloon sopiviksi. Rappusetkin pitäisi rakentaa ja pönttöuuni muurata. Siitä tulee hyvä olohuone.

Vintille tulee kaksi pientä huonetta ja aula. Makuuhuone meille ja omahuone tyttöselle. Aula minun käsitöille. Mutta siihen on pitkämatka vielä. Vinttikin pitää rakentaa kokonaan uudestaan. Uudet ulkoseinät, ettei päivä enää paistaisi läpi, uudet (vanhat) ikkunat, katon tukeminen uudestaan jne. En edes muista sitä kaikkea. Sovittiin, että vuoden kuluttua kaiken pitäisi olla valmista.

Rapeat myslikeksit (12-16 kpl)

3 dl hedelmä-pähkinämysliä
3 dl speltti- tai hiivaleipäjauhoja
1 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 dl rypsiöljyä
0,5 dl vettä

Sekoita ensin kuivat aineet keskenään. Lisää öljy ja vesi. Sekoita, kunnes taikinasta on muodostunut pallo. Jaa taikina 12-16 osaan riippuen siitä, minkä kokoisia keksejä haluat.( Tai ota vaan takinaa lusikalla ja katso montako keksiä saat) Taputtele keksien mallisiksi käsien välissä. Paista 200 asteessa n. 15-20 min keksien koosta riippuen.

Kekseissä saa olla runsaasti hedelmä ja pähkinäosumia. Kannattaa siis käyttää mysliä, jossa niitä on paljon tai lisätä niitä hieman valmiin myslin joukkoon. Mä käytin Lidlin mysliä, joka on musta parasta kaupoista saatavaa mysliä.

Makeita leipoessa käytän tavallista (ei-kylmäpuristettua) rypsiöljyä. Kaikkeen muuhun käytän kylmäpuristettua. Mutta sen maku on musta liian voimakas makeaan leivontaan.

Käsillä tekemisestä

Sain muutaman päivä sitten sähköpostia käsityötieteen opiskelijalta. Se oli kysely käsillä tekemisestä gradua varten. En niin kovin kauan aikaa sitten valmistuneena muistan vielä hyvin, kuinka vaikeaa oli löytää haastateltavia harjoitustöihin jne. Vastasin osittain tunnollisuudesta, osittain koska tämä oli hyvää itsetutkiskelua. Laitanpa vastaukseni tännekin. Kirjoitin sen eilen illalla nopeasti. Ei kyselyvastauksen täydellinen tarvitse olla. Miksi ja millaisia käsitöitä sinä teet? Jos joku muu haluaa vastata samaan kyselyyn, saa sen minulta sähköpostitse. Kuvissa joitain käsillätekemiämme juttuja, jotka sattuivat valokuvakansoista silmään.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Meidän perheen kädentaidot



Olen 31-vuotias nainen. Työskentelen varhaiskasvatuksessa ja koulutukseni on alempi korkeakoulututkinto. Olen opiskellut myös tekstiiliä ammattikorkeakoulussa ja luonnontieteitä yliopistossa. Perheeseeni kuuluu mies ja 1-vuotias tytär. Mieheni on koulutukseltaan puuseppä. Asumme Uudellamaalla vanhassa omakotitalossa. Olemme kumpikin kotoisin Helsingistä. Mieheni on muuttanut tähän kuntaan 12 vuotta ja minä 6 vuotta sitten.

Elämäntilanteemme ja -arvot

Asumme maalla vanhassa omakotitalossa. Talomme remontti on vielä kesken. Remontoimme taloamme perinteisiä materiaaleja menetelmiä käyttäen. Pyrimme remontoimaan ja rakentamaan ekologisesti. Esimerkiksi käyttämämme maalit ovat muovittomia ja perinteisiä: punamultaa, pellavaöljyä ja kananmunatemperaa. Talossamme on kompostivessa. Mieheni käy töissä pääkaupunkiseudulla, minä olen kotona hoitamassa tytärtämme. Ideaalissa tapauksessa haluaisimme asua hieman lähempanä asutuskeskusta, kuin nyt asumme. Nyt meiltä on lähimpään kirkonkylään 6 km. Asuminen täällä on myös taloudellinen ratkaisu. Hinnat ovat syrjemmässä edullisemmat. Emme halua ottaa suurta lainaa, jota maksaaksemme joutuisimme tekemään enemmän töitä.

Keskeisiä arvoja meillä ovat ekologisuus, eettisyys, hitaus, itse tekeminen ja elämän mielekkyys.

Koti on meille tärkeä paikka. Haluamme kotimme olevan turvallinen, terveellinen, rauhallinen, esteettinen ja ekologinen. Kodin tulee olla paikka, jossa viihdymme ja jonne on hyvä palata töistä tai reissuilta. Olemme valmiita panostamaan kotiimme paljon. Panostamisella emme tarkoita rahaa vaan aikaa, ajatuksia, mielikuvitusta ja fyysistä työtä.

Mitä kädentaitoja osaamme ja teemme

Listassa ovat mukana sellaiset kädentaidot, joita teemme ainakin silloin tällöin tai olemme jossain vaiheessa elämäämme tehneet enemmän. Osaisimme myös muutamia muita tarvittaessa esim. mies on korjannut muuraamalla keittiössämme olevan vanhan puuhellan, joka oli sortunut. Muuraamista en kuitenkaan listaan lisännyt.

Minä:

• neulonta

• virkkaaminen

• ompelu, tilkkutyöt

• kirjonta

• mosaiikkityöt

• kehrääminen

• kutominen

• huonekalujen entisöinti

• askartelu

• japanilainen kirjansidonta

• värjääminen

• metallilankatyöt

Mies:

• rakentaminen (kaikki talonrakentamisen työvaiheet perustusten kaivamisesta ja kivijalanvalamisesta ikkunoiden lasittamiseen)

• remontointi (perinteiset menetelmät)

• auton, koneiden ja veneen korjaus ja kunnostus

• betonityöt

• pienoismallien rakentaminen

• huonekalujen rakentaminen ja entisöinti



Miksi teemme käsitöitä?

Ennen kaikkea teemme asioita käsillämme, koska se on kivaa. Itse tehden saamme tarpeellisia asioita, joita emme muuten saisi. Siten voimme käyttää luovuutta ja luoda uutta. Itse tekemällä osaa arvostaa asioita enemmän. Se auttaa myös tietämään enemmän tavaran alkuperästä. Itse tehden pystymme tekemään ekologisempia ja eettisempiä tavaroita. Joissain asioissa itse tekemällä säästää myös rahaa. Tekstiilitöissä yleensä ei. Villapaidan saisi paljon halvemmalla suuren ketjun liikkeestä, kuin maksaa ostaa langat sitä varten. Rakentamisessa ja remontoinnissa säästöt ovat isoja.

Itse tekeminen ei meillä liity pelkästään käsillä tekemiseen. Teemme ruuan hyvistä raaka-aineista, leivomme leipää usein, olen ollut mukana tekemässä kahta kasvisruokakeittokirjaa ja lehtiä, järjestämässä aatteellista toimintaa sekä kulttuuritapahtumia. Kesäisin yritämme kasvattaa kukkien lisäksi myös syötävää. Uskomme, että tekemällä itse voimme tehdä ainakin omasta maailmastamme mielekkäämme. Toivottavasti voimme vaikuttaa positiivisesti jonkun muunkin maailmaan.

Osallistuvatko lapsemme käsitöiden tekemiseen?

Ei vielä, mutta tulevaisuudessa toivottavasti. Olen saanut itse tekemisen mallin isovanhemmiltani, kotonani ei tehty itse muuta kuin ruokaa. Toivon kuitenkin voivani välittää tyttärelleni tämän mielestäni elämää rikastavan tavan elää. Toisaalta itse tekeminen on varmasti asia, jonka tyttäreni on saanut äidinmaidossaan. Hän on jo synnytyslaitoksella nähnyt minun neulovan. Tapani olla lasten kanssa on tekevä. Ennemmin järjestän lapselle askartelemista tai muuta mielekästä tekemistä, kuin avaan television tai tietokoneen.

Värikäs ompelulanka-aarre

Taloa tyhjentäessä löytyy vaikka mitä ihanuuksia kaiken roskan ja turhauttavan ryönän lisäksi. Tänne on ollut säilöttynä muutama peritty omaisuus. On ajateltu, että kyllä ne mahtuu, käydään läpi sitten myöhemmin. Nyt on se myöhemmin. Helpompi olisi ollut aiemmin. Miehen isoäiti oli modisti. Hänen perintönään löytyi mm. ompelulanka-aarre. Laatikoihin väreittäin lajiteltuja ompelulankoja. Osassa on puiset puolat. Laatikosto ei ikävä kyllä mahdu meille sisälle. Jouduin sekoittamaan lajitelman, mutta vielä joskus lajittelen ne uudelleen.

Vanhojen ikkunalaisen läpi tuleva valo on kaunista. Piirtää hienoja, kokoajan muuttuvia heijastuksia ympäriinsä. Meillä on varastossa vanhaa lasia, jos ikkunoita joskus tarvitsee korjata. Sileää lasia niihin ei saa laittaa!

Työntäyteinen viikonloppu

Viikonloppu on kulunut taloa tyhjentäessä. Nyt alkaa jo näyttää paremmalta. Paljon on työtä kuitenkin vielä edessä. Mies on ahkeroinut enemmän, minä minkä olen jaksanut. Väsähdän nykyään nopeasti. Johtuukohan se huonosta kunnosta vai/ja univelasta?

Perjantaina aloitin urakan järjestämällä lankalaatikkoni. Kaksi pahvilaatikollista löysin pois laitettavaa. Niille on ehkä löytynyt jo ottajiakin. Pari vaalean haaleaa kerää värjäsin Kool Aideilla imeliksi. Mitenköhän tuo väri pysyy? Mietin millaisia neuleita uskallan tehdä.

Saatuani itselleni valmiiksi vuodenaloitussukat jatkoin sukkalinjalla. Vuodenaloitussukat olivat hidasprojekti. Valitsin ravelrysta kauniilta näyttävän mallin. Ensimmäisen sukan kantapään kohdilla huomasin, ettei ohje ollutkaan niin loppuunasti mietitty, kuin olisin toivonut. Kun neulon sukkia ohjeesta haluan ohjeen olevan mietitty pienintäkin yksityiskohtaa myöten huolellisesti. Jonkin aikaa sukat odottelivat ja sitten jatkoin mieleni mukaan.

Tyttönen on nykyään kovin vahvatahtoinen. Tietää tarkalleen mitä haluaa. Kirkuu ja raivoaa, jos ei saa haluamaansa. Onneksi toistaiseksi käyttäytyy niin vain kotona. Miten niin pienellä voi olla niin iso tahto?

Illalla tyttönen toimi arpajaisten epävirallisena valvoja ja mies onnettarena. Arvonnan voitti Kassu. Lankalaatikon inventaarion innoittamana päätin arpoa toisenkin voittajan eli Heinin. Laittakaa minulla s-postia osoitteeseen ansalanka@gmail.com.

Aurinkoinen viikonloppu ja arvonta

Tyttönen on ollut flunssainen, mutta se ei ole hidastanut vauhtia. On oppinut uusia taitojakin: avaamaan puuhellan luukut, laittamaan sähköhellan levyt päälle ja kävelemään ylä- ja alamäkeen pihalla.

Me aloitimme talon tyhjentämisen remontin alta. On tuossa sarkaa! Mies on kymmenen vuotta ehtinyt keräämään kaikea mahdollista, säästäjä kun on luonteeltaan. Paljon löytyy polttopuuta, jotain säilöttävää, paljon kierrätettävää ja osa viedään jäteasemalle. Viikonlopussa saimme tulevaa olohuonetta paljon tyhjemmäksi. Projektiin on varattu tämä kuukausi. Minulta meinaa ajoittain kyllä usko loppua.

Ahdistuskin iski. Haluaisin mahdollisimman vähän tavaraa. Silti minullakin on sitä kasoittain varastoituna: lankaa, kankaita, askartelujuttuja, kirjoja, opiskelupapereita, astioita. Mistä voisi luopua? Opiskelupaperit ovat tällä hetkellä tulilinjalla. Ne tuntuvat turhimmilta (,vaikka olisivat varmaan tärkeitä). Kamala määrä paperia 8:ssa vuodessa on ehtinyt kerääntyä. Nyt on alkanut kerääntyä myös kaikenlaista tavaraa tyttöselle.

Mutta miten tavaramäärää saisi pienemmäksi? Ainakin pitäisi luopua jostain, jos hankkii jotain uutta. Muita hyviä vinkkejä? Teemaan sopivasti voisin järjestää arvonnan. Neulon jämälangoistani sukat tai lapaset yhdelle vinkkaajalle.

Edit: Arvonnan suoritan viikon kuluttua.

Haaveilua olohuoneesta

Musta on tuntunut jotenkin kovin keväiseltä viime päivinä. Odotan kevättä kovasti. Keväällä pitäisi ensin jatkaa verstaan rakentamista ja sitten aloittaa remontti. Vihdoinkin! Ja koska olen nainen, voin keskittyä kaikkiin olennaisuuksiin. Katselen tapettimalleja. Mietin sohvaa ja millaisen torkkupeiton virkkaan. Sen pitää sopia tapettiin. Kattolampunkin olen jo valinnut. Mies miettii rakenteita, etsii netistä sopivia valurautapattereita ja katselee sekin tapettimallistoja.

En halua ollenkaan muistaa, mitä kaikkea pitää tehdä ennen tapettien ostamista. Sanoin miehelle, että niistä pitää tehdä lista. Mutta kumpikaan ei ole ottanut kynää eikä paperia esille. Onneksi mies on kuusi viikkoa keväällä kotona vanhempainvapaalla. Ei se mitään vapaata tule olemaan vaan työleiri.

Nyt odotetaan lämpimämpää keliä, että mies pääsee verstasta rakentamaan ja eristämään. Lopu jo talvi! (Tässä meidän tämän hetkinen koti: keittiö, makuuhuone ja eteinen)

Elämä

rullaa tasaisesti eteenpäin. Mies on aloittanut lomansa. Ensimmäiseksi iski noidannuoli. Tyttösen paino kasvaa edelleen hitaasti. Aloitamme tällä viikolla kokeilemaan vellien syöntiä.

Käväisimme ensin mökillä ja sitten Helsingistä, josta mukaan tarttui kummipojan äidin ompelema kaunis hattu, luomuvellijauhoja sekä juureen leivottua vaaleaa leipää Hakaniemen hallista. Olemme myös suunnitelleet rakennus- ja remonttiprojekteja. Haaveissa on olohuoneen saaminen asuinkäyttöön.

Olen tehnyt käsitöitä ja ihaillut kukkia, jotka kasvavat rikkaruohojen keskellä. Tyttönen sai ohuista sukkalangoista virkatun torkkupeiton. Kun olin pienenä hoidossa tädilläni nukuin päiväuneni kirjavan, virkatun torkkupeiton alla. Sen alla sai kuulemma parhaat unet. En kyllä muista unia, enkä edes sitä nukuinko. Olin huono nukkumaan jo silloin. Kokeilin ommella tyttöselle vaippoja, kun ensimmäiset uhkaavat jäädä pieniksi. Yllättävän helppoa, näitä on tulossa lisääkin.

Iltaisin olen ihmetellyt kuinka kaunis rumasta autosta voi tulla.

Pihalla

Kesä on vihdoin tullut. Ensimmäiset pääskyset ilmaantuivat viikonloppuna pihallemme. Puutarhakuume iski tänä vuonna myöhään, mutta nyt olen koko viikonlopun puuhaillut pihalla. Sain melkein valmiiksi viime kesänä aloittamani kukkapenkin uudistusprojektin. Kukkapenkki kasvoi juolavehnää enemmän kuin kukkia. Siirsin kasvit muille paikoille jo viime kesänä, mutta sitten into lopahti. Loppuviikosta kaivoin penkistä mullat pois ja aloin rakentamaan kivimuuria pengerrykseksi. Perjantaina tein kivimuurin valmiiksi ja levitin maanrakennuskangasta pohjalle. Sitten olen kärrännyt multaa. Vielä muutama kärrylinen ja voin istuttaa kukkia. Haaveissa on istuttaa ainakin tähtiputkea, jonka taimia pyysin taimikauppiasta tilaamaan minulle.

Aloitin viikonloppuna myös kunnostamaan ikkunoita rakenteilla olevaa piharakennusta varten. Yllättäen ikkunat paljastuivat niin huonokuntoisiksi, ettei niitä ehkä kannatakaan kunnostaa. Saa nähdä löydämmekö tähän hätään parempia.

Mies korjasi tänään rukin, joten siltä saralta saattaa olla pian näytettävää.