24.10.2010

Nukutaan tai ei




Nukkumaan opettelu on ollut kova sana tällä viikolla. Sitten viime kirjoituksen nukkuminen meni ihan mahdottomaksi, myös minulla. Tyttönen heräili ja minä en enää saanut unta yöllä uudestaan. Maanantaina lähdimme mummolaan nukkumaan. Mummo nukkui tai heräili tyttösen kanssa ja minä nukuin ensimmäistä kertaa kuukausiin useamman tunnin putkeen. Ensimmäisenä yönä tuntui kovin oudolta. Toisena vain ihanalta.

Kotona tyttönen siirrettiin  nukkumaan omaan sänkyyn, kauemmas meidän sängystä ja tarjoilua saa nykyään vain aamuyöllä. Nyt selviämme yöstä kuudella herätyksellä. Tämän kanssa pystyn elämään, mutta kyllä siitä saisi vielä muutama kerta vähentyä. Huomenna lähdemme taas yhdeksi yöksi mummolaan ja tiistaina meillä on aika osteopaatille. Se saattaisi kuulemma auttaa nukkumisongelmiin ja muuhunkin. Peukut pystyyn!

Kaksi viikkoa sitten olin kestovaippojen ompelukurssilla. Sisävaippoja olin ommellut ennenkin, mutta nuo taskuvaipat tuntuivat vaikeammilta. Kurssilla en ehtinyt olemaan koko päivää, mutta sain siellä yhden taskuvaipan ommeltua. Ei se ollutkaan vaikeaa, kunhan pul-kankaan kaveriksi ei laita bambujoustofroteeta. Nyt on valmistunut kaiken kaikkiaan 10 uutta L-kokoista vaippaa. 6 taskuvaippaa ja 4 sisätäyttöä. Sisätäyttöjä on tulossa vielä lisääkin. Vähän isoja nuo ovat vielä, mutta voi niitä jo käyttää. Uusien vaippojen kaveriksi ompelin myös 8 uutta bambuimua. 

Joululahjojenkin tekemisen olen aloittanut. Osa kangaspinosta on hankittu niitä ajatellen. Osa ihan vain varastoon. Mutta ei joululahjoista tämän enempää ennen joulua. Tämä joulu on ensimmäinen, jota haluan kotona laittaa. Aikaisemmin töissä on joutunut sellaisen jouluhulinan keskelle, ettei se kotona ole enää innostanut. Nyt tyttösen kanssa sitä on kiva suunnitella ja myöhemmin laitella.

17.10.2010

Kolme kuvaa




Ylimpänä on Mimmin kyselemä ohje pipoon, joka tyttösellä on päässä edellisen kirjoituksen kuvassa. Kuvan pipo ei ole itse neulomani, mutta siitä näki helposti, miten se on tehty. Pipo neulotaan siis alhaalta ylöspäin. Luodaan 48 silmukkaa, neulotaan resoria 4 krs. Sitten jatketaan sileää, kunnes pipon korkeus on n. 16,5 cm. Silmukat päätellään ja yläreuna ommellaan kiinni. Kulmat ommellaan korviksi kuvan katkoviivoitusta pitkin. Neulotaan nauhat pipoon 3:lla silmukalla. Meidän pipossa ne on neulottu ihan vain sileänä neuleena, mutta itse tekisin ne kyllä i-cord tekniikalla. Niin saa paremmat ja helpommin. Hifistellä voi tietysti monessa muussakin kohdassa, kuten päättelyssä. Tässä kuitenkin helpoin versio. Niin ja sitten nuo nauhat ommellaan sivuille kiinni resorin sisäpuolelle.

Meidän pipo on serkkutyttöjen vanha. Luultavasti heidän mumminsa on sen neulonut. Lankana on ehkä Novitan softyä. En tiedä saako sitä enää, mutta luultavasti tuollaisia paksuja, karvaisia lankoja (tiheys 12 s/cm) on muitakin saatavilla. Ohjeen koko on vauvalle sopiva. Ohje on helppo muuntaa isommallekin sopivaksi lisäämällä leveyttä ja pituutta.

Keskellä on kuva smooze-hedelmäjäädykkeiden hauskasta käyttöohjeesta.

Alimpana on tuleva unikaveri. Unikaverin lisäksi tänään on tehty muutakin. Kolmestaan miehen ja tyttösen kanssa valmistelimme pihaa talveen. Puiden ympärille laitettiin verkkoja, heinikkoa niitettiin, komposti tyhjennettiin ja keinu purettiin säilytystä varten. Vielä muutaman puun ympärille verkko, muutoksen kourissa oleva kukkapenkki kasaan ja sitten talvi saa tulla meidän puolesta.

Tiedättekö muuten mistä johtuu, että kommentoidessani googletilin kautta blogien kirjoituksia kommentit näyttävät menevän läpi, mutta myöhemmin huomaan, ettei kommenttiania olekaan. Ei siis ole kyse blogeista, joiden kommentointia valvotaan tms. Tuskin kommenttinikaan ovat olleet sellaisia, että niitä olisi poistettu.

16.10.2010

Murunen







oli oikein murunen tänä aamuna. Teki vain mieli pusia ja halia, korvata väsyneitä ajatuksia viime päiviltä. Olisin ollut valmis myymään tyttösen ensimmäiselle vastaantulevalle lapsikauppiaalle. Mutta viime yön me nukuimme paremmin.

Olimme keskiviikkona lääkärissä Lohjan sairaalassa. Saimmekin kutsun sinne, emme Jorviin. Tyttöstä tutkittiin ja hänestä otettiin verta niin paljon vain kuin tuon kokoisesta saa ottaa. Kardiologi löysi ultrassa syyn sydämmen sivuääneen. Keuhkovaltimo on hieman liian ahdas. Se ei kuitenkaan ole millään tavalla vaarallista, eikä vaikuta elämään. Ei kuulemma jää juoksukilpailuissa toiseksi sen vuoksi. Refluksiin emme saaneet mitään apua, vain kehoituksen lopettaa yösyömiset. Olimme nukkuneet siihenkin asti huonosti, mutta kaksi seuraavaa yötä meni vielä huonommin. Viime yönä tyttönen kuitenkin taisi tajuta jutun jujun. Heräili kyllä, mutta nukahti uudestaan helposti. Kunnes neljältä minä ajattelin, että voihan tuolla olla nälkäkin (ja suoraan sanoen halusin imettää, koska rintani olivat niin täynnä maitoa) ja imetin. Aivan kuin olisi energia juomaa annettu. Ei auttanut kuin nousta muutamaksi tunniksi hommailemaan. Silti parhaat unet pitkään aikaan.

Hyvien unien jälkeen maailma näyttää taas miellyttävämmältä. Ensi lumi on oikeastaan aika ihanaa. Viimeiset kukat pihalla kauniita. Kesän ensimmäiset ja viimeiset kukat ovat kaunempia. Jäiset puolukatkin maistuivat makeilta. Kevätesikkoa kyllä käy sääliksi, on erehtynyt vuodenajasta.

Tyttösen nukkuessa pyntättynä päiväuniaan vaunuissa olen taas laitellut kukkapenkkejä. Kaivoin kaikki iirikset ylös, koska olivat kasvaneet liian tiheäksi kasvustoksi. Nyt mulla on ihan hirveästi iiriksen mukuloita. Olisiko jollakin niille kukkapenkissään tilaa? Kukat ovat kauniit, mutta erityisesti tykkään niiden lehdistä. (Iiriksen kuva tämän linkin kuvakollaasin kolmannen rivin ensimmäisenä)

12.10.2010

Tänään



- Kissa löysi aamulla pöydältä hiiren. Onneksi se ei ollut oikea.
- Mies sai flunssaansa sairaslomaa
- Puutarhurin keittoa listalla. Ehkäpä se auttaa flunssaan. Sanoihan Hippokrateskin, että ravinto olkoon lääkkeesi.
- Ulkona on ollut kylmin ja tuulisin päivä tänä syksynä
- Minulla on ollut päällä liian pieneksi kutistunut t-paita, joka annetaan illalla tyttöselle lohdukkeeksi eli unikaveriksi
- Minun vapaa iltani ja kuntopiiri.

10.10.2010

Palkinto

jonka sain Maijulta ilahdutti kovasti. Maiju antoi palkinnon eteenpäin meille äideille, joiden lapset ovat syntyneet tänä vuonna. Hän kirjoitti muiden äitien blogien toimivan innoittajana ja vertaistukena. Samalla tavalla minäkin olen tuntenut. Kiitos teille muut äidit!


 Palkinto pitäisi antaa eteenpäin viidelle bloggaajalle, jotka innoittavat minua. Innoittajia on monia, oikeastaan kaikki seuraamani blogit. Tuntuu, että kaikki ovat jo saaneet tämän. Annan palkinnon eteenpäin vain kahdelle bloggaajalle. Kuvan valitseminen sai minut muistelemaan menneitä. Nämä blogaajat ovat siskokset, jotka tunsin lapsuudessa ja nuoruudessa. Toisen siskoista paremmin. Tiet erosivat  puoleksi elämäksi, mutta internetin ihmeellisessä maailmassa olemme taas tavanneet. On ollut hauska kurkistella uudestaan elämäänne.


 Palkinnon sääntöihin kuuluu myös kertoa kolme rakastamaansa asiaa.

1. Rakastan mökin saunaa. Minulle se on saunoista parhain. Rakastan sitä että seinät ovat 60 vuodessa muuttuneet tummiksi. Haapalauteet ovat uudet ja kovin vaaleat. Saunassa löylytellään ja peseydytään samassa tilassa. Valoja ei saa sytyttää. Silloin tunnelma on sopivan hämyisä.  Ja silloin näkee kuinka kiukaan hormin juuri hohtaa punaisena. Ikkunasta näkee pusikoituneen rannan läpi järvelle. Ikkunan sisälasissa on aina ollut särö. Se näyttää minusta hylkeen päältä. Sauna on vain muutaman metrin päässä järvestä, ja maa on mutainen. Kun saunasta lähtee paljain jaloin ulos maa tuntuu sileältä, pehmeältä ja viileältä.

2. Rakastan vanhoja asuinpaikkojani (lukuunottamatta kolmea). Olen asunut Helsingissä Roihuvuoressa Punahilkan ja Lumikinteillä, Merihaassa, Näkinpuistossa ja Hakaniemessä. Välillä Vantaalla Koivukylässä hetken. Omilleni muutettuani asuin Turussa ylioppilaskylässä kolmessa asunnossa, sitten torin reunalla ja Halisissa sekä viimeiseksi Rautatieaseman vieressä. Turusta muutin Helsingin Kontulaan. Satunnaisesti kesäisin asuin myös äidillä Helsingissä Veräjämäessä. Ja viimeiseksi olen asunut täällä talossa mäen päällä.

3. Rakastan vanhoja tarinoita. Lapsena minusta oli ihanaa mummolassa pyytää mummoa kaivamaan vanhat valokuvat esille. Mummo kaivoi vaatekaapista kaksi laatikkoa, jotka olivat täynnä vanhoja mustavalkoisia kuvia. Kuvat ovat kauniita, mutta niihin liittyvät tarinat tekevät niistäkin rakastettavia. Mummo kertoi lapsuudestaan karjalassa, kengistä joissa ei ollut pohjia, veljistä jotka olivat kuolleet nuorina ja opettajasta, joka toi kouluun evääksi puuroa kirjekuoressa. Hän kertoi äidinkin lapsuudesta. Sodasta ei kerrottu ikinä. Äiti on kertonut lapsuudestaan enemmän. Ja minun lapsuudestani. Minä toivon, että voin tyttöselle kertoa samoja tarinoita ja näyttää niihin liittyviä vanhoja valokuvia.

Ja palkintoon kuuluu myös näyttää kuva, jota rakastaa ja kertoa miksi.



Kuva on noin vuodelta 1980. Siinä on mummoni, pappani, minä ja rakas lammas. Istumme mökillä (silloin sitä kyllä kutsuttiin mummolaksi), joka oikeasti on vaatimaton sukutila, keinussa. Mummoon ja pappaan sekä paikkaan liittyy paljon rakkautta ja hyviä muistoja. Mummo ja pappa hoitivat minua paljon lapsena. Äitini oli yksinhuoltaja. Koin perheeni olevan laajempi yksikkö, kuin vain me kaksi. Perheeseeni kuului mummo, pappa ja tätikin. Mummo eikä pappaa enää ole, mökki on. Keinun paikka on muuttunut ja kovin lahokin se alkaa jo olemaan. Mökki sijaitsee paikalla, jonka mukaan olemme saaneet sukunimemme. Äiti sai omansa kuvassa olevalta papalta, minä äidiltä ja nyt tyttönen minulta.

Tämä kuva on meillä eteisen seinällä kehystettynä, tässä tietokoneen edessä. Se on juuri tällainen pieni neliskanttinen ja ruskeasävyinen. Sellainen kuin monet sen ajan kuvista.

Sieniretki




oli tyttösen toinen. Tyttönen selkään, äidille metsässä näkyvät vaatteet päälle (aamulla kuului ammuntaa) ja serkusten seurassa sieneen. Löysimme herkkutatteja, suppilovahveroita ja lampaankääpiä. Eniten koreihin päätyi suppilovahveroita. Ja kaikki sienet päätyivät serkusten matkassa Helsinkiin. Minulla alkaa jo sienikiintiö täyttyä tältä syksyltä. Viime syksyisiä on kuivattuna vielä monta purkkia jäljellä. Sienet ovat herkullisia pienissä määrissä. Kivointa niissä on poimiminen.

8.10.2010

Tiistaina



kirjaimellisesti värikylvimme. Pelkällä vaipalla ja pelkäsin, ettei lapsi lähde puhtaaksi ikinä. Mutta lähti se hyvällä kylpysessiolla. Värikylpyyn vaunuilimme kylälle. Ajattelin, että minä voin kyllä kävellä, jos se auttaisi tyttöstä nukkumaan. Ja auttoihan se. Nukkui koko menomatkan ja kotimatkan sekä kotona vielä tunnin. Yhteensä kolme tuntia. Ei ole varmaan koskaan nukkunut niin paljoa päivällä. Eilen ja tänään olen kävellyt kovasti. Ensin kolme kilometriä kirpeässä aamuilmassa yhteen suuntaan, sitten käännös ja takaisin kotiin. Ja iltapäivällä tai illalla sama uusiksi. Ja se toimii. Yleensä nukkuu vielä hetken kotipihassa. Ja minä olen perannut vimmaisesti rikkaruohottuneita kukkapenkkejä sen ajan. Ihmeen paljon voikukkaa, siankärsämöä ja apilaa ehtii yhdessä kesässä kukkapenkkeihin kasvamaan. Kuinka mukavaa rikkaruojen kitekeminen voi ollakin!

Ensi keväänä teen alustan keinulle vanhoista tiilistä, lannoitan kaikki istutukset ja raivaan lisää tänä kesänä rikkaruohottuneita istutuksia. Uusia istutuksia en tee. Ellei innostuta perustamaan kasvimaata, mutta se vaatii kaivinkonetta.

Tänään pesin lattiat ensimmäistä kertaa yli puoleen vuoteen. Sitten levitin helteillä pesemäni, puhtaat, mäntysuovan tuoksuiset matot lattioille. Tunsin hetken itseni kunnon emännäksi. Ehkä taas puolen vuoden kuluttua. Enää en viitsi yrittää olla tehokas, kunhan olen tyytyväinen.

5.10.2010

Lempipuuni



tai oikeammin puulajini loistaa tänä syksynä ihanan kullan keltaisena. Joidenkin latvat hieman punertavat, joinakin vuosina ne voivat olla hyvinkin punaisia. Erotan ne metsässä kaukaa. Niiden väri, muoto ja lehtien liike viehättää minua.  Talvella niiden rungot loistavat kauniin hopeisina. Ne myös kuulee, lehdet havisevat pienessäkin tuulessa. Ja ne lehdet ovat niin kauniin mallisia. Ne ovat tietysti haapoja, ja onneksi niitä kasvaa meidänkin pihalla.

4.10.2010




Lauantaina veneilimme samoille kallioille, kuin perjantai iltanakin. Tyttönen riekkui koko meno matkan ja nukahti perillä. Meillä oli miehen kanssa aikaa kokkailla nuudelikeittoa, joka on päiväretkieväistä parasta. Pilkon kotona kasviksia mukaan rasiaan, retkellä vain lisätään vesi ja nuudelit. Ehkä raitisilma tuo osan hyvästä mausta. Keitto valmistui ja syötiin, tyttönen vain nukkui. Me miehen kanssa makoilimme taas kallioilla ja ihmettelimme hetken rauhaa.

Sunnuntaina oli tyttösen serkkutytön synttärit. Ainoa lahjatoive oli apinapuku. Lyhyellä varoitusajalla minäkään en pystynyt toivetta toteuttamaan. Yritimme kyllä etsiä pukua kissojen ja koirien (ja äitini) kanssa. Koko synttärin tyttö odotti, että josko seuraava vieras toisi puvun. Tein joulupukin kanssa sopimuksen puvun ompelemisesta. Onko kellään kokemusta?

1.10.2010

Vene




on testattu ja hyväksi havaittu. Purjevene olisi ihana, mutta ei sovi meidän veneilytarpeisiimme tällä hetkellä. Järvillä ei tuule tai tuuli pyörii ja liikuttelu järvestä toiseen on myös työläämpää. Ja onhan se purjevene vielä tuossa pihalla, jos joskus sittenkin.

Ajelimme kauniille rannalle, köllöttelimme kallioilla ilta-auringossa ja söimme evääksi banaania sekä soijakaakaota. Ei olisi uskonut, että on jo lokakuu. Huomenna menemme pidemmälle reissulle, mutta sitä varten pitää muistaa:

- itselle varahousut, sukat ja kengät, jos vaikka lipsahtaa kannelta uudestaan järveen
- riittävästi bensaa, ettei tarvitse meloa pimenevässä illassa uimarannalle
- tyttöselle kantoreppu, jos bensa kuitenkin loppuu ja tarvitsee kävellä taas kilometri uimarannalta autolle ja bensaa ostamaan

Mutta onneksi vaan nauratti. Seikkailu oli näin parempi.