13.5.2011

Kevät blues





Viimeksi kirjoitin, etten jaksa enää olla kipeä enkä hoitaa ketään kipeää. En olisi jaksanutkaan, mutta olen silti taas kipeä. Sitkeä tauti, ilmeisesti adenovirus. Aina kun kuvittelen olevani parempi herään taas kurkku kipuun ja sumeaan oloon päässä. Sairastin elämäni toisen korvatulehduksenkin. Ymmärrän taas vähän paremmin lapsia. Kamala tauti.

Mutta tyttösen kanssa on lähdettävä ulos olipa oma olo melkein mikä tahansa. Minä lähinnä istun, katselen ja kävelen perässä. Puutarha-apulainen touhuaa, maistelee ja tutkii. Sitä on ilo seurata.

Paitsi sairastamiseen, niin olen kyllästynyt myös remontin tekemiseen. Se etenee, vaikka ei aikataulussa. Olohuoneessa on jo lattia, vintilläkin on tapahtunut vaikka mitä. Mutta haluaisin sen jo loppuvan. Haluan miehen takaisin. On raskasta hoitaa koti ja lapsi melkein yksikseen, etenkin kun on koko ajan kipeä. Ymmärrän hyvin, miksi avioeroja tapahtuu taloja rakentaessa. Minä jaksan tätä, koska tiedän että tämä loppuu pian. Jos edessä olisi vielä vuosi samaa, en tiedä jaksaisinko.

Kevät on jotenkin surullista aikaa. Kaikki ihana tapahtuu niin pian. Olen odottanut kesää monta kuukautta. Nautin tästä, mutta samalla tiedän että tämä ihanuus kestää vain hetken.

7 kommenttia:

Maiju kirjoitti...

No niin. Osasitpa viimeisessä pukea sanoiksi jotain, mitä ehkä itsekin mielessä pyörittelen... Vaikka yritänkin kovasti olla ajattelematta liikaa eteenpäin, nauttia nyt tästä.

Tsemppiä sairastelijoille, remontoijille. Ohihan se on, jossain vaiheessa molemmat.

Minna kirjoitti...

Niin totta joka sana. Kevät, juuri tuollaista se on. Iloista ja samalla vähän haikeaa. Ja niin on lapsen kasvun seuraaminenkin.

Jaksamista remontin kanssa.

Katja kirjoitti...

Jaksamista sairasteluun, remonttiin ja arjen pyöritykseen!

Puit sanoiksi sen, mitä minäkin keväästä ajattelen.

Hanna kirjoitti...

huh, hurjalta kuulostaa. meillä yksi oksennustauti podettu koko perhe ja oon ihan loppu. kevät etenee ulkona ja pihatyöt karkaa. onneksi sei ole kovin vakavaa. kevät on aina levotonta aikaa. ensin hysteerinen odotus ja sitten se onkin jo ohi.

voimia ja terveempiä aikoja!

heini kirjoitti...

Täälläkin mennään askel kerrallaan... Mieheni ei jaksa vielä ruokakaupassa käydä. Tosin tänään jaksoi jo tehdä ruuan valmiiksi meille muille kun saavuimme ulkoa kotiin. Toipuu myyräkuumeesta. Toivottavasti paranet pian! Mulle kans tuli mieleen tässä joku päivä se että kohtahan se kesä on jo ohi... Mutta onneksi vielä ei tarvitse olla valmis syksyyn ja pimeään talveen. Vasta kesän jälkeen... Sitten ehkä olenkin jo taas valmis.

kahil77 kirjoitti...

Hei, eksyin blogiisi jo jokin aika sitten ja olen käynyt aina silloin tällöin täällä hakemassa hyvää mieltä lämminhenkisistä ja kauniista kuvistasi.
Toivottavasti olet jo parempi ja tyttäresi säästyi adenolta, se on tänä keväänä aiheuttanu lapsille aika rankkojakin jälkitauteja ainakin omassa lähipiirissäni.
Voimia sinulle remontin kanssa elämiseen ja kiitos, kun jaat kauniita kuvia ja tunnelmia täällä blogissasi!

AnniP kirjoitti...

Pikaista paranemista ja onnea olohuoneen uudesta lattiasta! Meidän vintillä vasta puretaan, toivottavasti jotain rakennetaankin ennen seuraavia kylmiä.