Poissa tieltä

Kaksi viimeistä viikonloppua olemme olleet tyttösen kanssa mummolassa. Lähdimme pois miehen tieltä, että saisi rauhassa rakentaa ja nukkua. Verstaan (varaston) rakentaminen on edennyt enemmän, kuin uskalsimme toivoa remonttiaikataulua tehdessämme. Pieni osa on eristetty käsin. Ison osan eristys voi odottaa kesään. Pian pääsemme tyhjentämään talon remontoitavia osia.

Mummolassa saimme aikaa kaaoksen. Kirjahyllyt tuli tyhjennettyä useaan kertaan, lehdet levitettyä lattialle, keittiön laatikot tyhjennettyä ja lelut leviteltyä. Tavaroita kuljeteltua huoneesta toiseen,  niin ettei ne ehkä pitkään aikaan löydä takaisin omille paikoilleen. Aivan kuin pommi oli räjähtänyt. Mutta mummoa ei haitannut. Toivotti meidät tervetulleeksi taas uudestaan.

Nukkuminen on ollut tässä välissä taas huonompaa. Nyt kuitenkin on ollut muutama hyvä yö, vain muutama herääminen. Päivisinkin tyttönen on nukkunut paremmin. Tänään on nukkunut kahdet yli tunnin pituiset päiväunet.

Kamera unohtui reissusta, mutta kotiin tultuamme tyttönen nukkui autossa hyvän tovin. Hain kameran sisältä, kuvasin kauniissa auringonpaisteessa ja ihailin pihamme haapoja. Lempipuita. Ovat niin kauniin, säännöllisen mallisia.

Lempipuuni

tai oikeammin puulajini loistaa tänä syksynä ihanan kullan keltaisena. Joidenkin latvat hieman punertavat, joinakin vuosina ne voivat olla hyvinkin punaisia. Erotan ne metsässä kaukaa. Niiden väri, muoto ja lehtien liike viehättää minua.  Talvella niiden rungot loistavat kauniin hopeisina. Ne myös kuulee, lehdet havisevat pienessäkin tuulessa. Ja ne lehdet ovat niin kauniin mallisia. Ne ovat tietysti haapoja, ja onneksi niitä kasvaa meidänkin pihalla.