22.4.2010

Eilen

tyttönen oli tasan kuukauden ikäinen.


Hän on kaiketi helppo vauva. Nukkuu hyvin ja pitkät yöunet eikä itke juurikaan. Toisaalta väsyttää äitiä olemalla päivällä lähes koko ajan hereillä. Pääasiassa silloin hengaillaan tisulla, mutta hieman jo seuraillaan mitä ympärillä tapahtuu. Tyttöselle on löytynyt sopiva nimikin. Osa siitä on vanhempien löytämää perinteistä ja osa on sukulaisilta perittyä. Monille nimi on jo kerrottukin, sillä nimiäisiä vietetään sitten joskus myöhemmin.

Minun elämäni on muuttunut myös suuresti kuukaudessa. Osasin varautua siihen, mutta silti se on yllättänyt. Aluksi yritin pitää kiinni jostakin, minkä voisi käsittää omaksi ajaksi. Mutta se ei onnistunut ja turhauduin. Kun ymmärsin, että nyt minun pitää elää tyttösen ehdoilla pari kuukautta, elämä helpotti. Ja omaa aikaa saa nipistettyä aina hieman jostakin. Kuinka monta kertaa olenkaan tämän kuullut, mutta äitiys on yhtäaikaa ihanaa, yllättävää, väsyttävää ja rasittavaa. En voi kuin ihmetellä, miten esimerkiksi yksinhuoltajat tai ne vanhemmat, joiden vauvat valvottavat yöt, jaksavat vauva ajan.

Itsestäni olen löytänyt aivan uuden ja yllättävän puolen. Kun saan hetken omaa aikaa niin ensin haluan laittaa ruokaa, tiskata, imuroida yms. sen sijaan, että ryntäisin tekemään käsitöitä. Aikaisemmin olen tehnyt käsitöitä ja yrittänyt luistaa kotitöistä.

Ulkona on taas satanut räntää ja maa on valkoisena, mutta onneksi sisällä kukkii.



17.4.2010

Pihalla






Meillä ei olla enää ollenkaan niin uneliaita, kuin parina ensimmäisenä viikkona. Oma-aika tuntuu olevan kortilla, eikä imettämiseltä pääse ulos muuten kuin vaunukävelylle. Vaunujen on syytä olla liikkeessä koko ajan. Nopea valokuvaaminen pihalla onnistui, mutta kaikki on koskematta talven jäljiltä. Kanervat korvasin toisesta ruukusta narsisseilla, mutta toisessa ne ovat edelleen kesää odottamassa. Onneksi maasta alkaa jo puskea kukkia, kesä on taas paljon lähempänä. Vaikka tänä aamuna herätessä maa olikin valkoinen viime öisen räntäsateen jäljiltä.

8.4.2010

Köllöttelyä

Uninen meininki jatkuu. Viime yönä nukuimme tyttösen kanssa käsittämättömät 12 tuntia. Kymmenestä kymmeneen muutamalla imetystauolla. Minä en oikeasti koskaan aikaisemmin ole nukkunut näin pitkään. Olen aamuihminen, herään seitsemältä ja nautin hiljaisuudesta sekä hetkistä kun saan puuhailla rauhassa. Päivisin valvomme enemmän ja köllöttelemme köllettelypeitolla.

Sain tuttavalta näytepaloja Finlaysonin ja Vallilan kankaista. Etsin niille sopivaa tilkkutyömallia ja löysinkin sopivan, jota versioin. Palat ovat työssäni isommat 3 tuumaiset ja reunuksen koko määräytyi taustakankaiden koon mukaan. Päällipuolen tilkkutyöosan ompelin käyttäen apuna silityskangasta, jonka tilasin tilkkutexistä. Tekniikka on todella helppo ja nopea! Päällipuoli on tehty Finlaysonin tilkuista ja Eurokankaasta ostamastani vihreästä puuvillasta. Ostin myös oranssin vinonauhan.

Taustapuoli on Vallilan tilkuista. Oranssinsävyinen tilkku on omista varastoistani, muut sain. Tuota vihreäkuviollista jäi vielä pieni tilkku yli, muuten palat menivät kokonaan. Välissä on tilkkutexistä tilaamani puuvillainen ekovanu.
Jos muistasin pitää ulkoillessa kameraa mukana, niin olisin saanut tänään valokuvattua kevään ensimmäisen perhosen ja sisiliskon.