23.11.2011

Neljäs


Sain Kivitaskulta haasteen näyttää tietokoneeni neljännen kansion neljäs kuva. Tyttönenhän se siinä, yllätys yllätys. Kuva on viime vuoden syyskuulta. Tyttönen on siinä reilu viisi kuukautta vanha. Osasi jo ryömiä ja kiivetä pienien esteiden yli. Tuossa on menossa keittiön puuvaunuun.

Haasteet ovat hyviä, muuten en muistaisi kirjoittaakaan tänne. En tainnut viikkoon edes avata tietokonetta. Jotenkin päivät vain menevät kovin nopeasti. Käsitöitäkään ei voi näyttää, ettei yllätykset mene pilalle ja sanottavaa ei oikeastaan ole. Ihan vain tavallista elämää. Sellaista jossa käydään puistossa, uimassa, mustkarissa ja omalla pihalla. Joskus tavataan kavereita tai nautitaan vieraiden seurasta. Ja aina laitetaan ruokaa, tiskataan, siivotaan ja rakennetaan legoilla. Sitten luetaan, katsotaan telkkaria ja tehdään käsitöitä. Maalaamassakin olen muistanut käydä, mutta se jää ihan pian joululomalle. 

Jos minusta ei kuulu mitään taas, niin olen vain muistamaton.

14.11.2011

Pönttöuuni




Eilen uskalsimme sytyttää ensimmäiset oikeat tulet uuniin. Muuraamisen jälkeen uunin piti kuivaa kaksi viikkoa, sitten poltettiin pari päivää kynttilöitä, sitten ihan pieniä tikkuja ja nyt jo oikeita puita.

Kuivaessa tulitiilistä syntyi lumea muistuttavia suolakiteitä ja uuninpesä näytti talviselta.

Uunin luukut ovat vanhat Högforssin luukut, jotka ostimme kunnostettuina. Hassua ajatella, että ne on kauan sitten valmistettu tässä aika lähellä. Sitten ne ovat käyneet ties missä ja Hämeelinnan kautta päätyivät taas tänne valmistusseuduilleen. Eikä niistä oikeastaan edes huomaa sitä, että ovat olleet jo vuosikymmeniä käytössä.

Uunineduspelti vielä puuttuu. Uunin viereen laitettiin kirjahylly. Alimmat hyllyt ovat polttopuita varten. Ylimmille laitoin kaikki ympäriinsä kuljeksineet käsityöt yms. Vielä pitäisi saada jotain laatikoita, joihin epämääräisen sälän saisi laitettua. Kirjahylly piti maalata mustaksi, mutten malttanutkaan odottaa sitä. Maalataan sitten myöhemmin, kun päätetään jääkö kirjahylly tuohon. Muuten tuo on hyvä paikka, mutta harmittaa kauniin seinän peittyminen.

8.11.2011

Hurahduksia



Heidi haastoi minut kertomaan 10 hurahdusta. En koe olevani kova hurahtamaan. Tai oikeastaan en koe listaamiani asioita hurahduksina. Jotenkin tiukkapipoisesti koen hurahtamisen olevan negatiivista. Sellaista kevytkenkäistä hetken huumaa.

Sellaista minulle sattuu kovin harvoin. Olen tällaisissa asioissa hidas ja harkitseva. En esimerkiksi seuraa muotia, koska asioiden makusteleminen vie aikaa. Siinä vaiheessa kun muut ovat jo todenneet jonkin jutun olevan aivan ohi, minä alan vasta tykätä enemmän.  Toki joku asia voi iskeä tosi kovaa ja aivan puun takaa, mutta silloin rakastuminen yleensä kestää vuosia. Niin on käynyt esimerkiksi (neule)blogien kanssa.

Yritin laittaa tykästymisiäni jonkinlaiseen järjestykseen, muttei siitä oikein tullut kunnollista.

1. Neulominen ja käsityöt

Pahin ja pitkäkestoisin hurahdukseni lienee neulominen ja muut käsityöt. Välillä ne tuntuvat melkein menevän manian puolelle, mutta onneksi vain melkein. Koko ajan löytyy uusia ihania ideoita, materiaaleja ja ohjeita, joita tekee mieli kokeilla. Joutenolo on myös vaikeata. Tulee nopeasti huono omatunto jos vain on.

2. Tee

Teetä olen juonut ihan pienestä, joten tämä ei ole kovin uusi hurahtaminen. Muistan kun lapsena, 1980-luvulla, istuin äidin kanssa iltaisin olkkarin sohvalla, joka oli päällystetty valkoisella teddykarvalla. Juotiin iltateetä, syötiin hillovoileipiä ja katsottiin telkkarista esimerkiksi silkkitietä. (Tuosta sarjasta jäi minulle muuten vahvoja muistoja. Nyt kun aikuisena olen yrittänyt katsoa sarjaa, en jaksa enää seurata sitä huonon kuvanlaadun vuoksi. Kameran heiluessa tulee oikeasti paha olo, eikä rakeisesta kuvasta tahdo saada selvää. Se tulee parhaillaankin uusintana.)

Kesällä hurahdin (sanan hurahtamismielessä) Pukka-teehen. Ensimmäisen pakettini vihreää chaita ostin Hämeelinnasta. Se oli todella hyvää! Sitä oli vaikea saada täältä, joten päädyin tilaamaan valmistajan nettikaupasta Englannista kuusi pakettia eri makuja. Se oli liikaa. Jämät ovat jäljellä ja hurahtaminen meni ohi. Kai ne loput joskus tulee juotua.

Juon teetä päivittäin, yleensä kaksi tai kolme kupillista. En kuitenkaan ole sellaisia teeharrastajia, joista voi lukea lehdistä. En mittaa veden lämpötilaa, lämmitä astioita etukäteen tms. Tärkeää on kuitenkin, että teekuppi on kaunis, sen suutuntuma on hyvä ja se on riittävän kokoinen. Teenkin tulee olla hyvää. Eilen ostin The huoneesta Helsingissä käydessäni kolmea uutta rooibosta. Tai eihän se rooibos oikeastaan teetä ole.

Pääasiassa juon rooibosta tai vihreää teetä. Joskus myös valkoista-, yrtti- tai mustaa teetä. Kahvia en juo koskaan. En vain ole koskaan oppinut pitämään sen mausta.


3. Villasukat

Olen aina käyttänyt paljon villasukkia. Nykyään, kotona ollessa, käytän oikeastaan vain villasukkia. Tavallisia sukkia käytän silloin, kun lähden jonnekin jossa pitää olla pitkään kengät jalassa. Villasukat ovat silloin liian kuumat. Käytän niitä aina. Kesälläkin reissuun lähdettäessä otan aina villasukat mukaan.

Parhaat villasukat on neulottu ohuesta langasta (n. 400 m/100 g), ne on neulottu 2-2,5 mm puikoilla. Niissä on 56 silmukkaa (useimmissa ohjeissa on 64 silmukkaa, mutta niistä tulee liian löysät). Varsi on riittävän pitkä. Kantapään mallilla ei ole niin paljon merkitystä, mutta sädekavennus on kärjessä ehdoton.

Parsin villasukkiani harvoin. Kulutan sukkia niin tasaisesti, että koko pohja kuluu samaa vauhtia. Ensimmäisen reiän ilmestyessä, uusia pitäisi oikeastaan koko pohja. Silloin neulon mielummin kokonaan uudet sukat. Sukkien neulominen kun on kivaa.  Niin ja villasukkani pesen aina pesukoneessa. Parasta (vaan ei kauneinta) lankaa on mielestäni Fabel.

4. Kukat

Olette lukijani ehkä huomanneetkin, että pidän kukista. Tuo valokuvan auringonkukka on viime viikolta. Olin nukuttamassa tyttöstä ja löysin sen Malmilta sellaiselta kaupungin pellolta, jolta kukkia saa poimia.

Tykkään kukista sisälläkin, mutta erityisesti ulkona. Pihalla, ojan pientareilla ja joka paikassa. Jostain syystä poimin niitä kuitenkin harvoin maljakkoon.

5. Blogit ja muu virtuaalimaailma

Löysin ensin neuleblogit ja sitten muita blogeja. Istuin yliopiston kirjastossa ja yritin kirjoittaa jotain koulutyötä. Käytännössä kuitenkin avasin netin ja jotain kautta sattumalta löysin neuleblogin. Tiesin heti, että tämä on minun juttuni ja että minun täytyy saada omakin blogi.

Blogit ovat antaneet minulle paljon. Oikeastaan on vaikea erotella, mitä ne ovat minulle antaneet. Paljon ja monenlaisia asioita, mutta ainakin blogiystäviä, ideoita, ajatuksia, tietoa ja innostusta. Valokuvaamaankin olen alkanut taas muutaman vuoden taon jälkeen.

6. Käsintehdyt kupposet

Kun kirpparilla, markkinoilla tai kaupassa tulee vastaan käsintehty pieni kulho eli kupponen, minun on ostettava se. Jos on, ostan kaksi. Ulkomaan matkoiltakin olen kantanut hellästi erilaisia kupposia kotiin. Meillä on paljon kupposia, melkein kaikki eri paria.

7. Lehdet

Luen paljon lehtiä. Helsingin sanomia, paikallislehtiä, naisten lehtiä, sisustuslehtiä, kasvisruokalehtiä, nettilehtiä, järjestöjen lehtiä ja jopa miehen autolehtiä. Nykyään etenkin, kun luen kirjoja vähemmän, luen lehtiä suurella intohimolla. Ennen molok-keräysroskiksia dyykkasin usein lehtiä. Nyt kun se on mahdotonta, ostan niitä muutaman kuukaudessa. Jokunen meille tulee myös kotiin. Tajusin juuri, että muotilehdet ovat lajityyppi, jota en lue oikeastaan koskaan.

8. Käveleminen (ja pyöräily)

Minulle kaikista mieluisin liikkumismuoto on käveleminen. Teininä minulla oli kaveri, jonka kanssa käytiin kahden tai kolmen tunnin kävelyillä. Nytkin kävelen mielelläni parikin tuntia.

Käveleminen on yksi niistä asioista, joita kaipaan kaupungista eniten. Meillä voi kävellä yhtä hiekkatietä kylälle päin, sitten kun on kävellyt riittävästi pitää kääntyä ja kävellä samaa tietä takaisin. Olen näinä vuosina kävellyt sitä paljon. Ihme, ettei siinä ole jo uria. Tänäänkin kävelin ensin n. 3 kilometriä ja sitten käännyin.

9. Kotona oleminen

Olen täysin ihastunut kotona olemiseen tyttösen kanssa. Ajatus, että menisin joskus taas töihin tuntuu todella kaukaiselta. Minusta on ihanaa olla ja puuhastella tyttösen kanssa kaiket päivät. Tehdä samalla omia juttujani ja viettää rauhallista elämää. Olen kyllä sitä mieltä, että pienen lapsen paras hoitopaikka on koti. Mutta minä haluan olla kotona myös itsekkäistä syistä. Nautin tästä niin kovasti.
10. Uusi tyynyni

Tämä on ehkä hurahdus, en vielä tiedä. Toivoin ja sain vähän aikaa sitten syntymäpäivälahjaksi Ruskovillan hirssiakanatyynyn. Se on ihana! Muotoutuu juuri oikeanlaiseksi. Ensin se tuntui oudolta jyväpussilta, joka hieman rapisee. Mutta se on aivan loistava nukkua. Niskani on heti ollut paljon parempi.

Hyvää siinä on myös se, että se on valmistettu luonnonmateriaaleista. Luomuviljellyn hirssin akanat kestävät tyynyn sisällä 5-6 vuotta. Sitten ne voi korvata uusilla. Ja vanhat voi laittaa kompostiin. Sellaisia kaikkien tavaroiden tulisi olla, että ne voisi elinkaarensa lopussa laittaa kompostiin.

5.11.2011

Ulkona





Kesän tai oikeastaan syksyn viimeisiä kukkia. Syötiin todennäköisesti viimeiset vadelmat pensaasta. Laitettiin puiden ympärille verkot jäniksiltä suojaamaan. Naurettiin meidän keltaista maatiaisluumua. Pieni kuin mikä, vaikka kasvanut jo yli 5 vuotta paikallaan. Jostain syystä se on unohtunut verkottaa joka talvi. Ja joka talvi jänikset ovat sillä herkutelleet. Jänisten bonsaipuu.

Talvi ei ole vielä tullut, mutta olen ajatuksissani jo ensi keväässä ja kesässä. Mietin mitä teen sitten. Ainakin yhden uuden kukkapenkin keinun viereen heinikon tilalle. Kasvimaan perustaminenkin olisi ihanaa, mutta se on iso projekti. Tarvitaan kaivinkone ja vaikka mitä.  Kasvimaan reunaan haluaisin kasvihuoneen suojaamaan pohjoisilta tuulilta. Kohopenkit ja vesisäiliö. Katsotaan sitten.


29.10.2011

Vihdoinkin!






Kummatkin, haalari ja tyynynpäällinen, ovat olleet tuskastuttavia projekteja. 90 senttinen villahaalari kirjoneuleena ja liian monta afrikkalaista kukkaa. Mutta valmistuivat, kun pakotin hieman itseäni. Löysin ihanan villatakkimallin, mutta päätin että saan aloittaa neulomisen vasta kun nämä ovat valmiita. Kummatkin projektit aloitin joskus kesähelteillä.

Haalarin neuloin yhtenä kappaleena lahkeista ylöspäin, sitten steekkasin sen auki ja ompelin vetoketjun (huonosti). Afrikkalaisten kukkien takapuolelle piti tulla raitoja virkattuna, mutta tulikin pellavakangasta ommeltuna.

Näitä tehdessäni mietin, että miksi ihmeessä aina sorrun jokseenkin älyttömiin projekteihin. Miksen vain voi neuloa ja virkata jotain nopeaa? Ja sitten aloitin neulomaan itselleni neuletakkia ohuesta, mustasta sukkalangasta. Koska se taitaa olla mun luonteeni.

20.10.2011





Meillä on nyt olohuoneessakin muurattuna pönttöuuni. Tämä viikko elettiin ilman olohuonetta ja kuinka ankealta elämä tuntuikaan! Nopeasti sitä tottuu parempaan, mutta huonompaan hitaasti.

Uuni jää ainakin toistaiseksi sinkkipinnalle. Mustat luukut erottuvat siitä kauniisti. Vielä pitää odotella ainakin kuukausi, että saa sytytellä ensimmäiset, pinet tulet uuniin.

Muurarille leivoin makupari suklaakakkua. Ohje on vegaaninen, gluteeniton ja paras kokeilemani. Gluteenittomat leivonnaiset ovat usein olleet hieman jauhoisia, mutta ei tämä. Hassua leipoa kakkua, johon ei tullut lainkaan viljaa. Jauhoina on peruna- ja mantelijauhoja. Laiskana en jaksanut kuorruttaa, vaan lisäsin enemmän suklaata (yhteensä ehkä n. 150 g) taikinaan. Tosi hyvää oli näinkin, mutta kuorrutus varmasti kruunaisi kakun.  Minun kakkuni kaverina viljakahvia. Tykkään siitä kaakaomaisuutensa vuoksi.

Loppuhuipennuksena vielä kubistinen äitini (1960-luvun kuvasta otin mallia minäkin) kuviskerhon innoittamana. En tiedä paransiko leikkaaminen kuvaa, ei ainakaan huonontanut. Kulmakarvojen kaari oli onnistunut. Mies tunnisti äitini siitä sen perusteella. Meillä on kuulemma voimakas. En ollut tajunnutkaan itse.

14.10.2011

Ensimmäinen takki






Suorastaan hykertelen itsetyytyväisyyttä. Tein itselleni kivan talvitakin! Onhan siinä virheitä ja muokkauksen paikkaakin, mutta se valmistui yllättävän nopeasti ja tulee aivan varmasti käyttöön.

Olen haaveillut talvitakin ompelemisesta jo muutaman vuoden. Pari vuotta sitten tuntui olevan buumi ja silloin ihastelin muiden takkeja. Ajattelin sen olevan liian vaativa projekti minulle enkä ryhtynyt silloin puuhaan. Piirsin ja leikkasin kuitenkin itselleni silloin kaavat, kun Liinan takki oli niin hyvän mallinen. Koko viime talven yritin etsiä uutta takkia, mutta en löytänyt yhtään kivaa. Kaupat olivat täynnä ruskeita, harmaita, mustia ja armeijan vihreitä maihareita tai ihan mummotakkeja. Maihareita mulla on ollut jo niin monta, etten kertakaikkiaan enää halunnut sellaista.

Kaivelin kaavat esille, tilasin vuorimateriaalit ja päällikankaan. Leikkaaminen pelotti, mutta tein sen silti. Sitten ompelin. Vuori ja päällinen eivät mahtuneetkaan päällekäin. Ompelin pelkästä vanusta uuden, ohuemman vuoren. Onneksi tilasin tosi reilusti vuorimateriaaleja, kun en tiennyt kangasmenekkiä. Ja nyt ne mahtuivat päällekäin! Sitten vielä vetoketju sekä muutama yksityiskohta ja takki oli valmis! Siihen meni vain viidet päiväunet ja hieman muutamasta illasta.

Kaavoihin en tehnyt muita muutoksia, kuin lisäsin pituutta. Mutta tekisin nyt saman minkä Liinakin huomasi: hihat ovat hieman liian kapeat. Minulla kirraa kainaloista, jos laittaa paksun paidan alle. Laittaisin taakse myös ehkä tampin, mutta sen voin tehdä vielä, jos haluan. Niin ja hihat leikkaisin hieman eri kohdasta kangasta, etteivät valkoiset kukat osuisi juuri hihansuuhun.

Yksityiskohdiksi tein hupun reunaan kuminauhalla rypytyksen ja hihoihin neuloin ja ompelin resorit sisäpuolelle. Hihoista sisään tuuleva pakkanen on inhottavaa. Vastaavia olen lisäillyt ostettuihin takkeihinkin.

Vuori on valmista mustaa tikkivanua (60 g) Kangastukusta. Päällikangas on Finlaysonin paksumpaa puuvillakangasta. Kumpaistakin meni hieman alle 2 metriä. Vetoketju on 90 cm pitkä.  Koko on M.

Nyt sitten pitää enää tehdä se toinen takki, sen paksumman vuoren ympärille. Siihen löytyikin melko valmis aihio laatikoista, mutta siitä lisää sitten myöhemmin.

Eilen Helsingissä



Minulla oli eilen asiaa Helsinkiin. Yhdistettiin siihen kokopäivän mummola vierailu. Maalaislapsi sai keinua, keinua ja keinua. Ensin keinutimme yhdessä mummo ja minä. Sitten lähdin asioilleni ja mummo keinutti vielä kaksi tuntia. Lopulta kuulemma jalat eivät enää kantaneet keinusta pois noustessa.

Minun asiani oli osallistuminen kasvisruokalijoista tehtävän tutkimuksen infotilaisuuteen. Tutkittavina on pitkään vegaaneina eläneitä ja sekasyöjä verrokkeja. Tutkivat vitamiinien ja kasvinsuojeluaineiden yms. myrkkyjen saantia. Halusin ehdottomasti osallistua, vaikka vaatiikin minulta hieman vaivaa. Aihe on kiinnostava etenkin noiden myrkkyjen osalta. Tutkimus on maailmanlaajuisesti harvinaislaatuinen. Jännittävää saada keväällä kuulla omat tulokset.

12.10.2011

Keittiössä




Meidän keittiössä häärää nykyään kovin innokas apuri. Se laittaa ruokaa, tiskaa ja siivoaa. Syömisestä ei aina niin välittäisi. Vaikka nyt on saatu ruokavalio toimivaksi ja maha kuntoon. Ruokavaliosta on poissa maito, soija, kaura, ohra ja vehnä. Ruis onneksi käy. Hieman tuo ruokavalio aiheuttaa päänvaivaa, mutta paljon on löytynyt ruokia, joista koko perhe tykkää.

Tänään ajatuksenani oli laittaa linssipyöryköitä. Suosikkiohjeeni ei kuitenkaan ole tähän ruokavalioon taipunut, joten etsiskelin uutta herkullisen kuuloista. Ensimmäinen haku netistä tuottikin suosikki keittokirjani reseptin, joka näyttää löytyvän useasta paikasta. Muuntelin ohjetta kaappien sisällön mukaisesti, mutta hyviä tuli. Näitä meillä tehdään toistekin.

Tuota kirjaa suosittelen lämpimästi. Useampaa ohjetta olen kokeillu hyvin tuloksin. Esimerkiksi Pappilan jumalainen paprikakeitto todellakin on sitä.

Ruuanlaiton ja syömisen lisäksi teen keittiössä paljon muutakin. Tänään olen neulonut, käyttänyt tietokonetta ja suunnitellut tyttöselle talvihatun tekemistä. Vaikeita taitaa olla hauskoista ohjeista kivoimman valitseminen.

6.10.2011

Eilen poimittiin vadelmia






Meillä on todella ihania puutarhavadelmia. Ne ovat jotain vanhaa lajiketta, jotka ovat kulkeutuneet meille muutaman mutkan kautta. Marjat ovat suuria, kauniita, erittäin hyvän makuisia. Ne ovat vielä satoisia ja tuotteliaitakin uskomattoman pitkälle syksyyn. Lähes joka toinen päivä olemme niitä pomineet. Vieläkin on tulossa.

Kuvat ovat eiliseltä, tänään on satanut koko päivän.

Tänään minä olen keskittynyt talvitakin ompelemiseen. Se ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Viluisena ajattelin laittaa kunnon vuoren. Laskeskelin, että mahdollisimman paksu tikkivuori ja mahdollisimman paksu thinsulate vanu yhdessä takaisivat lämpimänä pysymisen. Vuoresta tuli niin paksu, ettei se mahdu päällikankaan sisään. Nyt minulla on valmis vuori ja valmis päällikangas eli siis kaksi takkia tulossa.

5.10.2011

Retro lapsi ja riehaantunut tilli



Tänään blogikierroksella tajusin, että minun on tehtävä juuri niinkuin Liivia. Hain kosmoskukkia sisään aukeamaan. Laitoin vaasiin, mutta ne näyttääkin aivan riehaantuneelta tilliltä.

Mustarastaatkin riehaantuivat tänään pihalla auringosta ja lämmöstä. Huutelivat epävireisesti, vaikka yleensä laulavat kauniisti. Lentelivät päättömästi (oli niillä päät), eivätkä vaikuttaneet lainkaan arvokkailta.

Tyttösen takki on minun vanha. Tätini ompeli sen minulle käsin (!) vanhasta hiihtotakistaan, jonka osti vuonna 1976. Muut vaatteet matsattiin takkiin juhlia varten. Taidan ommella tyttösen takkiin vuoren. Aloitin ompelemaan itselleni talvitakkia ja toppavuorta jäi reilusti yli. Sitten menee läpi talven.

1.10.2011

Lokakuu






- Ensimmäinen, kovasti odotettu kosmoskukka aukesi. Nuppuja on kovasti. Toivottavasti niitä ehtii aueta lisää.
- Tyttönen söi 10 vadelmaa pensaasta. Niitä on syöty lähes päivittäin tähän asti. Satoa saattaa tulla edelleen.
- Matontamppaustelineen alle tehty laatoitus on melkein valmis. Ja tehty kaikkien laatoituksen sääntöjen vastaisesti. Maton tamppaustelineen alunen saa olla epätasainen ja elävä. Siinä on itsetehtyjä laattoja, ostettuja laattoja, kahdenlaisia tiiliä ja kiviä. Vielä pari kärryllistä hiekkaa ja sitten se on valmis.
- Nyt on aika ruveta miettimään, mitä pihalla tuli tehtyä ja mitä tekesi mieli tehdä ensi kesänä.

29.9.2011

Viime aikoina






Olohuoneen sisustus on edennyt. Sohvan piti mennä hirsiseinän eteen, mutta tykästyttiin tuohon paikkaan. Siihen se nyt jää. Vapautui seinätilaa, jolle meinasin ensin vanhaa penkkiä. Lelut tarvitsivat kuitenkin säilytyspaikan. Vanha hylly oli varastossa. Se piti entisöidä, muttei ehditty. Hyvä se on noinkin. Toinen samanlainen mahtuisi vielä viereen.

Mies teki tilauksesta tauluhyllyn. Grafiikantyön toin jokunen vuosi sitten Latviasta. Ihastuin siihen reissun alussa ja viimeisenä aamuna keräsin seurueelta ylijääneet Latit ja ostin sen.  Tykkään siitä kovasti edelleen. Siitä löytyy jatkuvasti uusia yksityiskohtia. Kehystämätön maalaus on tyttösen vauvojen värikylvyssä tekemä.

Hyllylle voi laittaa taulujen lisäksi kukkia. Tyttönen poimi ensimmäisen kukkakimppunsa. Oikeastaan se olisi pitänyt kuivata. Onneksi tuli edes kuvattua.

Kävimme mökillä laittamassa sen valmiiksi talvea varten. Keräsimme loput omenat, kukkia ja vähän sieniäkin. Ensi kesänä sitten taas.

19.9.2011

Ihana viikonloppu




Ensin kaikki viikonloppusuunnitelmat peruuntuivat. Ohjelmassa oli vain siivousta. Mutta sitten kylään tulikin ystäviä ja sukulaisia. Kumpanakin päivänä oltiin sienessä. Annoin suurimman osan poimimistani sienistä lähtijöiden mukaan. Silti jääkaapissa on nyt enemmän sieniä, kuin me pystytään viikossa syömään.

Tänään teen osasta kaalikääryleitä. Ostin niin ison kaalin, ettei se mahdu viiden litran kattilaan kunnolla kiehumaan. Taitaa tulla paljon kaalikääryleitä.

Jokin aika sitten kaivelin rukkini taas pitkästä aikaa esille. Kehräsin loppuun ihanan BFL topsini. Ajattelin ensin tehdä siitä pipon tyttöselle. Mutta eihän se tarvitse enempää pipoja. Sitten ajattelin tehdä lapaset itselle. Mutta en minäkään ehkä tarvitsisi. Mitäköhän siitä tekisi? Houkuttelee niin kovasti päästä sitä neulomaan tai virkkaamaan. Lankaa on laskujeni mukaan 102 metriä, joten jotain pienen neuleen siitä saisi.

10.9.2011

Perhepotretit




Ylempi perhepotretti on 4-vuotiaan serkkutytön näkemys meistä. Alempi minun tekeleeni Helin innoittamana ja ohjeistamana. Samalla osallistun kuviskerhon arpajaisiin.

Ylempi kuvista taitaa olla todenmukaisempi. Tärkein on luonnollisesti kuvattu yksityiskohtaisimmin.

Vaikeita oli piirtää tyttöstä. Saada se näyttämään pieneltä lapselta, mutta ei kuitenkaan ihan vauvalta. Liian vanhalta tuo taitaa näyttää useista yrityksistä huolimatta, vaikka hämmästyttävän iso tyttö jo onkin. Perheemme ulkojäsenet, kissat pääsivät tyhjää tilaa täyttämään.

7.9.2011

Tekemisiä




Makuuhuoneessa on uudet verhot, yksi kummassakin ikkunassa.  Toastin kuvasto muuttui kirjekuoriksi ja syksyisiä sukkia on puikoilla (ja paljon muuta). Tuo Kaffe Fassettin suunnittelema väritys on ensimmäinen raitalanka, josta oikeasti tykkään.