30.12.2010

Taidetta ja telomisia




Huonoja kuvia tyttösen tekemistä hienoista taideteoksista. Kaksi ylintä, kehystettyä tyttönen teki värikylvyssä. Ne ovat melko isoja, kokoa A2. Alin tehtiin kotona ja on A4 kokoinen. Alinkin kehystettiin kuvan ottamisen jälkeen. Nämä annettiin kaikki joululahjoina pois. Meillekin jäi muutama odottamaan kehystystä.

Kuvani heijastuu taulujen laseista. Puolilta päivin ja yöpaidassa. Viime aikoina on taas väsyttänyt enemmän. Olen myös telonut itseäni kovasti. Ranne on ollut jo pidempään kipeä. Yhtenä yönä se napsahti nostaessani tyttöstä. Sen jälkeen se on ollut vielä kipeämpi, sillä ei voi tehdä muuta kuin neuloa. Muutama päivä sitten törmäsin pyykkitelineen kanssa seinään, mistä seurasi kuhmu ja mustelma otsaan. Tänään löin varpaani lattialla olleeseen leivinkiveen. Se taisi murtua. On sininen, eikä jalalla voi oikein astua. Kannattaisi kai mennä lääkäriin, mutta näin päivystysaikaan ei viitsi. Pitäisi lähteä niin kauas. Ensi vuosi ei voi kuin alkaa paremmin!

Parempaa uutta vuotta teillekin!



27.12.2010

Apinapuku



Tyttösen serkun oli saatava joululahjaksi apinapuku. Hyvissä ajoin aloitin ompeluprojektin, mutta silti sain viimeisteltyä sen vasta aatonaattona. Etuosan karvat hangoittelivat vastaan. Puvusta tuli huvittava, mutta saajalleen mieluisa. Paketti järjestettiin ensimmäisten avattavien joukkoon, sillä paketeista etsittiin vain sitä. Kun serkkutyttö oli saanut puvun päälleen, malttoi hän keskittyä loppujen lahjojen avaamiseen.

Kaava leijonapukuun löytyi Suuresta käsityölehdestä, tekominkkikarva omasta varastosta ja ruskean velourin ostin pukua varten. Naamariin sain inspiraation etsystä mekkojen esittelykuvista ja kaavan piirsin ystävän lapsen naamarista. Sen vaaleanpunainen kangas oli kyseisen serkkutytön vanhasta, tahraisesta bodysta. Onneksi leijonan ja minkin risteytys voi näyttää myös apinalta. Paketissa oli myös pilailukaupasta ostettu apinanaamari, joka nauratti aikuisia, mutta pelotti lapsia.

21.12.2010

Perjantaina päivä on jo minuutin pidempi



Olimme tänään työpaikallani joulukahvilla. Pomolla oli hyviä uutisia. Näillä leveysasteilla päivä on perjantaina jo minuutin pidempi! Sen minuutin voisi käyttää vaikka valokuvaamiseen. Salamalla tulee niin rumia kuvia.

Pöllötunika valmistui jouluksi. Malli on oma ja neulottu ylhäältä alas yhtenä kappaleena. Pöllöt ovat ravelrysta löytyneestä Owl baby vestistä. Silmät tein kirjomalla. Lankana on joskus ylijäänyttä Sirdarin Baby bamboota ja puikot kokoa 4 mm. Helma olisi voinut olla hieman leveämpi, mutta tykkään tästä kyllä kovasti. Jouluna tämän kanssa puetaan tyttöselle trendikkäästi haaremihousut. Ompelin itsellenikin uuden hameen. Nyt kelpaa juhlia.

20.12.2010

Politiikkaa



Ensi kevään eduskuntavaalit nostavat näköjään jo kovasti päätään. Viikonloppuna kyläilin hyvän ystäväni luona, joka on vaaleissa ehdolla. Harmikseni kuulun eri vaalipiiriin.Vaalikiireet olivat siellä jo kovasti alkamassa.

Mutta ovat ne näköjään alkaneet jo muuallakin. Hämmästyksekseni sain tänään eräältä kansanedustajalta, joka ilmeisesti on myös kollega, joulutervehdyksen. Mukana seurasi kirje, jossa hän kertoi, mitä asioita on tehnyt koulutuksen ja varhaiskasvatuksen eteen tällä vaalikaudella. Kovasti aikaisin äänestäjien kalastelu on aloitettava.

En oikein tiedä miten suhtautua tuollaiseen lähestymistapaan. Taidan kokea sen  liian henkilökohtaiselle alueelle tulemiseksi. Seuraan politiikkaa, äänestän ehdottomasti ja otan vaalien alla selvää ehdokkaista. Mutta. Haluan ottaa itse selvää. En pidä tuputtamisesta. En itsekään tuputa ajatuksia ja aatteitani muille (paitsi hieman tuossa yllä :)). Toisaalta uutisissa on ollut, että jotkut puolueet lähtevät vaalien alla soittelemaan ihmisten ovikelloja. Parempi kai tuo nimellä, ammatin perusteella lähetetty joulutervehdys on kuin ovikellon soittaminen. En tiedä, pitää vielä miettiä ja sulatella asiaa.

No en minä tuota kansanedustajaa jokatapauksessa äänestäisi. Väärä aatteet ja väärä puolue. Minä keskityn nyt jouluisten tähtien askartelemiseen.

10.12.2010

8 kk ja19 päivää




Viime viikkoina meidän elämä on ollut helpompaa. Olemme nukkuneet paljon paremmin. Minuun on silti iskenyt jokin talvilaiskuus. Maleksin kotona, en viitsi avata tietokonetta enkä edes laittaa autoa lämpenemään, että pääsisi ihmisten ilmoille. Elämä on silti nyt sellaista, kuin kuvittelin sen vauvan kanssa olevan. kahdeksan kuukautta kesti, että päästiin tähän pisteeseen.

Tyttösen refluksi taitaa olla ohi. Siihen ja nukkumiseen taisi eniten vaikuttaa osteopaatilla käyminen. Kävimme sairaalassakin tutkimuksissa, mutta niissä ei ilmennyt mitään. Kun kerroin lääkärille vaivojen helpotettua käytyämme osteopaatillla, hän katsoi minua huvittuneena. Oikeastaan en ihmettele, vähän humpuukilta se minustakin tuntui. Ja ihan sama, mitä lääkäri minusta ajattelee. Pääasia, että vaivat vähenivät.

Emme me toki vieläkään nuku loistavasti. Joka yö herätään vähintään kolme kertaa, mutta parannus on suuri. Pahimmillaan heräsimme yössä 16 kertaa. Luulen, että tämän heräilyn voi laittaa tyttösen temperamentin piikkiin. Nähtävää, koettavaa ja maisteltavaa on niin paljon, ettei millään malttaisi nukkua. Kiire kokea on kova. Tänään tyttönen otti ensimmäisen hapuilevan askeleen. Hampaitaan pesevä äiti oli niin kiinnostavan näköinen.

Jouluvalmistelut etenevät hitaasti, mutta varmasti. Suurin osa joulukorteista on valmiina ja kuorissa. Lahjat ovat melkein valmiita. Tyttöselle juhlavaatteet tehtynä ja hankittuna. Joulusuunnitelmatkin ovat melkein selvillä. Miten te vietätte joulua? Me olemme luultavasti mummolassa ja tyttösen serkuilla.

21.11.2010

1951





Viikonlopun olin tyttösen kanssa Helsingissä mummolassa. Mies sai rakentaa ja nukkua rauhassa kotona. Rakentaminen edistyi suunnitelmien mukaan. Vielä yläpohjan laudoittaminen ja paperointi, sitten voisi eristää. Mutta siinä on iso mutta. Silloin maassa ei saa olla lunta, että eristeenpuhallusauto pääsee meidän mäen ylös. Toivottavasti lumet sulavat ennen kevättä.

Helsingissä oli rentouttavaa. Nukuin kaksi yötä, kun mummo heräili taas tyttösen kanssa. Viikolla yöt menivät huonosti, mutta viikonloppuna hyvin. Helsingissä tapasin ystäviä, kävin vähän ostoksilla, kirpparilla ja söin hyvää valmiiksi laitettua ruokaa.

Alimman kuvan ryijy on Hesyn Pitsihovi kirpparilta (auki seuraavan kerran 12.12). Hienoa tavaraa täynnä. Melkein sain Mary Oljen Kirjokintaita kirjankin sieltä, mutta toinen nainen oli löytänyt sen ennen minua. Hymyillen, mutta jälkeen päin harmitellen, luovuin kädessäni olleesta aarteesta. Ryijyn kuvasta ei saa selvää luonnossa, mutta tuosta valokuvasta tajusimme aiheen. Ryijyn alalaitaan kirjailtu tyttösen nimikin paljasti, mistä on kyse. Alalaitaan on kirjailtu myös vuosiluku 1951. Ryijy on kulunut ja reikäinen, eikä menisi enää seinällä, mutta meidän käyttötarkoitukseen se on juuri passeli. Ostin sen vaunujen lämmikkeeksi. Joudun kyllä pienentämään sitä. Palaan aiheeseen varmaan myöhemmin.

Viime päivät olen tehnyt jouluisia käsitöitä. Kuvien työt eivät ole tulossa lahjaksi, mutta jouluksi muuten. Mietinnässä on silmien tekeminen keskimmäisen kuvan pöllöille. Pöllöt tulevat tyttösen tunikaan. Suunnittelin laittavani silmiksi nappeja, mutta mummo huomautti, että tyttönen luultavasti napsii ne siitä irti. Tyttönen maistelee koko ajan kaikkea mahdollista ja mahdotonta.

13.11.2010

Haaveita ja unelmia




Mies sai eilen asiakkaalta pullollisen viiniä isänpäivän kunniaksi. Tyttösen nukahdettua avasimme pullon ja joimme lasilliset. Emme ole tainneet moista tehdä tyttösen syntymän jälkeen. Mies innostui haaveilemaan saunasta ja piirtelimme suunnitelmia. Minä innostuin haaveilemaan muustakin Tuulan innoittamana. Viini ilmeisesti rentoutti pääni niin, etten saanut unta ennen kuin kahdelta yöllä. Haaveille, unelmille ja suunnitelmille oli aikaa. Aamulla olo oli väsynyt, mutta tyytyväinen. Haaveilu on hyväksi. Onneksi jaksoin silti lähteä vaippakirppikselle, nyt meillä on 8 uutta vaippaa.

Listani haaveista ja unelmista on muuttuva, juuri tällä hetkellä se on tällainen. Viikon kuluttua se voi olla jo toisenlainen. Osa haaveista on isoja, osa pieniä. Osa toteutettavia, osa sellaisia joiden ei ole tarkoitus koskaan toteutua. Järjestys on satunnainen.

1. Remontin edistyminen
Asumme tavallisen kokoisessa omakotitalossa, mutta käytännössä meillä on yksiön verran tilaa: makuuhuone, keittiö, eteinen ja kylpyhuone. Kuistilla myös kylmää säilytystilaa. Olohuone on kaiken maailman rakennusmateriaalin, rojun yms. varastona, yläkerta kokonaan rakentamatta.

2. Haluaisin aloittaa taideharrastuksen
Grafiikka, keramiikka tai piirtäminen olisivat kiinnostavimpia.

3. Opetella ompelemaan paremmin
Olisi ihanaa olla niin hyvä ompelija, että voisin tehdä kaikki vaatteeni itse. (Oletan hyvän omepelijan olevan myös nopea.)

4. Perheellämme olisi tulevaisuudessakin hyvä olla yhdessä

5. Tyttösen ongelmat saataisiin ratkaistua ja me kaikki saisimme nukuttua paremmin

6. Minulla olisi aikaa liikkua enemmän.
Nyt käyn vaunukävelyillä ja kerran viikossa kuntopiirissä. Liikkumisesta tulee niin hyvä olo, että haluaisin käydä ohjatussa liikunnassa 3 kertaa viikossa. Kun liikun ei selkäkään ole kipeä. Ensimmäistä kertaa eläessäni selkäni on ruvennut vihoittelemaan.

7. Meidän piha olisi ihana
Sellainen villi, mutta suunniteltu ja runsas. Oikeastaan villi, cottage garden henkinen. Siellä olisi tyttöselle hiekkalaatikko, leikkimökki, minulle huvimaja, kasvimaa ja kasvihuone. Siellä olisi patsaita ja se olisi helppohoitoinen.

8. Opintojen jatkaminen

9. Opiskelisin uutta kieltä
Mieluiten eestiä tai saksaa. Toisaalta hyvä olisi elvyttää niitäkin kieliä, joita joskus osasin.

10. Uskaltaisin luottaa itseeni ja ideoihini.

11. Perustaisin kodin ulkopuolisen työhuoneen
Paikkakin sille on jo mietitty. Siellä olisi kaikki käsityötarvikkeeni. Istuisin viihtyisässä työhuoneessa tekemässä käsitöitä kaiket päivät. Myisin omiani ja muiden käsitöitä. Tarjoisin asiakkaille teetä. Pitäisin käsityökoulua lapsille ja aikuisille. Ja se kannattaisi rahallisestikin.

12. Iloinen, kaunis talvitakki

13. Pääsisin yksin päiväksi Helsinkiin.
Kävisin ostoksilla, ravintolassa ehkä taidenäyttelyssäkin. Illalla tapaisin kavereita ulkona.


5.11.2010

Hyvä viikko



Olemme melkein hartiavoimin tehneet töitä nukkumisen eteen. Nyt se alkaa sujua jo huomattavasti paremmin. Tietysti vaihtelua on öiden välillä, mutta minun fiilikset eivät ole enää epätoivoiset. Kuvaaminen on kyllä jäänyt vähiin. Tyttönen viihtyy edelleen paljon sylissä, eikä ole maailman parhain valokuvausavustaja. Tuo kuva tyttösestä on Espanjassa majailevaa tätiäni varten. Eikö olekin hienot hampaat!

+ viime viikonloppuna olimme Tampereella hotellissa kaksi yötä, loistavaa vaihtelua
+ tyttönen heräsi yhtenä yönä vain 4 kertaa
+ tyttönen on oppinut paljon uusia asioita: osaa kiivetä rappusia, seisoa ilman tukea melko pitkiä aikoja ja kävellä taaperokärryn tai syöttötuolin kanssa
+ sain kukkia hieman pieleen menneen syntymäpäivän korvaukseksi
+ olen löytänyt uusia kivoja villatakkimalleja
+ tyttösen syöttötuoli vaihdettiin väliaikaisesti triptrapista muoviseen (sen saa pestyä helpommin)
+ kiva huomata kuinka tyttönen aina ilostuu ja menee vastaan isin tullessa töistä
+ tein pitkään kaipaamiani ostoksia: näppärän pieni kameralaukku ja talvisaappaat
+joululahjat kaikille on keksitty, osa jo tehty tai hankittukin
+ isänpäivälahjat tehty ja hankittu
+ kuntopiirissä käymisestä tulee tosi hyvä olo
+ kävimme taas mummolassa nukkumassa, nukuin 7,5 tuntia 1 herätyksellä

Ainoa kurja asia tällä viikolla oli värikylvyn peruuntuminen, mutta onneksi korvasin sen kyläilemällä kaverin luona. Toivottavasti ensi viikko on yhtä hyvä.

2.11.2010

Marraskuussa juodaan teetä



Jonna kirjoitti juovansa teetä. Lopettelin juuri aamurooibostani kirjoitusta lukiessani. Minäkin juon teetä, nykyään kyllä enimmäkseen rooibosta. Kahvia juon todella harvoin, oikeastaan vain kohteliaisuussyistä. En ole koskaan oppinut pitämään sen mausta, vaikka se tuoksuukin ihanalta. Jos kahvin sekaan laittaa oikein paljon sokeria ja soijamaitoa, niin että se maistuu lähinnä kaakaolta, se on hyvää. Mutta silloin se ei oikeastaan ole kahvia, vaan sokeroitua maitoa kahviaromilla.

Meillä on kotona ja mummolassa aina juotu teetä. Jo pienenä iltaisin istuttiin äidin kanssa sohvalla, juotiin teetä, syötiin juusto- tai hillovoileipiä ja katsottiin telkkaria. Äidin luona niin tehdään edelleen. Mummolassa istuttiin pirtissä pöydän ääressä iltateellä, televisio laitettiin viereisessä huoneessa niin kovalle, että sen kuuli pirttiin. Jos ohjelma oli oikein kiinnostava sai teetä mennä juomaan keskikammariin. Lauantaisin aina joku meni kesken iltateen ottamaan lottonumerot ylös.

Nykyään juon teetä aamuisin ja iltaisin. Töissä ollessani sitä juotiin myös pitkin päivää. Iltateen juon usein tietokoneella. Se on päivän harvoja rauhallisia hetkiä: tyttönen on nukkumassa, mies käy nukuttamassa uudestaan, jos heräilee ja minä voin tehdä mitä haluan.

Meidän teekaapin tämän hetkinen sisältö ylärivistä vasemmalta:

-reilunkaupan veriappelsiini rooibosta kiinalaisessa teepurkissa (toiseksi parasta nyt)
-reilunkaupan yearl greyta kiinalaisessa teepurkissa
-maustamatonta luomu rooibosta kiinalaisessa teepurkissa (olen ajatellut kokeilla maustaa sen itse)
-the huoneen (Eerikinkadulla Helsingissä) appelsiinikaktusrooibosta kiinalaisessa teepurkissa (parasta ikinä!)
-kiinasta tuliaisiksi saatu teeruusu, jota ei ole raaskittu käyttää
-mustaa teetä kirsikanmakuisena (tästä tulee tosi hyvää jääteetä)

-lasipurkissa teepusseja: reilunkaupan hunaja rooibosta, sonnentorin lehmuksenkukkateetä ja muita satunnaisia
-itsekasvatettua piparminttua lasipurkissa
-yogitee classic elokolosta

-earl grey pusseja
-kiinasta tuliaisiksi saatua vihreää teetä
-vihreää teetä limen ja sitruunanmakuisena (hieman kitkerää makuuni)
-lasipurkissa miehen siskon perheen kreikasta tuomaan yrttiteetä. Tuoksuu hieman minttuiselle. Antaja oli sanonut, että kylmässä suomessa tämä lämmittää talvella hyvin. Totta.
-vaihdossa saatua mustaa teetä, joka on suklaan ja appelsiinin makuista. Hyvää, vaikka ei maistu suklaalta ja appelsiinilta.

-kiinalaista mustaa teetä mustanviinimarjan makuisena
-mustaa hedelmäteetä (pussia ei ole vielä avattu)
-frantsilan vauvan iloa. Keväällä join tätä paljon, nyt en ole enää tarvinnut.
-savuteetä
-vihreää teetä lootuksen paloilla
-vihreää jasmiiniteetä

Olen ostanut kiinalaisia teitä melkeinpä purkkien vuoksi. Purkkeja on enemmänkin tyhjinä jemmassa. Niistä ei ikinä tiedä, mitä saa. Osa on oikeasti hyviä, osa ihan kamalia. Mutta purkit ovat aina kauniita.

Teenjuonti välineistöä:

- Berliinistä ostettu (nyt jo haljennut) teekuppi. Tämä oli niin suuri suosikkini, että säästän sitä, vaikka tee ei enää pysykään siinä. Se on ulkoa musta ja kuplainen, sisältä kauniin vihreä. Siinä ei ole korvaa ja se on sopivan syvä. Tällaisen kun saisi uuden.
- Liettuan Klaipedasta ostettu tuhkakuppi (?), jota käytetään teepusseille ja -siivilöille. Meillä ei kukaan polta, joten tuhkakupille ei ole tarvetta, mutta ei näin kauniiseen voisi edes tumpata.
-Iso sininen teekannu on ostettu Mikkelin kenkäverosta. Toimiva, mikä ei ole aina teekannuissa itsestään selvyys.

-siivilöitä vasemmalta: eniten käytettyjä ovat varrelliset pallot, keraamikko kaverin tekemä kaunis, peritty ihanuus, pitkään etsitty nauhallinen ja kohtuullisen näköinen teepallo teepannuihin, kehitysmaakaupasta ostettu
-sininen pieni kullalla koristeltu venäläinen perintöteekannu (en ole koskaan tainnut käyttää tätä)

-muki, jota käytän yleensä suosikkini hajottua. Astia merkkinen, meidän kylällä asuvan keraamikon tekemä. Meillä on toinenkin tällainen. Saatan ostaa näitä lisääkin.
-Bulgariasta tuomani teepannu. Kaunis, mutta ei kovin käytännöllinen.
-Miehen siskontytön, tyttösen kummin, n. 10 vuotta sitten savikerhossa tekemä kulho teepusseille ja -siivilöille. Hellyyttävä.

24.10.2010

Nukutaan tai ei




Nukkumaan opettelu on ollut kova sana tällä viikolla. Sitten viime kirjoituksen nukkuminen meni ihan mahdottomaksi, myös minulla. Tyttönen heräili ja minä en enää saanut unta yöllä uudestaan. Maanantaina lähdimme mummolaan nukkumaan. Mummo nukkui tai heräili tyttösen kanssa ja minä nukuin ensimmäistä kertaa kuukausiin useamman tunnin putkeen. Ensimmäisenä yönä tuntui kovin oudolta. Toisena vain ihanalta.

Kotona tyttönen siirrettiin  nukkumaan omaan sänkyyn, kauemmas meidän sängystä ja tarjoilua saa nykyään vain aamuyöllä. Nyt selviämme yöstä kuudella herätyksellä. Tämän kanssa pystyn elämään, mutta kyllä siitä saisi vielä muutama kerta vähentyä. Huomenna lähdemme taas yhdeksi yöksi mummolaan ja tiistaina meillä on aika osteopaatille. Se saattaisi kuulemma auttaa nukkumisongelmiin ja muuhunkin. Peukut pystyyn!

Kaksi viikkoa sitten olin kestovaippojen ompelukurssilla. Sisävaippoja olin ommellut ennenkin, mutta nuo taskuvaipat tuntuivat vaikeammilta. Kurssilla en ehtinyt olemaan koko päivää, mutta sain siellä yhden taskuvaipan ommeltua. Ei se ollutkaan vaikeaa, kunhan pul-kankaan kaveriksi ei laita bambujoustofroteeta. Nyt on valmistunut kaiken kaikkiaan 10 uutta L-kokoista vaippaa. 6 taskuvaippaa ja 4 sisätäyttöä. Sisätäyttöjä on tulossa vielä lisääkin. Vähän isoja nuo ovat vielä, mutta voi niitä jo käyttää. Uusien vaippojen kaveriksi ompelin myös 8 uutta bambuimua. 

Joululahjojenkin tekemisen olen aloittanut. Osa kangaspinosta on hankittu niitä ajatellen. Osa ihan vain varastoon. Mutta ei joululahjoista tämän enempää ennen joulua. Tämä joulu on ensimmäinen, jota haluan kotona laittaa. Aikaisemmin töissä on joutunut sellaisen jouluhulinan keskelle, ettei se kotona ole enää innostanut. Nyt tyttösen kanssa sitä on kiva suunnitella ja myöhemmin laitella.

17.10.2010

Kolme kuvaa




Ylimpänä on Mimmin kyselemä ohje pipoon, joka tyttösellä on päässä edellisen kirjoituksen kuvassa. Kuvan pipo ei ole itse neulomani, mutta siitä näki helposti, miten se on tehty. Pipo neulotaan siis alhaalta ylöspäin. Luodaan 48 silmukkaa, neulotaan resoria 4 krs. Sitten jatketaan sileää, kunnes pipon korkeus on n. 16,5 cm. Silmukat päätellään ja yläreuna ommellaan kiinni. Kulmat ommellaan korviksi kuvan katkoviivoitusta pitkin. Neulotaan nauhat pipoon 3:lla silmukalla. Meidän pipossa ne on neulottu ihan vain sileänä neuleena, mutta itse tekisin ne kyllä i-cord tekniikalla. Niin saa paremmat ja helpommin. Hifistellä voi tietysti monessa muussakin kohdassa, kuten päättelyssä. Tässä kuitenkin helpoin versio. Niin ja sitten nuo nauhat ommellaan sivuille kiinni resorin sisäpuolelle.

Meidän pipo on serkkutyttöjen vanha. Luultavasti heidän mumminsa on sen neulonut. Lankana on ehkä Novitan softyä. En tiedä saako sitä enää, mutta luultavasti tuollaisia paksuja, karvaisia lankoja (tiheys 12 s/cm) on muitakin saatavilla. Ohjeen koko on vauvalle sopiva. Ohje on helppo muuntaa isommallekin sopivaksi lisäämällä leveyttä ja pituutta.

Keskellä on kuva smooze-hedelmäjäädykkeiden hauskasta käyttöohjeesta.

Alimpana on tuleva unikaveri. Unikaverin lisäksi tänään on tehty muutakin. Kolmestaan miehen ja tyttösen kanssa valmistelimme pihaa talveen. Puiden ympärille laitettiin verkkoja, heinikkoa niitettiin, komposti tyhjennettiin ja keinu purettiin säilytystä varten. Vielä muutaman puun ympärille verkko, muutoksen kourissa oleva kukkapenkki kasaan ja sitten talvi saa tulla meidän puolesta.

Tiedättekö muuten mistä johtuu, että kommentoidessani googletilin kautta blogien kirjoituksia kommentit näyttävät menevän läpi, mutta myöhemmin huomaan, ettei kommenttiania olekaan. Ei siis ole kyse blogeista, joiden kommentointia valvotaan tms. Tuskin kommenttinikaan ovat olleet sellaisia, että niitä olisi poistettu.

16.10.2010

Murunen







oli oikein murunen tänä aamuna. Teki vain mieli pusia ja halia, korvata väsyneitä ajatuksia viime päiviltä. Olisin ollut valmis myymään tyttösen ensimmäiselle vastaantulevalle lapsikauppiaalle. Mutta viime yön me nukuimme paremmin.

Olimme keskiviikkona lääkärissä Lohjan sairaalassa. Saimmekin kutsun sinne, emme Jorviin. Tyttöstä tutkittiin ja hänestä otettiin verta niin paljon vain kuin tuon kokoisesta saa ottaa. Kardiologi löysi ultrassa syyn sydämmen sivuääneen. Keuhkovaltimo on hieman liian ahdas. Se ei kuitenkaan ole millään tavalla vaarallista, eikä vaikuta elämään. Ei kuulemma jää juoksukilpailuissa toiseksi sen vuoksi. Refluksiin emme saaneet mitään apua, vain kehoituksen lopettaa yösyömiset. Olimme nukkuneet siihenkin asti huonosti, mutta kaksi seuraavaa yötä meni vielä huonommin. Viime yönä tyttönen kuitenkin taisi tajuta jutun jujun. Heräili kyllä, mutta nukahti uudestaan helposti. Kunnes neljältä minä ajattelin, että voihan tuolla olla nälkäkin (ja suoraan sanoen halusin imettää, koska rintani olivat niin täynnä maitoa) ja imetin. Aivan kuin olisi energia juomaa annettu. Ei auttanut kuin nousta muutamaksi tunniksi hommailemaan. Silti parhaat unet pitkään aikaan.

Hyvien unien jälkeen maailma näyttää taas miellyttävämmältä. Ensi lumi on oikeastaan aika ihanaa. Viimeiset kukat pihalla kauniita. Kesän ensimmäiset ja viimeiset kukat ovat kaunempia. Jäiset puolukatkin maistuivat makeilta. Kevätesikkoa kyllä käy sääliksi, on erehtynyt vuodenajasta.

Tyttösen nukkuessa pyntättynä päiväuniaan vaunuissa olen taas laitellut kukkapenkkejä. Kaivoin kaikki iirikset ylös, koska olivat kasvaneet liian tiheäksi kasvustoksi. Nyt mulla on ihan hirveästi iiriksen mukuloita. Olisiko jollakin niille kukkapenkissään tilaa? Kukat ovat kauniit, mutta erityisesti tykkään niiden lehdistä. (Iiriksen kuva tämän linkin kuvakollaasin kolmannen rivin ensimmäisenä)

12.10.2010

Tänään



- Kissa löysi aamulla pöydältä hiiren. Onneksi se ei ollut oikea.
- Mies sai flunssaansa sairaslomaa
- Puutarhurin keittoa listalla. Ehkäpä se auttaa flunssaan. Sanoihan Hippokrateskin, että ravinto olkoon lääkkeesi.
- Ulkona on ollut kylmin ja tuulisin päivä tänä syksynä
- Minulla on ollut päällä liian pieneksi kutistunut t-paita, joka annetaan illalla tyttöselle lohdukkeeksi eli unikaveriksi
- Minun vapaa iltani ja kuntopiiri.

10.10.2010

Palkinto

jonka sain Maijulta ilahdutti kovasti. Maiju antoi palkinnon eteenpäin meille äideille, joiden lapset ovat syntyneet tänä vuonna. Hän kirjoitti muiden äitien blogien toimivan innoittajana ja vertaistukena. Samalla tavalla minäkin olen tuntenut. Kiitos teille muut äidit!


 Palkinto pitäisi antaa eteenpäin viidelle bloggaajalle, jotka innoittavat minua. Innoittajia on monia, oikeastaan kaikki seuraamani blogit. Tuntuu, että kaikki ovat jo saaneet tämän. Annan palkinnon eteenpäin vain kahdelle bloggaajalle. Kuvan valitseminen sai minut muistelemaan menneitä. Nämä blogaajat ovat siskokset, jotka tunsin lapsuudessa ja nuoruudessa. Toisen siskoista paremmin. Tiet erosivat  puoleksi elämäksi, mutta internetin ihmeellisessä maailmassa olemme taas tavanneet. On ollut hauska kurkistella uudestaan elämäänne.


 Palkinnon sääntöihin kuuluu myös kertoa kolme rakastamaansa asiaa.

1. Rakastan mökin saunaa. Minulle se on saunoista parhain. Rakastan sitä että seinät ovat 60 vuodessa muuttuneet tummiksi. Haapalauteet ovat uudet ja kovin vaaleat. Saunassa löylytellään ja peseydytään samassa tilassa. Valoja ei saa sytyttää. Silloin tunnelma on sopivan hämyisä.  Ja silloin näkee kuinka kiukaan hormin juuri hohtaa punaisena. Ikkunasta näkee pusikoituneen rannan läpi järvelle. Ikkunan sisälasissa on aina ollut särö. Se näyttää minusta hylkeen päältä. Sauna on vain muutaman metrin päässä järvestä, ja maa on mutainen. Kun saunasta lähtee paljain jaloin ulos maa tuntuu sileältä, pehmeältä ja viileältä.

2. Rakastan vanhoja asuinpaikkojani (lukuunottamatta kolmea). Olen asunut Helsingissä Roihuvuoressa Punahilkan ja Lumikinteillä, Merihaassa, Näkinpuistossa ja Hakaniemessä. Välillä Vantaalla Koivukylässä hetken. Omilleni muutettuani asuin Turussa ylioppilaskylässä kolmessa asunnossa, sitten torin reunalla ja Halisissa sekä viimeiseksi Rautatieaseman vieressä. Turusta muutin Helsingin Kontulaan. Satunnaisesti kesäisin asuin myös äidillä Helsingissä Veräjämäessä. Ja viimeiseksi olen asunut täällä talossa mäen päällä.

3. Rakastan vanhoja tarinoita. Lapsena minusta oli ihanaa mummolassa pyytää mummoa kaivamaan vanhat valokuvat esille. Mummo kaivoi vaatekaapista kaksi laatikkoa, jotka olivat täynnä vanhoja mustavalkoisia kuvia. Kuvat ovat kauniita, mutta niihin liittyvät tarinat tekevät niistäkin rakastettavia. Mummo kertoi lapsuudestaan karjalassa, kengistä joissa ei ollut pohjia, veljistä jotka olivat kuolleet nuorina ja opettajasta, joka toi kouluun evääksi puuroa kirjekuoressa. Hän kertoi äidinkin lapsuudesta. Sodasta ei kerrottu ikinä. Äiti on kertonut lapsuudestaan enemmän. Ja minun lapsuudestani. Minä toivon, että voin tyttöselle kertoa samoja tarinoita ja näyttää niihin liittyviä vanhoja valokuvia.

Ja palkintoon kuuluu myös näyttää kuva, jota rakastaa ja kertoa miksi.



Kuva on noin vuodelta 1980. Siinä on mummoni, pappani, minä ja rakas lammas. Istumme mökillä (silloin sitä kyllä kutsuttiin mummolaksi), joka oikeasti on vaatimaton sukutila, keinussa. Mummoon ja pappaan sekä paikkaan liittyy paljon rakkautta ja hyviä muistoja. Mummo ja pappa hoitivat minua paljon lapsena. Äitini oli yksinhuoltaja. Koin perheeni olevan laajempi yksikkö, kuin vain me kaksi. Perheeseeni kuului mummo, pappa ja tätikin. Mummo eikä pappaa enää ole, mökki on. Keinun paikka on muuttunut ja kovin lahokin se alkaa jo olemaan. Mökki sijaitsee paikalla, jonka mukaan olemme saaneet sukunimemme. Äiti sai omansa kuvassa olevalta papalta, minä äidiltä ja nyt tyttönen minulta.

Tämä kuva on meillä eteisen seinällä kehystettynä, tässä tietokoneen edessä. Se on juuri tällainen pieni neliskanttinen ja ruskeasävyinen. Sellainen kuin monet sen ajan kuvista.

Sieniretki




oli tyttösen toinen. Tyttönen selkään, äidille metsässä näkyvät vaatteet päälle (aamulla kuului ammuntaa) ja serkusten seurassa sieneen. Löysimme herkkutatteja, suppilovahveroita ja lampaankääpiä. Eniten koreihin päätyi suppilovahveroita. Ja kaikki sienet päätyivät serkusten matkassa Helsinkiin. Minulla alkaa jo sienikiintiö täyttyä tältä syksyltä. Viime syksyisiä on kuivattuna vielä monta purkkia jäljellä. Sienet ovat herkullisia pienissä määrissä. Kivointa niissä on poimiminen.

8.10.2010

Tiistaina



kirjaimellisesti värikylvimme. Pelkällä vaipalla ja pelkäsin, ettei lapsi lähde puhtaaksi ikinä. Mutta lähti se hyvällä kylpysessiolla. Värikylpyyn vaunuilimme kylälle. Ajattelin, että minä voin kyllä kävellä, jos se auttaisi tyttöstä nukkumaan. Ja auttoihan se. Nukkui koko menomatkan ja kotimatkan sekä kotona vielä tunnin. Yhteensä kolme tuntia. Ei ole varmaan koskaan nukkunut niin paljoa päivällä. Eilen ja tänään olen kävellyt kovasti. Ensin kolme kilometriä kirpeässä aamuilmassa yhteen suuntaan, sitten käännös ja takaisin kotiin. Ja iltapäivällä tai illalla sama uusiksi. Ja se toimii. Yleensä nukkuu vielä hetken kotipihassa. Ja minä olen perannut vimmaisesti rikkaruohottuneita kukkapenkkejä sen ajan. Ihmeen paljon voikukkaa, siankärsämöä ja apilaa ehtii yhdessä kesässä kukkapenkkeihin kasvamaan. Kuinka mukavaa rikkaruojen kitekeminen voi ollakin!

Ensi keväänä teen alustan keinulle vanhoista tiilistä, lannoitan kaikki istutukset ja raivaan lisää tänä kesänä rikkaruohottuneita istutuksia. Uusia istutuksia en tee. Ellei innostuta perustamaan kasvimaata, mutta se vaatii kaivinkonetta.

Tänään pesin lattiat ensimmäistä kertaa yli puoleen vuoteen. Sitten levitin helteillä pesemäni, puhtaat, mäntysuovan tuoksuiset matot lattioille. Tunsin hetken itseni kunnon emännäksi. Ehkä taas puolen vuoden kuluttua. Enää en viitsi yrittää olla tehokas, kunhan olen tyytyväinen.

5.10.2010

Lempipuuni



tai oikeammin puulajini loistaa tänä syksynä ihanan kullan keltaisena. Joidenkin latvat hieman punertavat, joinakin vuosina ne voivat olla hyvinkin punaisia. Erotan ne metsässä kaukaa. Niiden väri, muoto ja lehtien liike viehättää minua.  Talvella niiden rungot loistavat kauniin hopeisina. Ne myös kuulee, lehdet havisevat pienessäkin tuulessa. Ja ne lehdet ovat niin kauniin mallisia. Ne ovat tietysti haapoja, ja onneksi niitä kasvaa meidänkin pihalla.

4.10.2010




Lauantaina veneilimme samoille kallioille, kuin perjantai iltanakin. Tyttönen riekkui koko meno matkan ja nukahti perillä. Meillä oli miehen kanssa aikaa kokkailla nuudelikeittoa, joka on päiväretkieväistä parasta. Pilkon kotona kasviksia mukaan rasiaan, retkellä vain lisätään vesi ja nuudelit. Ehkä raitisilma tuo osan hyvästä mausta. Keitto valmistui ja syötiin, tyttönen vain nukkui. Me miehen kanssa makoilimme taas kallioilla ja ihmettelimme hetken rauhaa.

Sunnuntaina oli tyttösen serkkutytön synttärit. Ainoa lahjatoive oli apinapuku. Lyhyellä varoitusajalla minäkään en pystynyt toivetta toteuttamaan. Yritimme kyllä etsiä pukua kissojen ja koirien (ja äitini) kanssa. Koko synttärin tyttö odotti, että josko seuraava vieras toisi puvun. Tein joulupukin kanssa sopimuksen puvun ompelemisesta. Onko kellään kokemusta?

1.10.2010

Vene




on testattu ja hyväksi havaittu. Purjevene olisi ihana, mutta ei sovi meidän veneilytarpeisiimme tällä hetkellä. Järvillä ei tuule tai tuuli pyörii ja liikuttelu järvestä toiseen on myös työläämpää. Ja onhan se purjevene vielä tuossa pihalla, jos joskus sittenkin.

Ajelimme kauniille rannalle, köllöttelimme kallioilla ilta-auringossa ja söimme evääksi banaania sekä soijakaakaota. Ei olisi uskonut, että on jo lokakuu. Huomenna menemme pidemmälle reissulle, mutta sitä varten pitää muistaa:

- itselle varahousut, sukat ja kengät, jos vaikka lipsahtaa kannelta uudestaan järveen
- riittävästi bensaa, ettei tarvitse meloa pimenevässä illassa uimarannalle
- tyttöselle kantoreppu, jos bensa kuitenkin loppuu ja tarvitsee kävellä taas kilometri uimarannalta autolle ja bensaa ostamaan

Mutta onneksi vaan nauratti. Seikkailu oli näin parempi.