Miehen loma alkoi ja me suuntasimme veneen kanssa Päijänteen kansallispuistoon. Miehen perhe on viettänyt siellä monia kesiä miehen lapsuudessa. Ja sinne miehen on pakko päästä lomalla. Hienoille hiekkarannoille uimaan, tuoksuttelemaan kuivaa mäntymetsää, etsimään kauniita kiviä, poimimaan mustikoita polun varrelta ja nukkumaan ulkona.

Muut veneilijät olivat isoine laivoineen rykelmissä satamapaikoilla. Me löysimme onneksi pienen hiekkarannan, jolla telttailu oli kielletty. Saimme olla aivan omassa rauhassa. Leikimme vesirajassa, kävelimme saaressa ja nukuimme veneessä. Olimme ihan lomalla.

Kun vielä oli kuuma

Perjantaina hirvessä helteessä kävin Helsingissä. Ensin menin tapettikauppaan, jossa huomasin valinneeni olohuoneen tapetiksi trendikkään. Tapetti on ollut niin suosittua, että se oli tehtaaltakin loppu. Uusi erä valmistuu kahden tai kolmen viikon kuluttua. Sitten työläisasuntomuseoon, joka ei ollutkaan auki. Sen kaupassa onnistuin pistäytymään ja ostin lajitteluohjeet. Oikeastaan ei edes harmittanut, ettei museo ollut auki. Toisen kerran sitten, viileämpänä päivänä. Loppupäivän vietin varjossa, kaverin puutarhassa ihailemassa kukkia ja lapsia.

Viikonloppuna hoidin kukkiani ja istutin lisää kesäkukkia ruukkuihin. Ompelin vaunuihin pehmusteen. Varastoista löytyneitä kankaita, kolme kerrosta vanua ja napinlävet turvavöiden kohdille. Otimme myös veneen talviteloilta käyttöön. Ajelimme saareen, istuimme, grillasimme ja katselimme kuinka tyttönen kylpi kallionkolossa. Juuri sopivassa, yksivuotiaan kokoisessa altaassa. Yhtäkkiä huomasimme vierestä nousevan vesitason. Hassu, vähän kuin lentävä vene.

Nyt ulkona on 14 astetta lämmintä ja sataa vettä. Se tuntuu ihanalta. Joskus kesällä se voisi masentaa, mutta nyt ei lainkaan.

Lauantaina veneilimme samoille kallioille, kuin perjantai iltanakin. Tyttönen riekkui koko meno matkan ja nukahti perillä. Meillä oli miehen kanssa aikaa kokkailla nuudelikeittoa, joka on päiväretkieväistä parasta. Pilkon kotona kasviksia mukaan rasiaan, retkellä vain lisätään vesi ja nuudelit. Ehkä raitisilma tuo osan hyvästä mausta. Keitto valmistui ja syötiin, tyttönen vain nukkui. Me miehen kanssa makoilimme taas kallioilla ja ihmettelimme hetken rauhaa.

Sunnuntaina oli tyttösen serkkutytön synttärit. Ainoa lahjatoive oli apinapuku. Lyhyellä varoitusajalla minäkään en pystynyt toivetta toteuttamaan. Yritimme kyllä etsiä pukua kissojen ja koirien (ja äitini) kanssa. Koko synttärin tyttö odotti, että josko seuraava vieras toisi puvun. Tein joulupukin kanssa sopimuksen puvun ompelemisesta. Onko kellään kokemusta?

Vene

on testattu ja hyväksi havaittu. Purjevene olisi ihana, mutta ei sovi meidän veneilytarpeisiimme tällä hetkellä. Järvillä ei tuule tai tuuli pyörii ja liikuttelu järvestä toiseen on myös työläämpää. Ja onhan se purjevene vielä tuossa pihalla, jos joskus sittenkin.

Ajelimme kauniille rannalle, köllöttelimme kallioilla ilta-auringossa ja söimme evääksi banaania sekä soijakaakaota. Ei olisi uskonut, että on jo lokakuu. Huomenna menemme pidemmälle reissulle, mutta sitä varten pitää muistaa:

- itselle varahousut, sukat ja kengät, jos vaikka lipsahtaa kannelta uudestaan järveen
- riittävästi bensaa, ettei tarvitse meloa pimenevässä illassa uimarannalle
- tyttöselle kantoreppu, jos bensa kuitenkin loppuu ja tarvitsee kävellä taas kilometri uimarannalta autolle ja bensaa ostamaan

Mutta onneksi vaan nauratti. Seikkailu oli näin parempi.

Lähdimme

eilen katsomaan venettä Kemiöön. Kaupat syntyivät, ja matka jatkui Taalintehtaalle. Ruotsinkielisellä rannikolla tuntee melkein olevansa ulkomailla.

Ruukkimuseo oli mennyt jo kiinni talveksi. Päätimme kuitenkin käydä kävelemässä alueella. Tihkusade yltyi kaatosateeksi ja me pitelimme sitä masuunissa melkein tunnin, näkömatkan päässä autosta. Minä tanssitin ja laulatin tyttöstä, mutta omat huvit olivat parhaimpia. Ehdin myös leikkiä kameralla. Hetkeksi sade hieman laantui, juoksimme autolle ja lähdimme ajamaan kotiin. Ensi viikolla haetaan kirkkaan keltainen vene.