Viime viikkoina meidän elämä on ollut helpompaa. Olemme nukkuneet paljon paremmin. Minuun on silti iskenyt jokin talvilaiskuus. Maleksin kotona, en viitsi avata tietokonetta enkä edes laittaa autoa lämpenemään, että pääsisi ihmisten ilmoille. Elämä on silti nyt sellaista, kuin kuvittelin sen vauvan kanssa olevan. kahdeksan kuukautta kesti, että päästiin tähän pisteeseen.
Tyttösen refluksi taitaa olla ohi. Siihen ja nukkumiseen taisi eniten vaikuttaa osteopaatilla käyminen. Kävimme sairaalassakin tutkimuksissa, mutta niissä ei ilmennyt mitään. Kun kerroin lääkärille vaivojen helpotettua käytyämme osteopaatillla, hän katsoi minua huvittuneena. Oikeastaan en ihmettele, vähän humpuukilta se minustakin tuntui. Ja ihan sama, mitä lääkäri minusta ajattelee. Pääasia, että vaivat vähenivät.
Emme me toki vieläkään nuku loistavasti. Joka yö herätään vähintään kolme kertaa, mutta parannus on suuri. Pahimmillaan heräsimme yössä 16 kertaa. Luulen, että tämän heräilyn voi laittaa tyttösen temperamentin piikkiin. Nähtävää, koettavaa ja maisteltavaa on niin paljon, ettei millään malttaisi nukkua. Kiire kokea on kova. Tänään tyttönen otti ensimmäisen hapuilevan askeleen. Hampaitaan pesevä äiti oli niin kiinnostavan näköinen.
Jouluvalmistelut etenevät hitaasti, mutta varmasti. Suurin osa joulukorteista on valmiina ja kuorissa. Lahjat ovat melkein valmiita. Tyttöselle juhlavaatteet tehtynä ja hankittuna. Joulusuunnitelmatkin ovat melkein selvillä. Miten te vietätte joulua? Me olemme luultavasti mummolassa ja tyttösen serkuilla.
7 kommenttia:
kiva blogi ja suloinen tyttönen!
me ollaan joulu mummoloissa, aattona minun vanhemmillani ja joulupäivänä miehen vanhemmilla. käytännössä kaksi aattoa siis:) tapanina on sitten ihanaa olla vaan kotona kolmistaan!
Me ollaan kotona aatto, ehkä joulupäivä ja tapanikin. Tehdään niin kuin hyvältä tuntuu! Katsellaan!
Kiva, että tytöllä menee jo paremmin! :)
Soila: hauska, että tykkäät! Kaksi aatto kuulostaa hyvältä. Ehkä meilläkin, katsotaan miten kyläilyt järjestetään.
Jonna: Jouluna pitääkin tehdä juuri niin kuin haluaa. Ja olla ilman kiirettä ja pakottavia suunnitelmia.
Ihana kuulla, että nukkumisten suhteen menee paremmin :) Olen ymmärtänyt, että Suomessa kaikenlaisten vaihtoehtoisten hoitomuotojen käyttö on aivan lapsenkengissä verrattuna esimerkiksi Keski-Eurooppaan. Antaa lääkäreiden siinä sitten rauhassa hymähdellä, eivätpä osanneet itsekään auttaa. Meidänkin tytöllä kiire kokea elämän ihmeet on aina ollut kova ja touhotusta riittää joka raajalle koko hereillä olon ajan. Yöt on silti aina nukuttu suhteellisen hyvin. Se on tuo unirytmisyys ihan oma juttunsa jokaisella.. ja tietysti siihen vaikuttavat vaivat ja muut. Mutta että askelia jo otetaan, hurjaa!
Meidän jouluun kuuluu todennäköisesti yksi ilta minun vanhemmilla, toinen miehen vanhemmilla. Mies on töissä joulupäivänä, joten se sotkee vähän suunnitelmia.
Maiju: totta, että täällä noita vaihtoehtoisia hoitomuotoja ei kovasti arvosteta. Esim. juuri tuo osteopatia on englannissa ilmeisesti oikeasti arvostettua ja osteopaateilla lähes sama koulutus kuin lääkäreillä. No sama minulle, mitä ajattelevat.
Tämä touhutus ikäkausi on oikeastaan aika hauskaa. Nauraa räkätetään usein yhdessä tyttösen kanssa, kun touhottaminen on niin kivaa. Nauretaan kyllä ilmeisesti eri syistä. Tyttönen koska on niin hauskaa ja minä koska tyttösellä on niin hauskaa :)
Harmillisia tuollaiset joululle sattuvat työvuorot. Mutta onneksi saatte olla edes aaton yhdessä.
Hienoa, että elämänne alkaa saada mallinsa. Kyllä yöunet ovat tosi tärkeät koko perheelle.
Me olemme joulun kotona ja aattona kanssamme on äitini ja joulupäivänä tulee sitten siskon porukka syömään.
Sari: Totta yöunet ovat tosi tärkeitä. Aikaisemmin en tajunnutkaan, kuinka tärkeitä.
Mekin vietetään joulu sukulaisten kanssa, musta se on kiva tapa. Kerran vuodessa olla rauhassa yhdessä.
Lähetä kommentti