Tyttösen serkun oli saatava joululahjaksi apinapuku. Hyvissä ajoin aloitin ompeluprojektin, mutta silti sain viimeisteltyä sen vasta aatonaattona. Etuosan karvat hangoittelivat vastaan. Puvusta tuli huvittava, mutta saajalleen mieluisa. Paketti järjestettiin ensimmäisten avattavien joukkoon, sillä paketeista etsittiin vain sitä. Kun serkkutyttö oli saanut puvun päälleen, malttoi hän keskittyä loppujen lahjojen avaamiseen.
Kaava leijonapukuun löytyi Suuresta käsityölehdestä, tekominkkikarva omasta varastosta ja ruskean velourin ostin pukua varten. Naamariin sain inspiraation etsystä mekkojen esittelykuvista ja kaavan piirsin ystävän lapsen naamarista. Sen vaaleanpunainen kangas oli kyseisen serkkutytön vanhasta, tahraisesta bodysta. Onneksi leijonan ja minkin risteytys voi näyttää myös apinalta. Paketissa oli myös pilailukaupasta ostettu apinanaamari, joka nauratti aikuisia, mutta pelotti lapsia.
3 kommenttia:
Voi mikä toive ja voi mikä toiveiden täyttymys saada tuollainen lahjaksi :)! Hauska juttu, tästä varmaan juttuja kerrotaan pitkään.. :D
Taatusti on ollut lahjan saaja onnensa kukkuloilla kun tuon lahjan avasi. Aivan upea puku! Mitähän keksii toivoa seuraavaksi, kun näinkin erikoinen toive toteutui?
Maiju: Tosiaan voi mikä toive. Apinapuvusta taidetaan tosiaan puhua vielä pitkään.
Sari: Voi toivottavasti ei keksi mitään erikoisempaa. Tai toisaalta erikoisia lahjatoiveita on jännittävä toteuttaa. Jään odottamaan seuraavaa.
Lähetä kommentti