Meillä on nyt olohuoneessakin muurattuna pönttöuuni. Tämä viikko elettiin ilman olohuonetta ja kuinka ankealta elämä tuntuikaan! Nopeasti sitä tottuu parempaan, mutta huonompaan hitaasti.

Uuni jää ainakin toistaiseksi sinkkipinnalle. Mustat luukut erottuvat siitä kauniisti. Vielä pitää odotella ainakin kuukausi, että saa sytytellä ensimmäiset, pinet tulet uuniin.

Muurarille leivoin makupari suklaakakkua. Ohje on vegaaninen, gluteeniton ja paras kokeilemani. Gluteenittomat leivonnaiset ovat usein olleet hieman jauhoisia, mutta ei tämä. Hassua leipoa kakkua, johon ei tullut lainkaan viljaa. Jauhoina on peruna- ja mantelijauhoja. Laiskana en jaksanut kuorruttaa, vaan lisäsin enemmän suklaata (yhteensä ehkä n. 150 g) taikinaan. Tosi hyvää oli näinkin, mutta kuorrutus varmasti kruunaisi kakun.  Minun kakkuni kaverina viljakahvia. Tykkään siitä kaakaomaisuutensa vuoksi.

Loppuhuipennuksena vielä kubistinen äitini (1960-luvun kuvasta otin mallia minäkin) kuviskerhon innoittamana. En tiedä paransiko leikkaaminen kuvaa, ei ainakaan huonontanut. Kulmakarvojen kaari oli onnistunut. Mies tunnisti äitini siitä sen perusteella. Meillä on kuulemma voimakas. En ollut tajunnutkaan itse.