8.2.2012

Pujottelua



Posti toi meille paketin, jonka sisällä oli täytteenä niin kamalan näköistä, mutta niin loistavaa askartelumateriaalia nakuilijalle. Paksuun kanavaneulaan lankaa ja eikun pujottelemaan. Ulkona on taas tänään sen verran pureva pakkanen, ettei siellä kovin kauaa tehnyt mieli olla. Askartelu, pujottelu, maalaaminen ja piirtäminen on suosittuja hommia tällaisina päivinä.

Nyt kun kevät on jo aivan selvästi lähempänä, niin en malttaisi enää odottaa. Olen hankkinut tytölle jo kaikki kevätvaatteet valmiiksi. Ikäänkuin se nopeuttaisi kevään tuloa. Mutta me olemme valmiina, sitten kun on sen aika.

Aurinkoiset ja sisällä vietyt pakkaspäivät ovat saaneet minut myös jonkinlaisen järjestämisinnostuksen valtaan. Toistaiseksi se on tosin ollut enemmän teoreettista, kuin käytännöllistä. Paperilla minulla on hienot suunnitelmat. Niistä ensimmäinen on keittiöön astiakaapin hankinta. Yksi netistä löytämäni meni sivusuun, mutta nyt on toinen kiikarissa. Saisin vihdoinkin kaikki astiat yhteenpaikkaan ja ovien taakse. Avohyllyt on kauniit, mutta laiskan siivoojan painajainen. Samalla sitten karsisin ylimääräiset pois. Ajattelin tarvita astioita sen verran, kuin kaappiin mahtuu. Yritän opetella ymmärtämään, että vähemmän on enemmän.

5 kommenttia:

Mirva kirjoitti...

Hyvä idea, tuo astioiden määrän määräytyminen kaapin mukaan. Toivottavasti tällä kertaa tärppää!

Meillä myös on helmikuu kulunut askarrellen. Tänään heräsin miettimään, että pitäisi keksiä jotkut ystävänpäiväkortit ja että kevätkengät pitäisi meidän Ainolle ostaa. Muita kevätvaatteita ei oikeastaan nyt tarvitakaan, vaikka muutama hame kyllä tekisi mieli ostaa... Mikähän siinäkin on, että itse voi hyvin elää kovin pienen ja minimalistisen vaatevalikoimansa kanssa, mutta lapselle voisi vaan ostaa ja ostaa... :)

Anna kirjoitti...

Mirva: Katselin isoja kaappeja ja mittailin niitä meidän keittiöön. Totesin, etten halua sellaista jättimäistä möhkälettä. Mennään sitten näin päin. Ja parempi niin. Yksinkertaisuus on ruvennut houkuttelemaan yhä enemmän.

Kevääksi tyttöselle tarvittiin ulkovaatteet ja kengät, mutta kaikki muu saatiin serkuilta. Kahdelta tytöltä tuli mm. niin paljon hameita ja mekkoja, että olen harkinnut vakavasti niiden karsimista.

Mutta tuo lapselle turhan ostaminen on niin tuttua. Ostin mm. kaksi haalaria, koska oli kivoja huutiksessa suht edullisesti. Yksi olisi riittänyt aivan hyvin! Ja takkejakin on jo neljä vähän erialaisia ja eri kokoisia. Kolme niistä saatua ja sitten halusin itse ostaa yhden vedenpitävän. Kun sadetakki on muka niin hankala. Ei kävisi mielessäkään hankkia itselle tuollaista ulkovaate määrää.

-maria- kirjoitti...

Minä olen kanssa ottanut siivoamisessa aika yleiseksi asenteeksi tuon, että "tähän pitää mahtua". Ihan oikeasti ihminen ei voi ihan kamalasti tavaraa tarvita.

heini kirjoitti...

Mulla on kans sama menossa tavaran kanssa, vähemmän on enemmän.

"Roskat", kaikenlainen kierrätettävä roska on kyllä ihan parasta askartelumateriaalia lapsille. Mielikuvituksesta kun heillä ei ole puutetta...

Anna kirjoitti...

-maria- Mä yritän ottaa tuon mahtumisen kanssa koskemaan kaikkia asioita. Monta vuott aolen kerännyt ja säilönyt kaikkea ja nyt tuli mitta täyteen!

heini: Roskat on parasta! Kummipojan yhden vuoden paras synttärilahja oli tyhjä, iso pahvilaatikko, jonka naapurinpoika toi. Siitä riitti iloa viikoiksi.