Pitkästä aikaan onkin ihana kirjoittaa. Hiljaiselooni ei ole mitään varsinaita syytä. Ei vain tuntunut siltä, että kuvaisin ja kirjoittaisin. Tänä aamuna kaivoin kameran kangaskasan alta esiin. Otin pari kuvaa tyttösestä, mutta niihin tuli hassut ilmeet. Uudesta laitteesta innostunut tyttönen kuvasi nuo kuvat. Istui aamupalapöydässä paikallaan ja räpsi. Ihan tutut paikat minulle, mutta ihan erilainen näkökulma.
Täällä on elelty tavallista elämää. Minä olen tehnyt aimo kasan käsitöitä, joista osan ehkä esittelen joskus. Tyttönen on jatkanut kasvamistaa hurjaa vauhtia. Jatkuvasti hämmästyn, kuinka iso ja fiksu lapsi minulla on. Sillä on myös käsittämättömän hyvä muisti ja hirveästi touhuamisenergiaa. Remonttikin etenee hiljalleen. Yläkerrassa on jo lattia melkein valmiina. Enää puuttuu rappuset joita pitkin pääsisimme sitä katsomaan.
Kirjoitan taas pian, sillä kaipasinkin jo tätä.
3 kommenttia:
Jee, kiva kun oot täällä taas! Mä jo ehdin ikävöimään sinua ja kuulumisiasi.
Mietinkin juuri tänään sinua että nyt on laitettava tänne jotakin viestiä. Minut aurinko on saanut ajattelemaan taas mm. kirjoittamista. Kyllä se vaan piristää! Käsityöt ja lapsen kasvun ihmettely... Ja remontti edistyy. Kiva kun oot takas.
Kiva kuulla (tai siis lukea) sinusta. On ollut ikävä.
Lähetä kommentti