Pihalla

Meillä ei olla enää ollenkaan niin uneliaita, kuin parina ensimmäisenä viikkona. Oma-aika tuntuu olevan kortilla, eikä imettämiseltä pääse ulos muuten kuin vaunukävelylle. Vaunujen on syytä olla liikkeessä koko ajan. Nopea valokuvaaminen pihalla onnistui, mutta kaikki on koskematta talven jäljiltä. Kanervat korvasin toisesta ruukusta narsisseilla, mutta toisessa ne ovat edelleen kesää odottamassa. Onneksi maasta alkaa jo puskea kukkia, kesä on taas paljon lähempänä. Vaikka tänä aamuna herätessä maa olikin valkoinen viime öisen räntäsateen jäljiltä.

Köllöttelyä

Uninen meininki jatkuu. Viime yönä nukuimme tyttösen kanssa käsittämättömät 12 tuntia. Kymmenestä kymmeneen muutamalla imetystauolla. Minä en oikeasti koskaan aikaisemmin ole nukkunut näin pitkään. Olen aamuihminen, herään seitsemältä ja nautin hiljaisuudesta sekä hetkistä kun saan puuhailla rauhassa. Päivisin valvomme enemmän ja köllöttelemme köllettelypeitolla.

Sain tuttavalta näytepaloja Finlaysonin ja Vallilan kankaista. Etsin niille sopivaa tilkkutyömallia ja löysinkin sopivan, jota versioin. Palat ovat työssäni isommat 3 tuumaiset ja reunuksen koko määräytyi taustakankaiden koon mukaan. Päällipuolen tilkkutyöosan ompelin käyttäen apuna silityskangasta, jonka tilasin tilkkutexistä. Tekniikka on todella helppo ja nopea! Päällipuoli on tehty Finlaysonin tilkuista ja Eurokankaasta ostamastani vihreästä puuvillasta. Ostin myös oranssin vinonauhan.

Taustapuoli on Vallilan tilkuista. Oranssinsävyinen tilkku on omista varastoistani, muut sain. Tuota vihreäkuviollista jäi vielä pieni tilkku yli, muuten palat menivät kokonaan. Välissä on tilkkutexistä tilaamani puuvillainen ekovanu.

Jos muistasin pitää ulkoillessa kameraa mukana, niin olisin saanut tänään valokuvattua kevään ensimmäisen perhosen ja sisiliskon.

Vauvaelämää

Olemme viettäneet keväisiä päiviä tyttösen kanssa kaksin sisällä. Isi joutuu vielä olemaan töissä, isyysloman vuoro on hieman myöhemmin. Me saimme tänään neuvolasta luvan ruveta ulkoilemaan. Äidin pää kiittää! Tyttönen on kasvanut hurjaa vauhtia. Viikossa paino on noussut 260 g ja nyt tyttönen painaa jo melkein 3 kiloa, joka on ulkoilun rajana.

Saamme koko perhe nukuttua hyvin, mutta silti tunnelma on varsin unelias. Tyttönen viettää aikaa mieluiten kainalossa tai sylissä. Olen oppinut viikossa tekemään monia asioita yhdellä kädellä. Olen myös havainnut, että kantoliinan sitominen ohjeiden perusteella on mahdotonta.

Olemme kestovaippailleet päivisin ja öin. Etukäteen varaamistani vaipoista ja kuorista suurin osa on vielä liian isoja. Turvauduin jo huutonetin puoleen ja sain neulottua yhdet villikset itsekin. Koko on pieni, lanka paksuhkoa ja puikot 4 mm, joten ne valmistuivat yhdessä päivässä tyttösen nukkuessa tai köllötellessä sylissä. Miehestä oli vaarallisen näköistä kun neuloin tyttönen sylissä. Ei se sitä kuitenkaan ollut, mutta niskoja väsyttävää, kun pidin käsiä luonnottoman ylhäällä.

Tyttönen tuli

Kuvassa kolmen päivän ikäinen tyttömme syntyi vajaa viikko sitten. Kooltaan hän on kirppunen, kuvassa olevat vaippahousut ovat kokoa vastasyntynyt ja käytössä päällihousuina. Ystäväni totesi puhelimessa osuvasti: on olemassa vain yksi maailman ihanin lapsi, mutta sellainen on jokaisella äidillä.

Raidalliset hihat

Kummipojalle synttärilahjaksi menevä puuvillainen takki valmistui tänä aamuna. Pitkään se oli seisonut korissa ja odottanut, että vetoketjun ompelulangat pääteltäisiin. Keltainen ja iloinen oli toiveissa ja sellainen siitä mielestäni tulikin. Olisin halunnut vetoketjun olevan pari senttiä pidempi, mutta niitä oli saatavilla vain viiden sentin välein.



Ohje on Suuresta käsityölehdestä 8/2009. Tein ohjeeseen vain joitakin muutoksia raidoituksen suhteen. Lanka on mandarin petitiä ja puikot olivat kokoa 2,5 mm ja 3 mm.



Masuasukki ei ole vielä ilmoitellut tulostaan. Välillä supistelee paljon, mutta ne lakkaavat aina, kun toiveeni alkavat heräätä synnytyksen käynnistymisestä.
Oma villatakkiprojektini etenee hiljalleen. Päätin viime yönä valvoesani liittyä niin monien muiden seuraan ja tehdä seuraavaksi Twenty ten cardin.

Kevät

Ulkona on käsittämättömät 6,5 astetta lämmintä. Kevät selvästi lähestyy kovaa vauhtia. Kukkia tekee mieli ostaa sisälle tuomaan kevättä vielä vähän lähemmäs.



Käsityöni ovat myös olleet kovin keväisiä. Kummipojalle olen neulonut syntymäpäivälahjaksi puuvillaista neuletakkia. Toiveena oli iloisia värejä ja etenkin keltaista. Olen myös ommellut masuvauvallemme köllöttelyyn tilkkupeittoa. Kankaat ovat saamiani näytepaloja, joissa on ihanan keväiset värit.



Keväinen mielialani ei näy tällä hetkellä päällepäin. Laskettuun aikaan on viikko. Kaikki päälle mahtuvat vaatteet ovat mustia, ruskeita tai harmaita. Odotan kovasti aikaa, jolloin mahdun taas edes osaan tavallisista vaatteistani.

Lumi takki

Villatakki projektin ensimmäinen takki on valmis. Neulominen oli hidasta, sillä sileää osuutta oli tylsääkin tylsempi neuloa. Samanaikaisesti valmistui monta pienempää projektia, jotka tosin jäävät laiskan valokuvaajan vuoksi esittelemättä.

Kuvista huomaa, että olen kasvattanut mahaa ja itseäni muutenkin hyvällä menestyksellä. Istuuko takki hyvin, siitä on vaikea sanoa vielä mitään. Tällä hetkellä napit saa juuri ja juuri kiinni. Mietin istumista sitten kun kokoni on taas lähempänä normaalia.

Tein takkiin kaikki aikomani muutokset. Ja siitä tuli mieleinen. Lanka oli aika epätasaista, minkä näkee neuleen pinnasta. Takki on mitoiltaan jotain M ja L kokojen välistä. Neuloin sen XL:n silmukkamäärillä. Lanka oli ohuempaa ja puikot kokoa 4 mm.

Valmiiksi neulottuna takki oli ollut jo jonkin aikaa, mutta napit puuttuivat. Alkuviikolla kävin Helsingissä näyttelyssä ystävän kanssa. Näyttelyn jälkeen menin viimeisillä voimillani Stockmannin nappi osastolle, josta löysin mielestäni täydelliset napit. Lähes läpinäkyvät, joissa on pienoinen vivahdus keltaista kultaa.

Seuraava takkiprojekti on jo harkinnan alla. En ole vielä osannut päättää mallia. Useampi on harkinnan alla. Ja sitten pitäisi vielä valita lankakin.