Aamupalaksi söin mansikkajugurttia, koska teki mieli. Tyttösellekään en keittänyt puuroa, sai sekin vaihteenvuoksi jugurttia. Sitten otin viltin, kaksi tyynyä, kameran sekä virkkuun kainaloon ja lähdin ulos. Istuin, virkkasin ja annoin tyttösen vaellella vapaasti. Toivoin, ettei keksi kiivetä naulaiseen lautakasaan.
Kuvasin vain ihanimpia: tyttöstä ja kukkia. Kissojakin olisin kuvannut, jos olisivat näyttäytyneet. Helle on ajanut ne piiloon viileään.
Tutkin kukkia penkeissä. Huomasin osan lehtoakileijoista olevan kerrottuja. Itsestään ovat meille ilmestyneet ja nyt tehneet kerrottuja jälkeläisiä. Tällaisia kukkia saisi levitä lisääkin. Juhannuspionikin kukkii pian. Yleensä se on kukkinut täsmällisesti juhannuksena.
Vilttiä siirsin auringon perässä. Istuessani haaveilin kesäisen värisestä virkkauksesta ja uusista ruusupensaista. Ehkäpä toteutan haaveeni ensi viikonloppuna.
Ruuaksi lämmitin eineksiä pakasteesta ja iltapalaksi leivoin raparperipiirakan.
Blogger ei ole antanut minun kommentoida blogejanne muutamaan päivään, mutta en anna senkään häiritä hyvää päivää. Tämä oli kotiäidin kesäloma, huomenna on pakko taas palata arkeen.
4 kommenttia:
Hienoa kun osasit ajatella ja tehdä noin. Katselen tässä samalla muitakin postauksiasi ja mietin että Suomenlinnaan tänä kesänä haluamme mekin!
Ihana postaus! Jännä että eilen minulla oli samanlaisia ajatuksia, olin toissapäivänä suunnitellut siivoavani ym. mutta olla lököteltiin koko päivä:) Oli kyllä kuumakin. Neiti 11kk ihmetteli tuntitolkulla nurmikon heiniä, käpyjä, ötököitä ja oli kivaa.
Olet osannut pitää hienon lomapäivän. Tuollaisia tarvitaan aina välillä.
Kauniita kuvia tytöstä ja kukista olet laittanut tänne ihailtaviksi.
heini: yksi päivä lomaa teki todellakin hyvää. Suomenlinaan kannattaa ehdottomasti mennä!
Kivitasku: Hyvä, että tekin lököttelitte. Nurmikolla on niin paljon ihmeellistä nähtävää, ettei sitä aikuinen tajuakaan.
Sari: Kiitos.
Lähetä kommentti