Perjantaina hirvessä helteessä kävin Helsingissä. Ensin menin tapettikauppaan, jossa huomasin valinneeni olohuoneen tapetiksi trendikkään. Tapetti on ollut niin suosittua, että se oli tehtaaltakin loppu. Uusi erä valmistuu kahden tai kolmen viikon kuluttua. Sitten työläisasuntomuseoon, joka ei ollutkaan auki. Sen kaupassa onnistuin pistäytymään ja ostin lajitteluohjeet. Oikeastaan ei edes harmittanut, ettei museo ollut auki. Toisen kerran sitten, viileämpänä päivänä. Loppupäivän vietin varjossa, kaverin puutarhassa ihailemassa kukkia ja lapsia.
Viikonloppuna hoidin kukkiani ja istutin lisää kesäkukkia ruukkuihin. Ompelin vaunuihin pehmusteen. Varastoista löytyneitä kankaita, kolme kerrosta vanua ja napinlävet turvavöiden kohdille. Otimme myös veneen talviteloilta käyttöön. Ajelimme saareen, istuimme, grillasimme ja katselimme kuinka tyttönen kylpi kallionkolossa. Juuri sopivassa, yksivuotiaan kokoisessa altaassa. Yhtäkkiä huomasimme vierestä nousevan vesitason. Hassu, vähän kuin lentävä vene.
Nyt ulkona on 14 astetta lämmintä ja sataa vettä. Se tuntuu ihanalta. Joskus kesällä se voisi masentaa, mutta nyt ei lainkaan.
4 kommenttia:
Mainiot lajitteluohjeet, minun pitäisikin lähteä tästä permantorikkoja lakaisemaan. Kaunis sana kerrassaan!
Ihania kuvia!
Kyllä se lämpökin sieltä palaa ja välillä tuota vettäkin tarvitaan.
AnniP: Mielummin sitä permantorikkoja lakaisee kuin roskia :)
Sari: Kiitos! Odotinkin jo tuota vettä. Kasvit tarvitsivat sitä kovasti.
Lähetä kommentti