Päätin antaa mahdollisuuden toisellekin kirjalle, joka jäi minulta kesken raskausaikana. Se kertoi useamman naissukupolven elämästä Afganistanissa. Ymmärrän hyvin, että se jäi silloin kesken. Tarina ei ollut millään muotoa kaunis, lähinnä kamala. Mutta kiinnostava ja hyvin kirjoitettu. Onneksi loppu oli onnellinen, vaikka niin tuskin tapahtuisi todelliuudessa. Ahmin senkin kirjan. Samalla ihmettelin, miten hormoonit voivat vaikuttaa kirjamakuunkin.
Suosittelen kumpaakin, mutta jos etsit kevyttä kesälukemista, niin nämä eivät ole oikeita kirjoja. Etenkään jälkimmäinen.
Ajattelin tänään lähteä pitkästä aikaa kirjastoon. Lainaan sieltä itselleni jotain kepeää ja kesäistä noiden kirjojen vastapainoksi.
(Tahtojen taistelu on jatkunut tänäänkin, mutta myös bloggerin kanssa. Olen yrittänyt melkein koko päivän lisätä noita kuvia. Kommentoida en voi googletilin kautta vieläkään, kuin joihinkin blogeihin.)
4 kommenttia:
Kjell Westön tuota kirjaa en olekaan lukenut. Pari muuta kyllä ja niistä pidin. Tuhat loistavaa aurinkoa on puolestaan yksi kaikkien aikojen suosikki, kaikesta siitä karuudesta huolimatta.
Minullakin on tuolla kesken tuo jälkimmäinen, pitäisi kaivella esiin. Samoin tappelin minäkin bloggerin kanssa ja kun aikani sitä olin tehnyt, päädyin sitten lopulta uusimaan koko pohjan, hih! Meni nääs hermo:)
Luin Hosseinin kirjan muutama vuosi sitten. Muutama kohtaus siitä ahdistaa minua vieläkin, mikäli annan itselleni luvan ajatella sitä. Toivon oikeastaan, että en olisi lukenut kirjaa ollenkaan. Minulla ei ole mitään vaikeuksia kuvitella, että kirjassa kuvatun kaltaiset tapahtumat ovat todellisuutta monille naisille maailmassa vielä tänäkin päivänä. Se tekee asian vielä pahemmaksi.
Jonna: Tuokin Westö kannattaa lukea. Mun taas täytyy vielä hieman sulatella tuota Tuhatta loistavaa aurinkoa. Se oli kyllä sen verran karu, mutta luulen että siitä saattaa tulla yksi suosikeista. Teki se ison vaikutuksen.
Zelda: Bloggerin kanssa tappelua tuntuu olleen ilmassa kaikkialla.
Anonyymi: Kirja oli kyllä aika ahdistava. Ja juuri tuo onnellinen loppu ehkä lisäsi sitä ahdistavuutta. Todellisuudessa tuollaisen elämän eläneillä naisilla sellaista tuskin on. Kirja taas olisi ollut liian rankka ilman sitä. Klisee, mutta on lottovoitto syntyä suomeen, etenkin naiselle.
Lähetä kommentti