Lisäsin nuo kuvat eilen tyttösen päiväunien aikaan. En ehtinyt kirjoittaa mitään, kun kutsu kuului jo ulkoa. En muista enää, mitä aikomuksenani oli kirjoittaa. Tuskin se mitään maailmaa mullistavaa oli.
Tänään olemme eläneet ulkona melkein koko päivän, sisällä käydään vain syömässä. Mies rakentaa yläkerran ulkoseiniä uusiksi. Me tyttösen kanssa teemme mitä, mieleen juolahtaa. Katselemme rakentajaa, tuoksuttelemme sireeneitä, keinumme, teemme pihahommia, poistamme ohdakkeita ja minä virkkasinkin hieman.
Innostuin eilen aloittamaan uuden kesätopin. En ole ennen virkannut vaatetta itselleni. Olen kuitenkin ihaillut tuota ohjetta siitä asti kun sain kirjan lahjaksi. Kaivelin laatikoista sopivia lankoja ja aloitin. Keltainen on kaunista. Virkkasin siitä talvella tyttöselle mekon. Se olisi oikeastaan kaivannut kaverikseen luonnonvalkoista lankaa, tuo valkoinen on liian valkoista.
Aloitin uuden työn, vaikka edellisetkin ovat viimeistelemättä. Tiilinpunainen tunika ja keltainen villatakki itselle. Punainen mekko virkatulle kissalle. Lauantaina sen pitää olla valmis, sitä ennen siihen pitää ilmestyä mustia pilkkuja. Ehkä sitten seuraavana sadepäivänä valmistuu nuo omatkin neuleet.
Minulla taitaa olla keltainen kausi, ensimmäistä kertaa elämässäni.
5 kommenttia:
Minäkin ihastuin ensinäkemältä tuohon toppimalliin, pitäisi vain löytää sopivaa lankaa... Keltaisesi ovat kauniita! Ja pihalla on nyt niin ihanaa kun kukatkin ovat heränneet.
Ihanan näköinen tuo virkkuu. Ja tuo kasvi sinivalkoisessa maljassa, hieno ajatus!
Mullakin on kesken vaikka mitä neuleita. Kuvittelen, että kun kodin pienet muutostyöt saadaan tehtyä ja ikkunat pestyä, innostun taas kutomaan... Ainakin tytön kesäpaita pitäisi kai saada valmiiksi ennen syksyä...
Nauroin niin tolle: "En muista enää, mitä aikomuksenani oli kirjoittaa". Kaunis toppi siellä valmistumassa.
AnniP: Mulla on ollut ohuehkoja puuvillalankoja marinoitumassa jonkun Tallinnan reissun jäljiltä. Pihalla on tosiaan kovin ihanaa nyt.
Mirva: Ehtiihän niitä neuleita sitten, kun on taas voimia ja tärkeäämät jutut tehtynä. Kesäpäita sopii varmaan ensi kesänäkin.
Kukat maljassa olivat hyvä ajatus, kunnes kuoriaiset iskivät.
heini: Mä en muista enää mitään. Aikaisemmin se häiritsi. Nyt siihen on tottunut. Mulla oli joskus tosi hyvä muisti. Ehkä elämä on helpompaa, kun muisti on mennyt :)
Niin kauniita kuvia:)
Iisisti vaan, kyllä se muistikin sieltä palailee - ainakin pätkittäin, muistelen:D
Lähetä kommentti