Tyttönen on ollut flunssainen, mutta se ei ole hidastanut vauhtia. On oppinut uusia taitojakin: avaamaan puuhellan luukut, laittamaan sähköhellan levyt päälle ja kävelemään ylä- ja alamäkeen pihalla.
Me aloitimme talon tyhjentämisen remontin alta. On tuossa sarkaa! Mies on kymmenen vuotta ehtinyt keräämään kaikea mahdollista, säästäjä kun on luonteeltaan. Paljon löytyy polttopuuta, jotain säilöttävää, paljon kierrätettävää ja osa viedään jäteasemalle. Viikonlopussa saimme tulevaa olohuonetta paljon tyhjemmäksi. Projektiin on varattu tämä kuukausi. Minulta meinaa ajoittain kyllä usko loppua.
Ahdistuskin iski. Haluaisin mahdollisimman vähän tavaraa. Silti minullakin on sitä kasoittain varastoituna: lankaa, kankaita, askartelujuttuja, kirjoja, opiskelupapereita, astioita. Mistä voisi luopua? Opiskelupaperit ovat tällä hetkellä tulilinjalla. Ne tuntuvat turhimmilta (,vaikka olisivat varmaan tärkeitä). Kamala määrä paperia 8:ssa vuodessa on ehtinyt kerääntyä. Nyt on alkanut kerääntyä myös kaikenlaista tavaraa tyttöselle.
Mutta miten tavaramäärää saisi pienemmäksi? Ainakin pitäisi luopua jostain, jos hankkii jotain uutta. Muita hyviä vinkkejä? Teemaan sopivasti voisin järjestää arvonnan. Neulon jämälangoistani sukat tai lapaset yhdelle vinkkaajalle.
Edit: Arvonnan suoritan viikon kuluttua.
15 kommenttia:
Paljon ei vinkkejä löydy, mutta tavaran kertymistä ihmettelen minäkin. Ja sitä, miten vaikeaa siitä onkaan luopua! Vaikka oikeasti vähemmällä varmasti pärjäisi.
Minä olen ottanut sen linjan, että en pyörittele nurkissani enää mitään ihan kivaa, kaiken pitää olla tosi mieluisia juttuja jos niitä meinaa säästää. Ja hankinnat pyritään tekemään tarpeeseen.
Kirjoja tosin meilläkin on kirjahyllyissä kahdessa rivistä, mutta niistä en kyllä pysty luopumaan. Mitään askeettista elämää en aio siis alkaa viettämään, mutta yritän miettiä aina todellisen tarpeen ennen hankkimista.
Ihana tuo kattila tuossa alimman kuvan etuallalla! Minulla on vastaava ostoslistalla. Ei ole vaan osunut kohdalle. Tällä sakilla, kun 5 litran kattilasta ei montaa kertaa syödä.
se on kumma miten tuota tavaraa kertyy, odotan itsekin kauhulla mitä se on kuhan joskus toiseen paikkaan muutetaan. siinä vaiheessa nimittäin lähtee sitä tavaraa.
Kai se paras vinkki tavarasta luopumiseen on se et kylmän viileesti vaan kaikki turha ja ylimääränen pois enempiä ajattelematta...tunnearvoltaan tärkeetä ns. turhaa voi säilyttää...
Jopas on hankalaa miettiä mitään hyvää vinkkiä, kun samojen ongelmien kanssa täällä itsekin painin.. Ainakin olen yrittänyt ajatella, että jos jotain tavaraa en ole tarvinnut vuoteen, kahteen, kolmeen vuoteen, voin siitä varmasti jo luopua. Mutta jopa sekin tuntuu joskus vaikealta..! Tärkein jokapäiväinen juttu on se, että pyrkii olemaan hankkimatta lisää. Että uutta tavaraa tulisi vain siihen todelliseen tarpeeseen.
Minä tein viime kesänä muuton yhteydessä niin, että kasasin pari kuukautta ennen muuttoa kaapeista kaikki turhat / ei niin mieluiset astiat, kirjat, vanhat lehdet, vaatteet ym. taloon, lähinnä keittiöön, esille. Sitten pyysin kavereita kahville ja annoin kerätä kasasta kaiken heitä kiinnostavan mukaan. Pidin siis kirppistä kotona, ja vaikka kirppispöytäkin piti sitten lopulta varata, niin puolet tavarasta katosi ennen kuin ehti kissaa sanoa!
Kiva kuulla että vauhtia riittää flunssasta huolimatta, ei silloin taida ainakaan kovin paha tauti olla! Meillä meni pari päivää korvakipuillessa, ja silloin kyllä huomasi että neiti oli oikeasti kipeä -- nyt vieläkin vähän nuhaa, mutta touhua tyttö täynnä. :)
Vähän samoja asioita olen mietiskellyt. Me muutettiin syksyllä omakotitaloon ja hetken aikaa tuntui sille, että kaapeissa on tosi paljon tilaa, mutta kuinka ollakaan, kaikki on nyt täynnä. Sisäiselle hamsterille ei vaan voi mitään, kaikki kiva pitää säilyttää. Kerran muuton yhteydessä erehdyin heittämään pois vanhoja käsityölehtiä ja suuren osan koulupapereita, VIRHE.
Mutta joo, karsia pitäis!
Astioiden suhteen hyvä vinkki on: Mitä et vuoden sisällä käytä - laita pois. Pyrin aika ajoin käymään lelut ja vaatteet ja astiat läpi ja mitä ei tule käytettyä vien kierrätykseen tai myyn kirpparilla.
Säästän ne ihan rakkaimmat. Esim. anopin neulomat ensimmäiset villasukat lapsille tai mummoltani perimän vanhan arabian sokerikon. En koskaan sokerikkoa käytä, mutta en sitä raaski poiskaan laittaa.
Olen Maijun kanssa täysin samaa mieltä! Tärkeintä on kontrolloida tulevaa virtaa...=)
Lisäksi kun harvoin käytetyt tavarat on hyvässä järjestyksessä pakattuna kannellisiin laatikoihin, niin nekin vievät vähemmän tilaa.
P.S. Olen hyvä neuvomaan, ostin jo kaksi kuukautta sitten laatikoita harvoin käytetyille tavaroille, ja tuossa ne vieläkin syyttäen tuijottavat... x)
Meillä lähti muuton yhteydessä paljon tavaraa - tai tuolla ne vielä odottavat, että ehtis viedä kirpparille joskus. Sitten meillä on sellainen romuloota, johon silloin tällöin heitän ylimääräisen oloisia tavaroita. Samoin lasten pieneksi käyneille vaatteille on oma laatikkonsa, jottei vaatekaapit menisi niistä tukkoon. Ainoa mutta on se, että ne tosiaan vielä pitäis jaksaa viedä kirpparille...
Me saatiin KAKSI komeroa tyhjäksi kun raivattiin. Paras niksi oli: jos tavara ahdistaa ,siitä on myös oikeus hankkiutua eroon. Se on ollut vaikeaa jo ekologisista syistä, mielummin säästän ja käytän hyödyksi joskus, kuin heitän pois, kuten askartelumatskut. No, ne viet teille töihin.
Ja sitten se kohteliaisuuspuoli, se on ansa. EI tarvitse säilyttää asiaa, josta ei pidä, vaikka se on saatu lahjaksi. Varsinkin, jos A on saanut jotain, mistä ette yhtään tykkää, äkkiä siitä eroon, ennen kuin A kasvaa niin isoksi, että tajuaa kehittää siihen asiaan jonkin suhteen ja sitten se on pakko säästää. Lapset rakastaa montaa kamalaa asiaa. :)Liisa
Meillä on iso kassi johon keräilen rumia/turhia juttuja ja kun se täyttyy, varaan kirppispöydän. Käsityömateriaalia on kyllä oltava jonkun verran koska haluan tehdä kierrätetyistä ja alehankinnoista, en osaa ostaa mihinkään tiettyyn työhön normihintaisia materiaaleja... Käyttämättömiä lelujakin pistän välillä aika surutta kiertoon. Ostaminen tietysti minimiin, joskus vaan on ihan pakko.
Minna: Kun miettii kuinka vähällä tavaralla on ennen pärjätty, niin ihmetyttää todella tämä nykyinen välttämättömän tavaran määrä.
Jonna: Munkin pitää ruveta vaan rankemmin karsimaan kaikkea ei niin tosi kivaa.
Kassu: Me ei voitais muuttaa...
Maiju: Mä olen niin hyvä kehittämään niitä tarpeita, huoh. Mut pitää tosiaan kokeilla tuota, että mietin mitä en ole tarvinnut vuoteen.
Mirva: Pitää yrittää pistää jakoon tavaraa ja koettaa ekaa kertaa ikinä varata kirppispöytä.
Tauti ei kai ole kovin paha. Vaikka räkää tulee ihan kamalasti, yksi ilta taisi olla kuumetta (mutta ei hidastanut vauhtia niin, että oisin saanu mitattua) ja korviaan kaivelee aina välillä. Mutta kyllä se taitaa olla kuitenkin jo paranemaan päin.
Katja: Mäkin oon jop luopunu kasasta käsityölehtiä ja koulupapereita. Toivottavasti se ei ollut virhe. Jää nähtäväksi.
Huuhtala: Pitää tosiaan kokeilla tuota. Saahan sitä sitten hankittua uude, jos 5 vuoden kuluttua tarvitsisikin jotain. Varmuuden vuoksi ei taida kannattaa säästää.
Lallukka: Laatikoita on ostettu iso pino ja vanhojakin on kamalasti. Pitäisikin laskea, joskus kuinka monta laatikkoa meillä on... Yritän kontrolloida virtaa, mutta silti sitä vaan on kerääntynyt.
Tuula: Mä en tosiaan ole ikinä ollut myymässä kirpparilla. Oon vaan vienyt Uffin laatikoihin, kierrätyskeskukseen yms. tavaraa. Pitää kai kokeilla sitäkin.
Liisa: Pitää tosiaan viedä töihin. Paljon hyvää askartelumatskua on säästössä. Ja taidampa luopua noista kohteliaisuudesta säilytetyistä jutuistakin.
Anni P: Mä taidan laittaa pystyyn kirppari kassin, mutta myös mökille ja töihin kassit. Säästän toki kankaita yms., mutta esim. huopatilkut voin viedä pois. Käsityö matskuja pitää olla ihan senkin takia, että jos iskee inspiraatio.
Oi, osallistun! Yksi vinkki tuli mieleen... Joitain juttuja voi valokuvata. Paperia lähinnä. Ainakin mulle oli helpottavaa kun sain ison läjän lapsuuden ajan taidettani heitettyä pois. Kuulostaa karulle, mutta kuvattuinakin niitä voi katsella. En kuitenkaan halua jättää jälkipolvilleni paljon mitään mitä heidän velvollisuudentunnosta pitäisi säilöä. Ajattelen joskus vähän liian pitkälle :) Mutta se toisaalta helpottaa irrottautumaan materiasta.
heini: Joo kuulostaa vähän karulta. Toisaalta varmaan ihan käyttökelpoinen idea tulevaisuudessa esim. tyttösen töiden säilömiseen. Osa paperiversioina, osa kuvina. Mun lapsuuden taiteet on mun äidin vaivoina :)
Minäkin kuulun niihin, joiden on vaikea luopua monesta. Pyrin kyllä välttämään myös uuden ostamista, jos vanhakin on vielä käyttökelpoinen tai sen voi jossain hyödyntää. Olen myös viime vuodet pyytänyt läheisiltäni, etteivät antaisi minulle lahjoja tai toisi tuliaisia, kun kotona on kaikkea mitä tarvitsen, ja kun on ihana vain nähdä heitä.
Tavaramäärä näyttää ja tuntuu minusta myös vähäisemmältä, kun on siistiä ja jokaisella tavaralla on oma paikkansa.
Aurinkoisia kevätpäiviä. :)
Sari
Lähetä kommentti