Jo muutaman päivän minua on jännittänyt kovasti edessä oleva reissu. Hassua se oli, sillä yleensä en ole kova jännittämään. Puettiin kivat vaatteet. Tyttöselle mekko, jonka sain aamulla viimeisteltyä. Matkalla jännitys kasvoi, sillä navigaattori vei meidät perille ihmeellistä reittiä. Ajelutti kapeita hiekkateitä ja käski kääntymään vasemmalle, vaikkei siinä ollut kuin peltoa. Ei edes peltotietä. Lopulta löydettiin kuitenkin hyvin perille Kaneliin tapaamaan
Jonnaa ja lapsia. Naapurista saapui vielä
Minja lastensa kanssa. Juteltiin, syötiin porkkanakakkua ja juotiin teetä. Kiva ja leppoisa iltapäivä kauniissa kodissa. Turhaan jännitin, oli mukavaa eikä yhtään pelottavaa. Kiitos.
5 kommenttia:
Kiva, kun tulitte ja olitte! <3
mukavilta näyttävät teidän puuhat! :)
Minä jännitän usein tapaamisia. Ihan hassua, mutta semmosta se on. Tytön mekko on ihana!
Aa, te tunnette toisenne :) En ole aiemmin tajunnut. Hauskaa miten monet blogi-ihmiset kietoutuvat jotenkin yhteen... Siis monet joita seuraan. Kuulostaa ihanalle reissulle. Istuskella, jutella rennosti ja lapset mukana ja nauttii.
Kirsi: mukavaa olikin.
Milla: jännittäminen on hassua, onneksi jännitin vain sopivasti.
heini: Tämä oli eka kerta kun tavattiin. Blogien kautta sitä kai muutkin kietoutuvat.
Lähetä kommentti