Murunen

oli oikein murunen tänä aamuna. Teki vain mieli pusia ja halia, korvata väsyneitä ajatuksia viime päiviltä. Olisin ollut valmis myymään tyttösen ensimmäiselle vastaantulevalle lapsikauppiaalle. Mutta viime yön me nukuimme paremmin.

Olimme keskiviikkona lääkärissä Lohjan sairaalassa. Saimmekin kutsun sinne, emme Jorviin. Tyttöstä tutkittiin ja hänestä otettiin verta niin paljon vain kuin tuon kokoisesta saa ottaa. Kardiologi löysi ultrassa syyn sydämmen sivuääneen. Keuhkovaltimo on hieman liian ahdas. Se ei kuitenkaan ole millään tavalla vaarallista, eikä vaikuta elämään. Ei kuulemma jää juoksukilpailuissa toiseksi sen vuoksi. Refluksiin emme saaneet mitään apua, vain kehoituksen lopettaa yösyömiset. Olimme nukkuneet siihenkin asti huonosti, mutta kaksi seuraavaa yötä meni vielä huonommin. Viime yönä tyttönen kuitenkin taisi tajuta jutun jujun. Heräili kyllä, mutta nukahti uudestaan helposti. Kunnes neljältä minä ajattelin, että voihan tuolla olla nälkäkin (ja suoraan sanoen halusin imettää, koska rintani olivat niin täynnä maitoa) ja imetin. Aivan kuin olisi energia juomaa annettu. Ei auttanut kuin nousta muutamaksi tunniksi hommailemaan. Silti parhaat unet pitkään aikaan.

Hyvien unien jälkeen maailma näyttää taas miellyttävämmältä. Ensi lumi on oikeastaan aika ihanaa. Viimeiset kukat pihalla kauniita. Kesän ensimmäiset ja viimeiset kukat ovat kaunempia. Jäiset puolukatkin maistuivat makeilta. Kevätesikkoa kyllä käy sääliksi, on erehtynyt vuodenajasta.

Tyttösen nukkuessa pyntättynä päiväuniaan vaunuissa olen taas laitellut kukkapenkkejä. Kaivoin kaikki iirikset ylös, koska olivat kasvaneet liian tiheäksi kasvustoksi. Nyt mulla on ihan hirveästi iiriksen mukuloita. Olisiko jollakin niille kukkapenkissään tilaa? Kukat ovat kauniit, mutta erityisesti tykkään niiden lehdistä. (Iiriksen kuva tämän linkin kuvakollaasin kolmannen rivin ensimmäisenä)