tyttönen painoi melkein 4 kiloa. Syntymäpainoon on tullut jo reilu kilo lisää. Tyttönen ei ole kasvanut kovin reipasta vauhtia. Kaksi viikkoa jouduimme antamaan tyttöselle hieman korviketta lisämaitona ja nyt kasvu on ollut neuvolan mukaan riittävää. Korvikkeet luultavasti aiheuttivat hänelle mahavaivoja ja ihottumaa, kunnes siirryimme hypoallergiseen versioon.
Melkein suututtaa neuvolan toiminta. Imetyksen ohjaaminen on olematonta ja korvikkeita tarjottiin ainoana vaihtoehtona. En suostunut heti aloittamaan niitä, vaan sitkeästi yritin imetyksen tehostamista netistä löytämieni ohjeiden mukaan. Se ei kuitenkaan riittänyt, sillä tyttönen ei ilmeisesti jaksanut imeä riittävästi. Puhuttuani
imetyksentukilistasta neuvolassa, neuvolatäti sanoi sen olevan hyvä. Mutta minua hän ei sinne ohjannut. Ihmetyttää kyllä, mikä on neuvolan tarkoitus, jos siellä ei ohjata imetystä. Osaisin minä itsekin lapseni punnita ja katsoa käyrältä, onko kasvu normaalia.
Nyt imeminen sujuu mielestäni jo paremmin ja tyttönen vaikuttaa tyytyväiseltä. Keskiviikkona on seuraava punnitus, joka näyttää pärjätäänkö me pelkällä rintamaidolla.
Viime päivinä haparoivat kädet ovat alkaneet löytyä. Tänään tyttönen makasi lelukaaren alla ja huitoi. Lelujen heiluessa ja kilistessä hän kiljahteli ilosta kuulostaen pieneltä apinalta.
6 kommenttia:
Neuvolan resursseista imetysohjannassa on ollut paljon keskustelua lähiaikoina, ja ikävä kyllä tukea ei juuri heru. Tiedä sitten onko kyseessä aikapula vai tietotaidon puute. Hienoa, että jaksat taistella imetyksen puolesta ja painoa tyttöselle on kuitenkin nyt tullut. Näin vauvamyönteisen sairaalan kätilönä voisin sanoa, että yksi melko simppeli keino lisätä maitomäärää silloin kun lapsi ei jaksa imeä, on lypsyt syöttöjen päälle. Ei ole väliä tuleeko pulloon täytettä vai ei, mutta lypsyt stimuloivat ja antavat elimistölle viestiä tuottaa lisää tavaraa. Tihennetyt syötötkin tietenkin ajavat saman asian, jos imuhaluja ja tehoa vaan riittää. No, tämän varmaan jo tiesitkin, kun olet tietoa hakenut. Tsemppiä pikkuisesi kanssa, hän on niin suloinen!
Hienoa, että jaksat kamppailla imetyksen puolesta :) Se on kuitenkin sitä kaikkein parasta ravintoa aarteellesi.
Paljon jaksamista ja tsemppiä sulle!!
Toivottavasti jatko alkaa sujua jo paremmin! Tärkeintähän on, että tyttö kasvaa, vaikka hitaastikin. Ja että kiljahtelee ilosta, se on kaikista tärkeintä :)! Meidän pariviikkoinen tylleröinen ei vielä ympäröivästä maailmasta juuri perusta, vaikka kokoa onkin jo tasan saman verran kuin teidän tytsyllä. Tsemppiä punnitukseen ja eloonne muutenkin :)
Meille sattui esikoisen syntymän aikaan varsin imetysmyönteinen kätilö omahoitajaksi synnyttäneiden (perhe)osastolle. Häntä saan pitkälti kiittää siitä, että imetys on kohdallamme onnistunut hyvin (toki matkalle on osunut vastoinkäymisiäkin, mm. pari räväkkää rintatulehdusta, mutta "imetysitsetuntoni" valettiin kohdalleen synnytyssairaalassa = Naistenklinikka HKI)). Imetyksen tuen sivustot kahlasin myös läpi (nyt vilkaisin sivuja taas, ovatpa hienot nykyään!). Toki ymmärrän lisämaidonkin annon, kun siihen on perusteltu syy, mutta noin yleensä sen pitäisi olla vain tukitoimenpide.
Oman kokemukseni mukaan samoistakin aineista rakennetut vauvat (siis sama äiti + isä) kasvavat saman äidin maidolla kovinkin eri tahtiin; meillä esikolla ja kolmosella paino on ollut imetysaikana yläkäyrillä, kakkosen paino taas nousi paljon maltillisemmin. Olenkin joskus miettinyt, miten imetykseni olisi käynyt, jos esikoinen paino olisi kasvanut yhtä hitaasti kuin kakkosen paino kasvoi. Nythän minulla oli jo rutkasti kokemusta imetyksestä kakkosen aikana, joten luotin itseeni imettäjänä (ja onneksi neuvolan th oli samaa mieltä). Ehkä teidän tyttönne vain on sitä maltillisemmin kasvavaa sorttia?
Olen imettänyt nykysuomalaisittain pitkään lapsiamme, ja tuntuukin aika hassulta, että ehkä vuoden päästä imetys on osaltani luultavasti lopullisesti ohi. Olen kuitenkin ollut raskaana ja/tai imettänyt yhtäjaksoisesti marraskuusta 2002 saakka! Voi olla metka ja samalla haikea tunne saada kroppa taas "omaan käyttöön" :)
Onnea imetystaipaleellenne ja muutenkin kaikkea hyvää vauvaelämään! Kaunis lautalattia teillä muuten :)
Jaana olikin kirjoittanut sinulle tosi hyvän imetysvinkin! Ja niinhän se on, että lapset kasvaa omaa tahtiaan. Minua ärsyttää jos niitä käyriä tuijotellaan liikaa, toki on hyvä, että seurataan, mutta neurottiiseksi ei kyllä saa ruveta. Kyllä terve ihminen näkee paljaalla silmälläkin voiko lapsi hyvin ja taitaa ne lapset aika hyvin kertoakin silloin, kun nälkä on.
Ihania imetyshetkiä toivottelen!
Meidän vauvalla huomenna neuvola, voisin kuvitella, että 6 kg menee rikki jos kasvu on ollut entisenlaista. Jättiläisvauva :D
Ai niin, piti vielä sanomani, että minullakin jo kolme imetystä takana ja Haitulalla oli kasvun kanssa vähän hidasta 4-8 kuisena, mutta neuvolassa tsempattiin vaan imettämään. Ja minä imetin. Haitulalla kasvuun saattoi kyllä vaikuttaa tositosi ärhäkkä atopia. Nyt reilu kolme vuotiaana tyttö on kyllä ottanut kasvun tosi hyvin kiinni ja ihokin on hyvänä!
Kiitos kaikista kommenteista. Ne auttavat taas eteenpäin, tyttönen ei ollut kasvanut yhtään viime punnituksesta ja neuvolatäti oli aika tylynä.
Jaana: Synnytin Lohjalla, missä sain mielestäni oikein hyvää ohjausta imetykseen. Alku sujuikin hyvin, mutta ongelmia alkoi ilmetä n. 2 viikon iässä. Neuvolassa on varmaan puutetta sekä ajasta että osaamisesta.
Maria: Nämä muutamat viikot ovat olleet sen verran uuvuttavia tämän imetyksen suhteen, että tuo sinun imetys/raskaus "jaksosi" tuntuu aivan käsittämättömältä. En voi kuin hämmästellä.
Jonna: Teillä on tosiaan jättiläisvauva :), mutta hyvä niin. Ihana neuvola teille on sattunut. Juuri kannustusta kaipaisin ja sitä, ettei käyriä niin tiukasti tuijotettaisi.
Lähetä kommentti