Viime kesänä aloittamani tilkkupeitto valmistui vihdoin viime viikonloppuna. Se on ensimmäinen oikea tekemäni tilkkutyö. Yläasteella ompelin hirsimökkitekniikalla tyynyn kässäntunnilla. Vaaleankeltaista ja mintunvihreää, inhimillisimmät tarjolla olleet kankaat koulun valikoimasta. Pitkään aikaan sen jälkeen tilkkutyöt eivät houkuttaneet.

Keltaiset kankaat tilasin Amerikasta ja Saksasta. Valkoinen kangas on tavallista metripuuvillaa ja okran värinen taustakangas on pellavaa. Punainen reunuskangas on paikallisen kangaskaupan pienestä tilkkutyökangasvalikoimasta. Malli on oma ja matkanvarrella muuttunut. Alunperin kulmaneliöitä ei pitänyt tulla peittoon. Valkoinen kangas loppui kuitenkin kesken ja jokin ratkaisu oli keksittävä.

Olen erittäin tyytyväinen peittoon, vaikka siinä onkin useampia mokia. Ehkäpä ne tekevät siitä käsintehdyn näköisen. Pääasiassa olemme nyt käyttäneet peitosta okranväristä puolta, sillä kurakelit, kissat ja valkoinen päiväpeitto ei kovin hyvin sovi yhteen.

Tilkkuilu jatkuu ehdottomasti. Uusi kangaspaketti Amerikasta on jo saapunut ja seuraava työ aloitettu.

Pitkästä aikaa

Edellisestä päivityksestä on vierähtänyt melko tarkkaan kolme kuukautta. Mahankasvatusprojekti on väsyttänyt minut täysin. Nyt ollaan melkein puolessa välissä projektia ja elämä tuntuu palautuneen jotakuinkin vanhoille urilleen, muuttuakseen taas kohta.

Viime viikonloppuna teimme syksyn viimeisen reissun mökille laittamaan kaiken talvea varten kuntoon. Ihastelimme kesän viimeisiä kukkia, kauniita maisemia ja söimme pensaista kohmeisia viinimarjoja.

Käsityöt ovat myös seisseet viime kuukausina. Kohta minulla on kuitenkin jotain esiteltävää. Tilkkupeite on melkein valmis ja talveen olen alkanut valmistautumaan neuloen.