Vauvaelämää

Olemme viettäneet keväisiä päiviä tyttösen kanssa kaksin sisällä. Isi joutuu vielä olemaan töissä, isyysloman vuoro on hieman myöhemmin. Me saimme tänään neuvolasta luvan ruveta ulkoilemaan. Äidin pää kiittää! Tyttönen on kasvanut hurjaa vauhtia. Viikossa paino on noussut 260 g ja nyt tyttönen painaa jo melkein 3 kiloa, joka on ulkoilun rajana.

Saamme koko perhe nukuttua hyvin, mutta silti tunnelma on varsin unelias. Tyttönen viettää aikaa mieluiten kainalossa tai sylissä. Olen oppinut viikossa tekemään monia asioita yhdellä kädellä. Olen myös havainnut, että kantoliinan sitominen ohjeiden perusteella on mahdotonta.

Olemme kestovaippailleet päivisin ja öin. Etukäteen varaamistani vaipoista ja kuorista suurin osa on vielä liian isoja. Turvauduin jo huutonetin puoleen ja sain neulottua yhdet villikset itsekin. Koko on pieni, lanka paksuhkoa ja puikot 4 mm, joten ne valmistuivat yhdessä päivässä tyttösen nukkuessa tai köllötellessä sylissä. Miehestä oli vaarallisen näköistä kun neuloin tyttönen sylissä. Ei se sitä kuitenkaan ollut, mutta niskoja väsyttävää, kun pidin käsiä luonnottoman ylhäällä.

Tyttönen tuli

Kuvassa kolmen päivän ikäinen tyttömme syntyi vajaa viikko sitten. Kooltaan hän on kirppunen, kuvassa olevat vaippahousut ovat kokoa vastasyntynyt ja käytössä päällihousuina. Ystäväni totesi puhelimessa osuvasti: on olemassa vain yksi maailman ihanin lapsi, mutta sellainen on jokaisella äidillä.

Raidalliset hihat

Kummipojalle synttärilahjaksi menevä puuvillainen takki valmistui tänä aamuna. Pitkään se oli seisonut korissa ja odottanut, että vetoketjun ompelulangat pääteltäisiin. Keltainen ja iloinen oli toiveissa ja sellainen siitä mielestäni tulikin. Olisin halunnut vetoketjun olevan pari senttiä pidempi, mutta niitä oli saatavilla vain viiden sentin välein.



Ohje on Suuresta käsityölehdestä 8/2009. Tein ohjeeseen vain joitakin muutoksia raidoituksen suhteen. Lanka on mandarin petitiä ja puikot olivat kokoa 2,5 mm ja 3 mm.



Masuasukki ei ole vielä ilmoitellut tulostaan. Välillä supistelee paljon, mutta ne lakkaavat aina, kun toiveeni alkavat heräätä synnytyksen käynnistymisestä.
Oma villatakkiprojektini etenee hiljalleen. Päätin viime yönä valvoesani liittyä niin monien muiden seuraan ja tehdä seuraavaksi Twenty ten cardin.

Kevät

Ulkona on käsittämättömät 6,5 astetta lämmintä. Kevät selvästi lähestyy kovaa vauhtia. Kukkia tekee mieli ostaa sisälle tuomaan kevättä vielä vähän lähemmäs.



Käsityöni ovat myös olleet kovin keväisiä. Kummipojalle olen neulonut syntymäpäivälahjaksi puuvillaista neuletakkia. Toiveena oli iloisia värejä ja etenkin keltaista. Olen myös ommellut masuvauvallemme köllöttelyyn tilkkupeittoa. Kankaat ovat saamiani näytepaloja, joissa on ihanan keväiset värit.



Keväinen mielialani ei näy tällä hetkellä päällepäin. Laskettuun aikaan on viikko. Kaikki päälle mahtuvat vaatteet ovat mustia, ruskeita tai harmaita. Odotan kovasti aikaa, jolloin mahdun taas edes osaan tavallisista vaatteistani.

Lumi takki

Villatakki projektin ensimmäinen takki on valmis. Neulominen oli hidasta, sillä sileää osuutta oli tylsääkin tylsempi neuloa. Samanaikaisesti valmistui monta pienempää projektia, jotka tosin jäävät laiskan valokuvaajan vuoksi esittelemättä.

Kuvista huomaa, että olen kasvattanut mahaa ja itseäni muutenkin hyvällä menestyksellä. Istuuko takki hyvin, siitä on vaikea sanoa vielä mitään. Tällä hetkellä napit saa juuri ja juuri kiinni. Mietin istumista sitten kun kokoni on taas lähempänä normaalia.

Tein takkiin kaikki aikomani muutokset. Ja siitä tuli mieleinen. Lanka oli aika epätasaista, minkä näkee neuleen pinnasta. Takki on mitoiltaan jotain M ja L kokojen välistä. Neuloin sen XL:n silmukkamäärillä. Lanka oli ohuempaa ja puikot kokoa 4 mm.

Valmiiksi neulottuna takki oli ollut jo jonkin aikaa, mutta napit puuttuivat. Alkuviikolla kävin Helsingissä näyttelyssä ystävän kanssa. Näyttelyn jälkeen menin viimeisillä voimillani Stockmannin nappi osastolle, josta löysin mielestäni täydelliset napit. Lähes läpinäkyvät, joissa on pienoinen vivahdus keltaista kultaa.

Seuraava takkiprojekti on jo harkinnan alla. En ole vielä osannut päättää mallia. Useampi on harkinnan alla. Ja sitten pitäisi vielä valita lankakin.

Projekti

Pakkasten paukkuessa jo ties kuinka monetta viikkoa olen kaivannut kovasti villatakkeja. En tiedä mihin kaikki villatakkini ovat kadonneet. Olen tiettävästi neulonut itselleni jokusen viime vuosina, mutta niistä suurin osa on mennyt kiertoon. Muutama on liian paksu sisällä pidettäväksi ja muutamaa on tällä hetkellä turha edes yrittää käyttää. Sopivan paksuisista ja kohtuullisen kokoisista takeista on siis kova pula. Ostin syksymmällä itselleni hätäpäissäni yhden, mutta kuten kaupan villatakeille luvattoman usein käy, se on aivan nyppyyntynyt.

Olen siis päättänyt tänä vuonna vauvan vaatteiden ohella yrittää keskittyä takkien neulomiseen. Onhan se hyvä varautua ensi talveakin varteen. Luulen, että vauvan synnyttyä neulominen voi olla haastavaa, mutta ainakin äitiyslomalla ennen vauvan syntymistä, luulisi olevan aikaa neuloa. Tuskinpa silloin kovasti muuhunkaan kykenee.

Kuvassa on ensimmäinen projektini. Malli on garnstudion ja lanka paikallista villaa Koivulan tilalta. Lanka on ohuempaa, kuin ohjeessa, joten teen isomman koon silmukkamäärillä. Teen myös ohjeeseen joitakin muutoksia, joita huomasin ravelryssä monen muunkin tehneen.

Hyvää uutta vuotta!

Joulukuu hurahti ohi niin kovaa vauhtia, etten ehtinyt kunnolla mukaan. Ensin työ- ja sitten joulukiireet veivät suurimman osan ajasta. Onneksi joulun jälkeen olen saanut lomailla kunnolla ja kerätä voimia viimeisiksi työviikoiksi.

Joulun alla meillä tehtiin remonttia, ei tosin kotona (mikä sekin olisi tarpeen) vaan nukkekodissa. Nukkekodin rakensi mieheni isä miehen siskolle 1970-luvulla. Mitat ja malli on kopioitu suoraan Lundbyn talosta. Kuten kaikki sen aikaiset peruskorjaamattomat talot, nukkekotikin kaipasi perusteellista remonttia.

Oikeastaan talo oli niin retro, että meidän olisi tehnyt mieli jättää se alkuperäiseen asuunsa ja rakentaa kokonaan uusi tilalle. Kaikenlaiset aikaa syövät auto yms. ongelmat kuitenkin estivät sen suunnitelman, joten nukkekoti vain korjattiin moderniin asuun.

Kaikki pinnat maalattiin, osa seinistä myös tapetoitiin. Sinikukallinen tapetti on tapettitalosta, kesämökin keittiöremontin ylijäämiä. Punakukallinen tapetti on käsinpainettua lahjapaperia Sinellistä ja vihreä pilkullinen skräppäyspaperia samasta paikasta. Keittiön ja vessan lattiat laatoitettiin mosaiikkilaatoilla ja muihin lattioihin laitettiin nukkekodin parkettia, jonka löysin Hobbypointista. Parketit lakkasin servettilakalla. Keittiönkaapisto on Lundbytä ja vessan kalusteet ostin Hobbypoinista. Muut kuvassa näkyvät kalusteet ovat vanhoja, mutta kuten tyylikodissa kuuluukin on sohvakalusto Kukkapuron suunnittelema (tai oikeammin kopioitu sen suunnittelemasta).

Hiljaiselostani johtuen tiedän muutama ihmisen huolestuneen voinnistani. Voin kuitenkin erinomaisesti. Maha, vauva ja minä olemme kaikki kasvaneet kovaa vauhtia. Pari viime viikkoa olen ottanut todellakin rennosti ja kerännyt voimia, kuten jo aikaisemmin kirjoitinkin. Töitä on jäljellä nelisen viikkoa ja sitten aloitan äitiysloman. Vauvan tuloon olen valmistautunut pikkuhiljaa, mutta siitä kirjoitan lisää myöhemmin.