Paita

Pitkästä aikaa taas. Meille kuuluu hyvää. Tavallista lapsiperhe-elämää. 

Ommellut olen paljon, mutta nyt innostuin osallistumaan Facebookissa saumavara ryhmässä savaway ompeluhaasteeseen. Aiheena oli kasvikunta. Mulla on ollut jo kauan Alabama Stitch Book, jota olen ihaillut, mutten ole saanut tehtyä siitä vielä mitään. Nyt kun luin tuon haasteen, niin tiesin heti aiheeni. Aplikaatioon kuvan nappasin kirjasta, mutta ompelin sen kyllä koneella suoralla ompeleella. En käsin niin kuin  kirjassa tehdään. Kuvan sommittelua jouduin hieman muuttamaan, jotta sain sen mahtumaan tuohon paikkaan.

Paidan malliksi valitsin tuollaisen raskauskilojen peittelyyn sopivan löysän. Kaava on jostain vanhasta Suuresta Käsityölehdestä sellainen pussittava tunika. Muokkasin siitä teepaidan lyhentämällä hihat ja helman. Kaventamalla alaosaa ja suurentamalla kaula-aukkoa. Kaula-aukon reunaan saumuroin kaistaleen ja tikkasin sauman kiinni paitaan. reunan jätin huolittelematta rullaantumaan. Myös helma on huolittelematta, jotta rullaantuisi.

Kankaana on mustaa trikoota, muistaakseni Royal tuotteelta tilattua. Aplikaatiossa käytin kaksipuoleista liimaharsoa ja alareunassa on kumpparia. (Mustan aplikoiminen mustalla illalla on haastavaa, niinkuin muös mustan paidan kuvaaminen.)

Tykkään! 

Tekemistä

Äitini on meillä edelleen kylässä, koska minulta poistettiin eilen kaksi viisaudenhammasta. Vauvan nukkuessa ja äidin leikkiessä tyttösen kanssa käytän aikana laiskasti eli mietiskelen, haaveilen, selaillen lehtiä jne. Olen pelännyt hampaiden poistoa yli kymmenen vuotta ja venyttänyt sitä viimeiseen asti. Ei se ollutkaan niin kamalaa, kuin kuvittelin. Alahampaat ovat vielä jäljellä ja ne ovat kuulemma paljon vaikeammat poistaa. En huokaise vielä helpotuksesta.

Lotta teki eilen todo-listan ja kyseli muidenkin listoja. Tässä mun lista tälle keväälle.  Lotan lista oli vielä tässä elämässä periaatteella, mutta mä en jaksa nyt ajatella asioita niin pitkälle. (Ja siitä listasta tulisi niin pitkäkin :)) Tuntuu, että tällä hetkellä pystyn hahmottamaan elämääni muutaman kuukauden pätkissä. Nyt mielessä on kevät ja kesä. Tässä listani sille ajalle:

1. Ommela itselleni vaatteita

Olen ollut kotona kohta kolme vuotta. Sinä aikana en ole kovasti hankkinut uusia vaatteita. Ihan vain välttämättömimpiä. Vaatteet alkavat olla aika loppuun kulutettuja. Uusia ei tekisi mieli ostaa, kun ei oikein tiedä miten ne ovat tehtyjä ja vaatekauppoihin on niin vaikea päästäkin. Olen ommellut tyttöselle ja pikkuveljelle paljon vaatteita (vaikken niitä ole koskaan saanut tänne blogiin asti) ja ompelutaitoni ovat kasvaneet paljon parin vuoden takaisesta. Vielä en ole kuitenkaan uskaltautunut ompelemaan kovasti itselleni. Tuntuu, että on vaikeampi löytää/tehdä hyvin istuvia kaavoja. Todennäköisyys, että vaatteesta ei tule pidettävää on itseni kohdalla suurempi, kuin lapsille ommellessa.

Olen kuitenkin päättänyt nyt uskaltautua rohkeammin kokeilemaan. Ja toisaalta olemaan ennakkoluulottomampi vaatteiden suhteen. Suunnitteilla on lähinnä yläosia, sillä hyvin istuvien housujen ompelu tuntuu vielä liian haastavalta.

Kuvissa tyttöselle OB:n Villi viikinki kaavalla ompelemani paita mekkojen alle. Itselleni Bohemien tunika, joka taitaa olla liian romanttinen ja väärän värinen. Ja sitten vielä paita itselleni. Kangasta oli aika vähän ja puserosta tuli hieman liian lyhyt, mutta olen käyttänyt sitä pitkän topin kanssa.

(Ja sittenkun oppisi vielä silittämään vaatteet valmiina.)

2. Perustaa kasvimaa

Viime kesänä meillä kävi kaivinkone tasaamassa minulle paikan kasvimaata varten. Raskaus kuitenkin hyydytti silloin, ja loppukesästä paikka kasvoi puoleensääreen asti rikkaruohoja. Nyt keväällä aion saada sen kasvimaan tehtyä. Äitienpäivälahjaksi olen toivonut hyvälaatuista multakuormaa. Kasvimaan reunalla on paikka kasvihuoneellekin, mutta sen aika on joskus myöhemmin.

3. Elvyttää liikuntaharrastusta

Raskausaikana on pystynyt lainkaan liikkumaan väsymyksen ja supistelujen vuoksi. Nyt on taas aika aloittaa nollasta. Joskus yritin ottaa omaa-aikaa liikuntaa varten, mutta siitä tuli vain hampaiden kiristelyä kaikille. On helpompi yrittää liikkua lasten kanssa.

Ensin pitäisi nostaa kuntoa kävelemällä pitkiä vaunulenkkejä. Meillä on uusi pyöränperäkärry/juoksuvaunu, johon kummatkin lapset mahtuvat. Sitä työnnellessä toivon pääseväni alkuun. Pitäisi myös yrittää löytää muita tapoja liikkua lasten kanssa tai niiden hoidon lomassa. Ehkäpä kokeilen miehen soutulaitetta ja yritän jotain kotijumppaa. Joskus tulevaisuudessa juokseminen olisi taas tavoitteena.

4. Käydä useasti retkellä lasten kanssa

Aika lähellä meitä on paljon kivoja retkipaikkoja. Haluaisin viedä lapsia metsään, näyttelyihin, museoihin ja puistoihin yms. Pitää vain lähteä rohkeasti. (Tutut meille saa ehdotella retkiä.)

5. Lukea enemmän

Sain joululahjaksi toivomani Ulla-Leena Lundbergin Jään. Luin sen parissa viikossa imettäessäni ja nautin kovasti. Nyt sellaiset rauhaiset imetyshetket ovat jo ohi. Syömäri on nopeampi ja tyttönen seurankipeä. Haluaisin kuitenkin yrittää löytää nytkin hetkiä, joissa pystyisi lukemaan.

Rauhallinen viikonloppu

Meillä piti olla tänään nimiäiset. Melkein kaikki vieraat sekä tyttönen sairastui ja juhlat peruttiin. Mummo oli kuitenkin ehtinyt jo tulla meille auttamaan. Mummo on viihdyttänyt tyttöstä, jonka tauti taisi olla vain lievää versiota. Täällä on leikitty vauvan syntymäpäiviä ja kummituslinnaa, piirretty, askarreltu sekä laskettu mäkeä. Minä olen pikkuveljen nukkuessa pitkiä päiväunia saanut tehtyä rästihommat, leikannut ja vähän ommellutkin kevät- sekä kesävaatteita. Kävin myös ensimmäistä kertaa rauhassa pitkällä vaunukävelyllä.

Vähän harmittaa juhlien peruuntuminen, mutta saimme kiiresen sijaan rauhaisan viikonlopun ja paljon aikaa puuhailla mieluisia asioita.

Koti tyttösen silmin

Istuin eilen illalla kulmat kurtussa, täysin uppoutuneena tietokoneella. Tyttönen kysyi, mistä pitää painaa kameraa. Näytin nappia tajuamatta mitään. Pian se tuli takaisin ja sanoi, että katsotaan kuvia. Hämmästyin ja katselin kotiamme aivan uudesta kulmasta. Kuvia, joita ei tulisi ikinä itse otettua. Kuvia, joissa näkyy todellinen elämä. Ensimmäisiä valokuvia.

Ovela neuloja-äiti

Tyttönen ei ole suostunut käyttämään oikein mitään neuleita koko talvena. Kaikki kutittaa. Vain pörrölangasta ja Seitsemästä veljeksestä neulotut siililapaset ovat kelvanneet. Päättelin siis sen olevan osittain henkistä kutitusta. Päätin kokeilla vielä yhden hatun tekemistä. Meillä kun ei ollut oikein mitään hyvin korvia suojaavaa, mutta ei niin kuumaa hattua. (Tuo yläkuvan ihana karvahattu on aika lämmin, kun siinä on tikkivuori.)

Päätin antaa prinsessalle periksi ja hankin kerän vaalean liilaa Woolia ja toisen vaaleanpunaista Sädettä, jossa on paljetteja. Neuloin niitä yhdessä 3,5 mm puikoilla. Kun pipo oli valmis ensin sitä ihasteltiin ja sitten sanottiin, että se kutittaa, kun se on villaa. Olinkin ovela ja sanoin, ettei se ole villaa, kun siinä on paljettejakin. Sitten pipoa on pidetty joka päivä. Nyt tiedän millaiset neuleet kelpaavat. En vain tiedä onko niiden neulominen kovin antoisaa, jos niiden pitää olla prinsessalle sopivia. Seuraavaksi taidan kokeilla puuvillalankoja ja väritystä omaan makuuni.

Tänään

Herättiin kaikki normaalia aikaisemmin. Tyttönen ehti katsoa aamuohjelmia telkkarista. Minä päätin taas yrittää kirjoittamista tänne. Aamupalan jälkeen askarreltiin Neppajymykerhon ohjeella sammakko. Sitten kaivoin kameran esiin ja kuvasin samalla kun rakensimme duploista eläinsairaalaa ja kotia.

Katselimme tyttösen kanssa kuvia hänestä pikkuveljen ikäisenä. Niissä kuvissa istutaan toukokuussa ulkona teepaidoissa. Nyt ulkona sataa aina vain enemmän lunta. Onneksi eilen ystävät toivat ihanan keväisiä kukkia. Tulivat isolla porukalla katsomaan pikkuveljeä ja valmistunutta remonttia. Liian harvoin nykyään ehditään näkemään kaikki, vain muutaman kerran vuodessa. Lukion jälkeen nähtiin melkein viikoittain. Nyt elämä on muka niin paljon kiireisempää. Onneksi se on kuitenkin aika rauhallista, niin kuin meillä tänään.

Velipoika

Reilun viikon verran meillä on asustellut pieni poika. Söpö ja pehmeä sanoi tyttönen koskiessaan ensimmäisen kerran. Toistaiseksi rauhallinen ja unelias tyyppi. Ja niin ihana.

Puna-vihreitä kuvia viimeajoista

Päärynät korjasin omasta puusta ennen pakkasia turvaan. Hyvän makuisia, mutta kovia. Sisällä pehmenivät nopeasti. Lajike on Pepi ja puun sai tyttönen ystäviltäni lahjaksi synnyttyään.

Minulla on uudet kirpparilta löytyneet vihreät talvisaappaat. Niistä tosin näkyy tosin enää mahan takaa vain kärjet. Sisaruksille tein talveksi vihreät takit. Tyttöselle velourista ja jouluvauvalle jämälangoista.

Talvi tuli ja meni, mutta aamut ovat olleet kauniita. Talonkin mies sai ulkoa viimeisteltyä juuri sopivasti.

Yöpaitoja

Flunssaisia ja sateisia päiviä. Päässä, sisällä ja ulkona tuntuu olevan yhtä harmaan utuista. Eilen olimme koko päivän sisällä. Tyttönen innostui leikkimään itsekseen. Minä käytin päivän ompelemalla pari yöpaitaa. Mekkoyöpaitaa toivottiin, mutta käytännöllisenä halusin lisätä mekkoihin leggarit, sillä peitto tuppaa karkaamaan edelleen öisin pois tyttösen päältä. Meillä saattaa olla öisin aika viileätä, sillä pattereita ei ole vielä laitettu päälle.

Kumpikin setti on 98 senttinen. Tunika/mekon muokkasin Ottobren Little lamb raglanpaidan kaavasta. Leggarit tein samalla kaavalla, kuin edellisessä kirjoituksessakin.

Ihmeellisen paljon yöpaitoja tarvitaankin. Tuntuu, että niitä kuluu yksi yössä/aamussa. Laatikosta ne ovat aina loppu. Pyykkikorista on ikävä etsiä likaisia päälle väsyneelle lapselle, joka haluaisi puhtaan. Ehkäpä nyt pärjätään taas hetki.

Toivottavasti näissä yöpaidoissa näkee kauniita unia. Viimeaikoina tyttönen on nähnyt kovasti painajaisia. Jonain yönä sängyn päädyssä oli kuulemma kolme vihreää dinosaurusta ja keittiössä hellalla muita eläimiä. Heräsimme kaikki hirveään kirkumiseen. Mistähän nuo kaikki pienen ihmisen pelot syntyvätkin?

Leggingsi tehdas

Ompeli aamusta tyttöselle uudet leggingsit ruskeasta velourista. Kaava on Ottobrestä 6/07 , koko 98 cm . Etsin kaavan kirjastosta Heidin ompelujen innoittamana. Olin aiemmin ommellut jo yhdet oliivinvihreästä velourista, mutta ne olivat hoikalle tytölle liian leveät. Ovat enemmän housujen kuin leggareiden malliset. Kavensin näihin kaavaa muutaman sentin ja nyt tuli hyvät. Vyötärölle ei tarvinnut laittaa edes kumpparia, kun istuvat niin hyvin. Paikan kumpparille toki jätin varmuuden vuoksi. Ja kun kaava osoittautui loistavaksi, niin etsin samantien jämälaatikosta toisenkin kankaan, mustan ohuen trikoon ja ompelin siitä vielä kolmannet leggarit samantien. Nyt on tunikoille alaosia talveksi.

Liikkuvan mallin kuvaaminen oli enemmän kuin haastavaa. Useammassa kuvassa tyttönen tuntui lentävän. Napsin sitten saman yläkerrasta kuvia, tapeteista saa ehkä paremman ympäristössään.

Väläytyksiä

Sillä aikaa, kun olen elellyt blogissa hiljaiseloa, on kotimme remontti valmistunut lähes kokonaan. Kymmenen vuotta siihen menikin, kun hitaasti ja perusteellisesti tehtiin. Muutama pikkujuttu ja yläkerran sähköt enää puuttuvat. Ne tuntuvat niin pieniltä, ettei niitä edes lasketa. Oikeastaan kaikki on itse tehtyä. Mies teki ikkunatkin kokonaan itse, kun hyviä ei tuntunut saavan mistään. Onnea on todella taitava (ja ahkera) mies!

Sisustus onkin sitten aivan eri juttu. Korkeaa seinäpintaa ei ole oikeastaan laisinkaan. Olemassa olevat, ylimääräiset huonekalut eivät sinne sovi. Toistaiseksi siis kaikki lojuu missä sattuu ja koko talo tuntuu olevan kaaoksessa. Mutta en jaksa stressata siitä laisinkaan. Tilaa tuntuu olevan nyt niin paljon, että sovimme tänne näinkin.

Aulan mustapohjainen tapetti on ruotsalaisen Sandbergin ja lastenhuoneen sininen on Tapettitehtaalta. Maalina käytettiin Uulan Into kalustemaalia ja seinämaalia. Maalausominaisuuksiltaan aivan loistavia maaleja. Vanhojen maalien päällä eivät kylläkään tuntuneet pysyvän hyvin. Suosittelen tämän kokemuksen perusteella.

Täällä taas!

Edellisestä kirjoituksesta on hujahtanut  hurjan pitkä aika. Mietin jo kokonaan bloggaamisen lopettamista tai uuden blogin aloittamista. Tänään kuitenkin tarvitsin vanhaa, hyvää sämpyläreseptiäni. En ole pitkään aikaan leiponut sämpylöitä tyttösen allergioiden takia. Nyt vehnäallergia on mennyt ohi ja voin taas leipoa leipää. Syötävää gluteenitonta leipää en onnistunut missään vaiheessa leipomaan.

Etsin sämpyläohjetta pitkään ja samalla kävin blogiani läpi. Mikä aarre! Kuinka paljon jo unohtuneita asioita olenkaan tänne tallentanut. Tätähän on jatkettava! Uusia kuvia ei nyt ole, mutta ehkäpä innostun taas kuvaamaankin. Kuvat kesältä. Kuulumiset päivittelen myöhemmin.

Mikä tämä on?

Olen ommellut tyttöselle vaatteita.  Vaaleanpunainen on uusin suosikki. Omasta vanhasta t-paidasta, talvi-ilot trikoosta ja resorista syntyi tunika. Vanhasta samettihameestani ja resorista taas syntyi sammarit. Laitoin ne lattialle kuvatakseni. Sain otettu yhden kuvan, josta huomasin, että ne pitäisikin silittää ennen kuvaamista. Mutta sitten ne jo vietiinkin.

Tyttönen on tullut kyselyikään. "Mikä tuo on?" "Mikä se on?" "Kuka tuo on?" Ja sitten osoitellaan kaikkea mahdollista ja mahdotonta. "Se on oven peilien välipuu" "No niin on!" Miten paljon onkaan asioita, jotka itse ottaa aivan itsestäänselvyyksinä, laisinkaan niihin huomiota kiinnittämättä.