Olen lupaillut kirjoittaa Tomten takista. Tässä se nyt on. Valmistunut jo aikapäiviä sitten. Sovituskuvaa en ole saanut otettua vieläkään. Näyttää kuulemma pelottavalta.
Inspiraation takkiin sain tuosta vihreästä 7-veljestä langasta. Voitin sen Vihreitä haaveita blogin arvonnasta, kuten jo aikaisemmin kirjoitinkin. Aikani kerää katseltuani muistin joskus vuosia sitten tekemäni Tomtenin. Kaivelin kaikki laatikoista löytyvät 7-veljestä jämät. Neuloin aivan Elisabeth Zimmermannin ohjeen mukaan. Se löytyy kirjasta Knitting without tears. Ajattelin, että löydän kyllä ottajan takille, jos se ei ole sopiva tyttöselle. Neuloessa luulin, että siitä tulee kamalan iso. Mutta siitä tulikin vain reilu. Luultavasti noin kokoa 98 cm. Omaan käyttöön siis pääsee, jos muuttuu ei-pelottavaksi.
Tykkään tuosta mallista ja se on kiva neuloa lähes yhtenä kappaleena. Jos vielä joskus teen sen, niin silloin laskeskelen silmukkamäärät ohuemmalle langalle. Parhaita villatakkeja ovat minusta sellaiset ohuesta (n. 400 m/100 g) langasta neulotut. Noin paksua on vaikea saada mahtumaan takkien alle. Ja on aika kuumakin, kun ainaoikeinneuleesta tulee niin paksua. Ulkotakin asemasta tuota luultavasti tulee käytettyä.
Tykkään tuosta mallista, mutta en kyllä ole suuri Elisabeth Zimmermann fani (jo sen nyt uskaltaa julkisesti kirjoittaa). Tai tykkään hänen ideoistaan ja suunnittelutyylistään, mutta en tavasta kirjoittaa ohjeita. Koen, että niitä ymmärtääkseen pitää osata neuloa melko hyvin. Ohjeet ovat sallisesti kirjoitettuja ja aika summittaisia. Silloin valmiista vaatteesta saattaa tulla aivan väärän kokoinen tms. jos ei osaa laskea tiheyksiä ja tehdä muutoksia. Jos olisin itse aloittelijana yrittänyt tehdä noiden ohjeiden pohjalta, niin olisin kyllä saattanut jokusen kyyneleen tirauttaa.
Napit ovat kookosta ja ostin ne Lohjan maailmankaupasta. Kivoja ja edullisia nappeja. Ostan niitä lisääkin, kun seuraavan kerran on asiaa Lohjalle.
8 kommenttia:
Niin kauniin värinen villatakki! Malli alkoi kyllä houkuttelemaan...
Eikös meillä ole toi tumman sinisenä? Se on ihme takki se oli vauvan kokoa eikä liian iso, mutta sitten se vaan venyy ja mahtuu vaikka lapset kasvaa. Vieläkin on käytössä. L
Kauniit värit on takissa! Toivottavasti se pelottavuuskin haihtuu pian.
Se on aivan huikean suloinen! Pakko koettaa itsekin -- jostain syystä en koe Elizabethin ohjeen lukemista ollenkaan niin vaikeaksi kuin ravelryssä tai neulelehdissä olevien ohjeiden kaikkine käsittämättömine lyhenteineen. Ehkä olen sillä samalla tavalla suurpiirteinen kuin tää Ellu-täti?
Mulla on tarkoitus tehdä tästä semmoinen kevättakin korvike, ja lanka on vielä seiskaveikkaa paksumpaa. Paljonko sulla meni sitä?
Nätit värit olet takkiin saanut. Toivotaan, että kevät veisi pelottavuuden mennessään :)
Ihanat värit. Taitavat olla vähän sellaisia "neulojaan luottavia" ne Zimmermannin ohjeet. Puolensa siinäkin (en kyllä kauheasti ole niistä neulonut, juuri siksi).
Kivitasku: Tuo malli on kyllä kiva, vaikka ohjetta kritisoinkin. Tykkään itsekin noista väreistä.
L: Kyllä teillä on tuollainen tummansinisenä. Mahtuuko se vielä?! Sehän oli yksivuotiaan kokoa. Ihme takki. Ehkäpä tuo Ellu-täti onkin paljon nerokkaampi kuin osasin ajatella.
Anni: Toivotaan, että pelottavuus menee ohi. Vaikka tuollaisen kaksi vuotiaan sielunelämää on kyllä aika arvaamatonta.
Mirva: Mä neulon niin paljon ilman ohjetta, että silloin kun neulon ohjeesta, niin tykkäisin jos se olisi ihan viimeisen päälle kirjoitettu. Niin ja olen lukenut niitä niin paljon, että niiden kieli ei tuota enää minkäänlaisia ongelmia.
Punnitsin takin ja se oli nappeineen melkein 350 g. Ulkotakin sijasta tuollainen käy varmasti mainiosti, jos lanka on paksumpaa ja neulot sen suhteellisen tiheäksi, ettei tuule niin kovasti läpi. Odotan kovasti millainen sun takista tulee.
Essi: Ehkä keväinen ulkotakkina käyttäminen tosiaan saisi tuon pienen mielen muuttumaan.
Minna: Juu sellaisia ne ovat. Muistelen, että tykkäät myös neuloa hyvin kirjoitetuista ja mietityistä ohjeista. Mutta onhan näissäkin tosiaan puolensa.
Niin nätti villatakki :)
Lähetä kommentti