Tänään blogikierroksella tajusin, että minun on tehtävä juuri niinkuin Liivia. Hain kosmoskukkia sisään aukeamaan. Laitoin vaasiin, mutta ne näyttääkin aivan riehaantuneelta tilliltä.
Mustarastaatkin riehaantuivat tänään pihalla auringosta ja lämmöstä. Huutelivat epävireisesti, vaikka yleensä laulavat kauniisti. Lentelivät päättömästi (oli niillä päät), eivätkä vaikuttaneet lainkaan arvokkailta.
Tyttösen takki on minun vanha. Tätini ompeli sen minulle käsin (!) vanhasta hiihtotakistaan, jonka osti vuonna 1976. Muut vaatteet matsattiin takkiin juhlia varten. Taidan ommella tyttösen takkiin vuoren. Aloitin ompelemaan itselleni talvitakkia ja toppavuorta jäi reilusti yli. Sitten menee läpi talven.
6 kommenttia:
Voi että tuo takki on hieno! Ja koko neidin look, aivan suloinen! Pakko kysyä, onko nuo kengät Tepsut? Meillä on ollut mielessä hankkia, mutten ole varma saako niitä täältä...
Ihana retrolapsi. Mä vaan muistelin, että sulla on vauva ;)
Mirva: On ne Tepsut. Mun samainen täti yritti hankkia niitä tehtaanmyymälästä, mutta siellä ei ollut myydä (?!). Sieltä sanottiin, että Prismoissa ja Stockmannilla on myynnissä. Kannattaa kysäistä. Mä ostin kuitenkin huutonetistä vähän käytettyinä.
Minna: Joo mun vauvalle on käynyt noin.
Miten hienoja värejä tyttösen yllä :)
Suloinen nöpönenä, vielä tänäänkin:)
Itsetehdyt toppatakit on mahtavia. Ihana retrolapsi ja riehaantunut tilli. Vadelmia vieläkin, vau!!
Lähetä kommentti