Ylempi perhepotretti on 4-vuotiaan serkkutytön näkemys meistä. Alempi minun tekeleeni Helin innoittamana ja ohjeistamana. Samalla osallistun kuviskerhon arpajaisiin.
Ylempi kuvista taitaa olla todenmukaisempi. Tärkein on luonnollisesti kuvattu yksityiskohtaisimmin.
Vaikeita oli piirtää tyttöstä. Saada se näyttämään pieneltä lapselta, mutta ei kuitenkaan ihan vauvalta. Liian vanhalta tuo taitaa näyttää useista yrityksistä huolimatta, vaikka hämmästyttävän iso tyttö jo onkin. Perheemme ulkojäsenet, kissat pääsivät tyhjää tilaa täyttämään.
7 kommenttia:
Ihanat! Toivoisin niin että osaisin piirtää, varsinkin nyt kun olen lukenut näitä sun kuvisaiheisia juttuja. Ehkä sitäkin vois opetella, ainakin vähän. Mutta käsi ei tosiaankaan aina näe samaa kuin pää.
Tärkein yksityiskohtaisimmin :). Hänellä taitaa olla terve käsitys itsestään. Tykkään sun "hengittävästä" potretista. Taideterapeutti voisi siitä analysoida yhtä sun toista. Esim. siitä missä kohden mikäkin kissa on. Tai että lapsi on sinun ja miehesi välissä. :) Niinhän se kai on, ovat meidän vanhempien keskipisteenä.
Ihana kuva! Teidät kyllä tunnistaa hyvinkin. Ja meinasin jo aiemmassa postauksessa kirjoittaa, että onpas tyttönen jo ison tytön näköinen. Toivottavatsi nähdään pian!
Mirva: Mä uskon, että piirtämisessä on paljon kyse harjoittelemisesta. Tietysti jotkut ovat luonnostaan parempia, mutta harjoituksella hyvienkin taidot ovat hiotuneet. Mutta vaikuttaa siihen tietysti myös muutkin asiat. Ja eihän sitä oikeasti niin loistava tarvitse olla, vaan tehdä sellaista, mistä nauttii. Multa piirtäinen taisi jäädä liian kovan itsekritiikin takia. En ollut yhtä hyvä, kuin jotkut toiset, joten en sitten ollut ollenkaan. Mutta nyt yritän olla ajattelematta ja vertaamatta. Yritän katsoessani oppia muilta.
heini: Mä olen sen verran neuroottisesti ajatteleva, että sommitelma on kyllä tarkasti harkittu :)
Mirka: Lisäsin jälkeenpäin miehelle vielä pari juovaa poskiin, nyt sen tunnistaa! Olisi kyllä kiva nähdä pian, remontoikaa nopeasti, niin tullaan!
Kissat ei saaneet väriä. Ja sä olet vähän lempeämmän ( tai kiltimmän) (höynäytettävämmän:) näköinen livenä. Tunnetko sä sen Helin, vai osaatko seurata tuntem,attomien blogia? Nimim. näytti aika hauskalta, mutta sit mä en ikinä enää tajua palata sivulle. Terkkui, Liisa, mäki haluan pirtää!
Liisa: Naurattipas sun kommentti. Ehkä mä piirsin toivepotretin. Mieskin on ihan liian lempeän ja haaveilevan näköinen.
En mä tunne Heliä. Tunnen tosi harvat niistä, joiden blogeja seuraan. On ihan eri asia seurata tuntemiensa ja tuntemattomien blogeja. Mee vaan uudestaan katsoon sitä blogia, niin pääset jyvälle siitä ja sitten et enää malta olla seuraamatta sitä.
hienoja perhekuvia! tykkään noista irtopalleroista, jotka voi sommitella haluamallaan tavalla.
Lähetä kommentti