29.8.2011

Tunustus viime keväältä

Sain viime keväänä, pahimman sairastamisjakson aikaan Kivitaskulta tunnustuksen. Hävettää, etten ole vastannut siihen aikaisemmin. Monesti se on ollut mielessä. Kiitos kovasti tunnustuksesta! Se toi hyvänmielen keskelle sairastamista.


Tässä tunnustuksessa kuului kertoa 7 asiaa itsestä:

1.  Äitiys on muuttanut minua ehkä yllättävän paljon ihmisenä. Tämä on ollut hyvä koulu minulle. Kuvittelin pystyväni suunnittelemaan ja hallitsemaan elämää. Aikaisemmin elämässä asiat olivat menneet kuten halusin. Jos halusin opiskelemaan, hain ja pääsin. Kun aloin odottamaan tyttöstä ajattelin, että teoillani äitinä, pystyn vaikuttamaan enemmän siihen, millainen lapseni ja elämämme on. Se luulo on kyllä karissut. Tyttönen on ihminen, jolla on vähintään yhtä vahva tahto kuin minulla ja usko sekä halu säädellä omaa maailmaansa. Allergiat antavat oman lisänsä.

2. Tyttösen syntymä on saanut minut miettimään enemmän myös sitä millainen ihminen olen muita kohtaan, millainen haluaisin olla ja mitä haluan elämältäni. Koskaan en ole ollut työ- ja uraorientoitunut, mutta nyt vielä vähemmän. Ihanteellisinta olisi tulla toimeen aika vähällä, tehdä sen vuoksi vähemmän töitä ja olla enemmän tyttösen kanssa. Haluan sitä sekä itseni että lapseni takia.  

3.  Olen mukavuudenhaluinen. Haluaisin olla suuri retkeilijä, joka nukkuu villapaitaan kääriytyneenä kuusen alla ja keittää ruokansa luonnonantimista. Tosiasiassa mieluiten vuokraan kohtuullisen hyvätasoisen hotellihuoneen ja elän helposti sekä mukavasti. Tämän kesän venereissut ovat olleet sietokykyni rajalla. Yhden yön voin leirielämää viettää ja jopa nauttia siitä, mutta kaksi olisi jo liikaa.

4. Yritän opetella elämään vähemmän tosikkomaisesti. Ottamaan elämän kevyemmin. Olemaan välittämättä siitä, mitä kuvittelen muiden ajattelevan. Olemaan välittämättä siitä, mitä tiedän muiden ajattelevan.

5. Yritän olla loppuvuoden tavaralaihiksella. Minulla on lista tavaroista, jotka saan ostaa uutena. Käytettynä saan ostaa muitakin tarvitsemiani tai haluamiani juttuja. Yritän hankkiutua eroon turhista tavaroista. Olen jo lipsunut muutaman kerran näiden kuluneen kahden kuukauden aikana. Mutta isosta kasasta tavaroita olen jo päässyt eroon. Moni tavara on kyllä houkutellut. Ehkä vuodenvaihteen jälkeen muistan kertoa, miten onnistui.

6.  Lenkkeilyharrastukseni ei ole hyvissä kantimissa. Yritin lenkkeillä vaunujen kanssa, mutta meidän mäkisessä maastossa, se on liian raskasta. Ajan jonka saatan itselleni nipistää iltaisin miehen ollessa tyttösen kanssa, käytän mielummin näköjään muuten. Yritän vielä kehittää ratkaisua, liikkua kuitenkin täytyisi.

7. Haaveilen asuvani kaupungissa. Kaupungissa asuessani halusin asua maalla. En kai koskaan osaa olla täysin tyytyväinen olotilaani. Sitäkin yritän opetella.

Näitä asioita oli vaikea keksiä. En halunnut kirjoittaa mitään kevyitä pinnallisia, mutta en toki liian henkilökohtaisiakaan. 100 asiaa, oli joskus paljon helpompi keksiä, saattoi kirjoittaa, mitä päähän pälkähti. Näitä piti mietiskellä, ettei tule ihan hassua kokonaisuutta. Näistä vastauksista taitaa kuvastua se muutos, jota käyn läpi äidiksi tultuani. En uskonut etukäteen, että se muuttaisi minua, tai ihmistä yleensä, näin paljon.



5 kommenttia:

Minna kirjoitti...

Lapsen saaminen on suurimpia asioita, mitä ihmiselle saattaa tapahtua. Olisi outoa, ellei se muuttaisi, ihan kaikkea. En tosin minäkään sitä uskonut ennenkuin tulin äidiksi. Nyt ihmettelen sitä.

kivitasku kirjoitti...

Ihania ajatuksia, osaltaan niin tuttuja:)

Mirka kirjoitti...

Tavaralaihiksella yritetään olla täälläkin. Osin pakon sanelemana. Minun kompastuskivi on käytetty tavara. Kun tekee "löytöjä" tai saa niin halvalla.

Mielenkiintoista ja rohkeaa pohdintaa. Joskus on vaikea tunnustaa itselleen, että totuus onkin jotain aivan muuta kuin mitä kuvittelee tai toivoo sen olevan.

Vaan siitä se muutos lähtee liikkeelle, itsensä tuntemisesta.

Maiju kirjoitti...

Ihanaa kun olet jaksanutkin pohtia näitä asioita. Meillä on hyvin ajankohtaisena tämä työ-/kotielämän suhde. Minun oli aloitettava töissä kolme päivää viikossa, koska miehen "uravalinnan" (lainausmerkeissä siksi, koska ei tässä oikein mistään urasta voi puhua) takia pelkkä miehen töissäkäyminen ei meitä elätä. Olemme tehneet valintoja, jotka toisaalta mahdollistavat aika vähällä toimeen tulemisen, mutta toisaalta lisäävät kustannuksia (esim. kaksi autoa on valitettava välttämättömyys). Mutta kolme päivää töissä on nyt ollutkin aika sopiva ja opettajana niistä päivistä kaksi on käytännössä vain puolikkaita päiviä. Ehdottomasti itsekin haluan tehdä vähemmän töitä ja olla enemmän tytön kanssa. Sekä itseni että lapsen takia. Toisaalta lapsen takia ja lapsen isän takia on myös äärimmäisen hienoa, että he saavat olla keskenään minun työssäoloajan.

Jos minun pitäisi pohtia miten äidiksi tuleminen on minua muuttanut, tarvitsisin pohdintaan varmaan apua. Se on varmaan niin kokonaisvaltainen muutos, etten oikein pysty sanallistamaan ainoatakaan asiaa.

Anna kirjoitti...

Minna: Se on kumma, miten sitä lapsettomana ajattelee, että minua äitiys ei muuttaisi. Nyt sen tajuaa, että muutos on väistämätöntä. Eikä mitenkään huono asia. Ehkä sitä ajatteli, että muutos voi tapahtua vain huonoon suuntaan. Että tulee sellaiseksi kotiäitihirmuksi :)

Kivitasku: Taitavat nuo ajatukset olla tuttuja aika monille äideille.

Mirka: Totuus tyttösen vauva aikana oli jotain aivan muuta, kuin olin odottanut. Ei ollut oikeastaan muuta mahdollisuutta kuin tunnustaa se. Se taisi olla liikkeelle sysäävä voima muissakin pohdinnoissa.

Maiju: Mielenkiintoinen kommentti. Minun ei olisi mahdollista mennä nykyiseen työpaikkaani vain osa-aikaisesti. Se voisi muuten olla ihan hyvä ratkaisu. Eikä miehenkään ole mahdollista jäädä töistä pois hoitamaan tyttyä siksi ajaksi. Joten meillä mennään tällä perinteisellä ratkaisulla.

Meilläkin on pakko olla kaksi autoa yms. rahaa vieviä ratkaisuja, mutta sitten ollaan säästetty esim. talon hinnassa ja tekemällä koko remontti itse.

Mirkalle tuossa ylhäällä vastasinkin jo, miksi olen alkanut pohtia muutosta itsessäni. Muutos on minullakin ollut kokonaisvaltaista. Olen luonteeltani myös pohdiskelija. Pohdinta tavallaan tapahtuu luonnostaan, haluammattani.