Raitatoppi valmistui muutama päivä sitten. Eilen se oli päällä Turussa. Edestä se näyttää hyvältä, sivuilta ja takaa ei niinkään. En ole läheskään niin hyvä virkkaamaan, kuin neulomaan. Sivujen ja takaosan suoran yläreunan muotoilu oli vaikeaa. Sivuilta raidat eivät kohtaa ja takaosa lerpsottaa. En anna sen kuitenkaan haitata. Enhän niitä itse näe.
Ohje on Hanna Välitalon Silmukoita, siksakkia ja pala suklaakakkua kirjasta. Langat ovat ilmeisesti ohjetta ohuempia. Valkoinen on kotiväkeä ja keltainen tallinnasta Karnaluksista muutama vuosi sitten hamstraamaani ilmeisesti Tsekkiläistä Katka nct puuvillalankaa. Käytin 3 mm koukkua kuitenkin, mutta pinnasta tuli aika harva. Ja onhan se aika paljastava muutenkin. En kehtaisi käyttää ilman toppia alla. Hieman isokin se on, joten toppi alla tekee ihan hyvää. Tosin tällaisilla helteillä kerrospukeutuminen on tukalaa.
Tänään kuvat ovat yli tai alivaloittuneet. Liian kuumaa kameran säätämiseen. Perunat tykkäävät helteestä ja kasvavat melkein silmissä. Afrikkalaiset kukat taas ovat jostain syystä lopettaneet kukkimisen.
4 kommenttia:
Hauska toppi. Minäkään en ole hyvä virkkaamaan, en edes ymmärtämään virkkuuohjeita. Mutta haluaisin osata virkata samanlaisia päiväpeitteitä kuin mammani (=äitini äiti) osasi.
Ihailen tässä noita virkkaamiasi kukkasia. Jokainen erikseen yksikseen niin kaunis katseltava. Virkkaan virkkaan vielä minäkin! :) Meillä kans piakkoin edessä Turun retki. Siellä tosiaan olis niin paljon nähtävää. Pitää aina palata eri paikkoihin kuin missä viimeksi vaikka aina voisin mennä samoihin kuten Turun linnaan.
Minna: Mäkään en ymmärrä virkkausohjeita yleensä. Tämä oli helppo ja selkeä. Mä olen ajatellut löytää jostain kirpparilta sellaisen virkatun sänkypeiton.
heini: Virkkaa vaan, helppoja ovat. paistsi näin helteellä, kun koukku tahmaantuu hikisissä käsissä.
Turun linnassa pitäisikin käydä! En ole käynyt siellä kuin kerran.
Mä en ymmärtänyt kukan ohjetta, saako koti-opetusta joskus? Toisaalta haluaisin mustikkaan myös, eli ehkä meidän pitää järjestää itsemme sinnepäin joku hetki...
Ja hormooneista ja kirjoista, tuli mieleeni, kuinka mä yritin raskaana lukea Pussikaljaromaania ja kesken jäi. Pitääköhän antaa uusi yritys.
Liisa
Lähetä kommentti