Pakkaset ovat saaneet meidät tyttösen kanssa linnottautumaan sisälle. En tiedä olenko laiska vai käytännöllinen äiti, mutten jaksa pukemistaistelua muutaman minuutin ulkoilun tähden.
Onneksi kotoa löytyy vielä paljon huvituksia. Keittiön avohyllyt ovat pikkuhiljaa tyhjentyneet kaikesta, mitä niissä säilytettiin ennen. Joka päivä tyttönen järjestä omat tavaransa niissä uudelleen. Samoin kuin keittiön kaapit, joihin vielä ei ole saatu lukitusta, liinavaatekaapin ja isin sukkalaatikon. Musiikikuuntelu ja äidin sylissä tanssiminen ovat myös mieluista puuhaa. Ja aina voi hurjastella taaperokärryn kanssa, joka on lastattu aarteilla. Eikä tietokonekaan hullumpi ole. Mustekynät ja äidin tee toimivat vielä onneksi harhautuksina, jottei tietokonetta aivan ohjelmoida uudelleen.
Minun huvituksina toimii tyttönen, samainen tietokone, neuleet ja tee. Posteljoonikin ilahdutti tänään. Kotiovelle tuli paketti saksasta. Minulle kosmetiikkaa ja tyttöselle ensimmäiset omat pisaraliidut sekä sormivärejä. Ihan vielä ei ole niiden aika, vaikka tyttönen näppärä sormistaan onkin.
Viimeksi kirjoitin, että olen päättänyt nähdä enemmän ystäviä ja täällä sitä vain ollaan. Puhuin puhelimessa tänään kyllä yhden ystävän kanssa. Puhuttiin töihin menosta ja lasten hoitopaikoista. Onneksi minä olen ainakin tämän vuoden vielä kotona.
7 kommenttia:
Kovin on samat intressit täälläkin.. Eilen ja tänään olen käynyt postilaatikolla asti. Pitää yrittää nauttia tästäkin.. pakkolepoa? Tavarat alkavatkin olla taas ympäri kotia, keittiön laatikot alkavat kiinnnostaa enemmän ja enemmän :).
Voi haikeus miten tuo tyttönen kasvaa:) Tunnelmoidaan hellan äärellä ja nautitaan pakkasista se mitä voidaan. Kyllä ne kesän riennot sieltä vielä tulee.
Niin ne tavarat lapsiperheissä vaihtavat paikkaa ja ne joiden paikkaa ei voi vaihtaa, tullaan aina jotenkin sulkemaan. Meillä oli pitkä olohuoneen pöytä, joka siirrettiin kirjahyllyn eteen, niin siellä oleviin tavaroihin ei päästy käsiksi.
Näillä pakkasilla sisälläolo ihan hyvä vaihtoehto.
Pakkanen näyttää olevan teilläkin päin..Jotenkin tuo liikkuminen on niin jähmeetä jo ilman sitäkin. Nyt ei päästä Unskin kanssa edes ruokakaupassa käymään. Tuun hulluks.
Ihanan puuhakaan näköinen on neiti!
Maiju: Joo pakko lepoa, tai ei meillä kyllä levätä. Kotona oleminen on paljon hermoja kirostävämpää kuin reissussa oleminen. Mutta pian me taas päästään!
Zelda: Hirvittää itseäkin kun kasvaa niin kovasti!
Sari: Tavarat tosiaan taitavat kaikissa kodeissa vaihtaa paikkaa. Musta on olemassa kuva 30 vuoden takaa, jossa seison kirjahyllyn edessä, mutta kirjoja siinä ei ole. Mun äidillä on paljon kirjoja, joten jonnekin ne on siirretty.
Hanna: Älä tuu hulluks ennen torstaita :) Sitten sulla on hyvä syy lähteä ulos, vaikka ois millainen pakkanen :)
Lähetä kommentti