Helsingissä

Olimme taas tyttösen kanssa pari päivää Helsingissä. Mummolassa, bulgarialaisessa käsityöillassa ja ystäviä tapaamassa. Tyttösellä menojalkaa vipattaa. Vieraissa paikoissa vilahtaa äidin näköpiiristä liian nopeasti. Kahden päivän aikana havahduin monta kertaa siihen, etten yhtään tiennyt, mihin se oli livistänyt. Seikkailee pimeillä käytävillä, rappusissa, kaupoissa ja vieraissa keittiöissä. On niin paljon nähtävää ja koettavaa. Yksikseen lähtee vaeltelemaan vaikka mihin, mutta jos äiti haluaisi vaikka käydä vessassa, niin iskee kova eroahdistus. Ihmeellistä on pienen elämä.

Viime yönä näin painajaista, jossa tyttönen lähtee juoksemaan karkuun kiljahdellen. Minä juoksen perässä, minkä jaloistani pääsen pääsen, mutten saa millään kiinni.

Käsityöillassa teimme martenitsoja. Bulgarialaisen perinteenmukaisia keväisiä onnenamuletteja. Tarkoitus oli tehdä niitä ystäville, jotka tapasin seuraavana päivänä. Se ei onnistunut, mutta muutaman sain tehtyä. Ehkä sitten ensi vuonna lisää.

Tapasin myös ystäviä, joita oikeastaan tulee nähtyä liian harvoin. Meitä on niin iso porukka, että koolle kutsuminen on iso operaatio, joka täytyy tehdä hyvissä ajoin. Tällä kertaa yritimmekin tavata vain ystäväporukan kotiäitien ja lasten voimin. 5 äitiä ja 7 lasta ja kovasti häslinkiä. Tyttönen niin ison oloisena seuraa isompiensa leikkiä. Mutta seuraavaksi pitää yrittää nähdä koko ystäväporukka!