on viime yöt nukuttu entistä huonommin, jos mahdollista. Tyttönen tekee hampaita. Viime yönä en saanut enää unta herättyäni viidennen kerran muutaman tunnin aikana. Makasin vessan lattialla ja ajattelin, etten selviä. Haukoin henkeä ja sain kai jonkinlaisen paniikki kohtauksen ajatellessani tulevaa päivää.
Päivästä ei tullutkaan niin paha. Mitään ylimääräistä en kyllä kestä. Aurinko paistoi ihanasti ja tyttönen nukahti rattaisiin. En laskenut selkänojaa alas ja tyttönen tuntui nukkuvan hyvin. Töiden jälkeen mies vei tyttösen ulos. Mietin, mitä haluaisin eniten. Imuroin, tiskasin, kävin suihkussa ja pesin kylppärin seiniä ja lattioita. Tulipas hyvä mieli.
Eilen tapasimme neuvolatätimme pitkästä aikaa, viimeksi kolme kuukautta sitten. Ei meinannut uskoa, että rimpulasta on tullut touhutäti. Että istuu, nousee polviseisontaan ja siitä seisomaan tukea vasten. Pitää toisella kädellä kiinni, huitoo toisella ja pälättää. Voi myös pitää kiinni kummallakin ja kävellä sivulle päin. Lähtiessämme nauroi tyttöselle, vilkutti ja kysyi, että osaako jo se senkin. Ei sentään. Tarjosi meille unikouluohjeita. Sanoin yrittäväni ensin muilla konsteilla. Odottelen postista Pehmeää matkaa unten maille. Muistelen, että sen mukaisen ohjelman luomista varten piti pitää unipäiväkirjaa. Aloitin jo viime yönä.
6 kommenttia:
Uskomatonta, että hän seisoo jo! :D Ihana!
Ihana seistä töröttää :)! VOIMIA!
Toivottavasti unet alkavat maistua paremmin teille molemmille. Me käytiin itse sovellettuna sitä neuvolan unikoulua suurin piirtein seitsenkuisen neidin kanssa, ja en kyllä olisi uskonut mutta se auttoi ihan muutamassa yössä. Tuosta mainitsemastasi kirjasta olen kuullut myös, muistaakseni sekä positiivista että negatiivista.
Yksi juttu mikä meillä muuten auttoi sekä lapsen että vanhempien unta oli tytön siirtyminen omaan huoneeseen nukkumaan. Se tuntui silloin ajatuksena kauhealta, oli niin pieni vielä, mutta alkoi yhtäkkiä nukkua yön läpi yhdellä heräämisellä ilman levottomia ininöitä.
Voi että miten touhukas tyttö kuulostaa olevan! Ilonhetkiä arkeen hänen kanssaan!
Tuo huonosti nukkuminen on tosi rankkaa äidille. Meillä kaksoset aikoinaan söivät eri tahtiin ja kahden tunnin välein. Se tarkoitti, että heräsin tunnin välein ottamaan jonmman kumman rinnalle. Lopulta en jaksanut kuin itkeä ja kummasti auttoi, kun kaveri tuli lasten kanssa päiväksi ja itse sai levätä.
Lopulta nukuin lasten kanssa samassa sängyssä ja käännyin suurin piirtein unissa sille kyljelle kumpaa rintaa kaivattiin. Voimia, kyllä se neiti siitä kasvaa!
Jonnaja Maiju: Hoppuhan tuolla on :) Hyvä niin, luin tänään suuri tarpeisista lapsista. Liikkumaan oppiminen kuulemma helpottaa. Ja olen sen kyllä itsekin huomannut. Kun voi puuhailla itse, ei äidin tarvitse olla jatkuva huvituskone.
Mimmi: Ajattelin minäkin jotain sellaista sovellettua nukkumaan opetussysteemiä. Nyt se tuntuu uskomattomalta, mutta kaikki tosiaan sanovat, että auttaa muutamassa yössä. Sitä innolla odotan. Meillä ei harmikseni ole tilaa siirtää tyttöstä nukkumaan toiseen huoneeseen. Remontti on ihan kesken ja asutaan käytännössä yhdessä huoneessa ja keittiössä. Olen kyllä ajatellut siirtää tyttösen omaan sänkyyn kauas äidin maidontuoksusta.
Sari: kiitos. Tiedän, että tilanne helpottaa ajan kanssa. Tuntuu vaan niin raskaalta tämä tilanne, että toivoisin pikaista helpotusta. Onneksi tunnelin päässä kuitenkin on valoa.
Kyllä se tästä vielä helpottaa, usko pois. Ja on teillä ollut ihanan kuuloinen venereissu. Neiti muuten tuntuu lähtevän liikekannalle todella aikaisin, mutta kuten totesitkin, se varmaan helpottaa noita viihdytysoperaatioita.
Lähetä kommentti